Kakkosella on ollut riesana niinkin arkinen vaiva kuin korvatulehdukset. Mietin kuitenkin, että tästä on ihan hyvä postaus tehdä koska ainakin itselle se oli taannoin uusi juttu. Keräsin silloin mututuntua kaveripiiristä ja netistä. Ne alkoivat flunssan ja yöllisen yskän merkeissä kun hän oli muutaman vuoden. Aluksi en osannut oikeastaan edes ajatella, että syynä olisi korvat koska esikolla ei ikinä (kopkop*) ole korvissa ollut mitään. 2013-2014 vuoden vaihde oli hektisintä aikaa oireitten pintaan nousuun. Alkoi oikein kunnon ralli terveyskeskukseen ja antibioottikuurien annostelu. Kunnes kuureja saikin mittailla jo lähes joka toinen viikko. Meillä kakkonen ei koskaan oikeastaan valittanut korviaan eli ei ollut niinkään helppo asiaa itse arvioida. Lopulta lääkäri määräsi meille lähetteen korvalääkärille ja sieltä saimmekin heti diagnoosin: Liimakorva - tuubitukseen. Nippu lippulappusia lähti kotiin missä kerrottiin korvien ilmastointiputkien asentamisesta (http://www.ite.fi/fi/palvelut/leikkaussali/korva-+nena-+ja+kurkkukirurgia/korvien+putkitukset/)
itselle nämä oli uusia juttuja kun en ollut ennen omalla kohdallani törmännyt.
Tuubitus toimenpide aamuna ei saanut syöttää lapselle mitään koska toimenpide tehdään nukutuksessa. Hampaat sai harjata ja niukalla vedellä huuhdella. Matka sairaalaan alkoi aamuvarhaisella kun isimies kyyditsi meidät paikanpäälle ja jatkoi sitten töihin. Mukana reissussa oli myös kuopus, reippaana ja tsemppaajana. Ensin ilmoittauduttiin ja sitten odoteltiin lääkärille pääsyä missä laitettiin mm."taikalaastari" (puudutusaine kanyylin laittoa varten) ja muut puudutusainelaput. Se meni hienosti. Sitten saatiin leikkihuoneessa odotella toimenpiteen alkua. (Äitiä jännitti paljon enemmän kuin itse potilasta!) Sitten olikin jo meidän vuoro: lääkäri tuli kutsumaan potilaan ja unikaverin ja äiti sekä pikkusisko saivat jäädä odottamaan aulaan. Pian tuotiin äidille unilelu ja kerrottiin, että tyttö nukutettu ja toimenpide aloitettu. "Pitkä" parituntinen äidille vaikka tiedostinkin, että sairaalassa tämä on ihan rutiinihomma.
Heräämössä ollessa hoitajat tarkkailivat potilasta ja kun uni oli poissa kiikutettiin lapsi sängyssä odotusaulaan ja reipas tyttönen siellä istui ja vilkutteli äidille. Noin 30 minuuttia malttoi meidän lapsi levätä ja herätä- sitten piti jo saada palapeli ja pillimehua sekä mehujäätelöä. Sideharson ja kanyylin tyttö oli jo kiireellä itse käärimässä pois mutta ehdimme sentään pyytää hoitajan hätiin. Toimenpiteessä oltiin omilla vaatteilla. Sairaalankin vaatteet olisi saanut ottaa mutta koin helpoksi pakata mukaan varavaatteet jos tarvetta olisi ollut. Ennen kotiutusta ja soittoa isimiehelle kyytiin saimme vielä ohjeet korvien jälki seurantaan. Yhteensä aikaa sairaalassa kului noin 6 tuntia.
Isiä odotellessa oli jo vauhti päällä. Tosin hiukan unenpöpperöisyyttä oli kyllä havaittavissa mutta hyvillä mielin kohti terveempiä korvia!
Kotimatkalla pikku potilaalle laskiaispullaa eli hieman lellittelyä. Äiti nappasi samalla hevosille rehua maatalouskaupasta ja sitten käytiin ostamassa vielä apteekista Ear Band-it uimarin korvapanta ja korvatulpat. Pannasta tulee vakiovarustus suihkuun sekä kylpyyn ja uintiin koska vettä korviin ei saa päästä.
Putkien laittamisesta on nyt aikaa kulunut jo 8 kuukautta. Muutaman kerran on käyty näytillä lääkärillä ja toistaiseksi samat tuubit on vielä paikoillaan. Mitään tarkkaa aikaa ei meille sanottu milloin ne pitää ottaa pois jos eivät itsestään pois tule. Seurataan ja sen mukaan mennään miten korvat voi. Mutta meillä tuubien laitto auttoi liimakorva vaivaan ja saatiin jatkaa arkea korvat terveempinä!
Toivottavasti jutusta oli jotain hyötyä tai ainakin infoa teille keillä asia on aiheellinen ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti