 |
| Ulriken, 2016 Norja Onnellinen haikkaaja |
Olen aina tiennyt, että olen luonnonlapsi. Olen toki elänyt vaiheen jolloin ajattelin asuvani vain kaupungissa ja viettäväni aikaani jossain kerrostalojen katveessa ehkä USA:ssa tai muualla. Villejä nuoruuden haaveita. Paljasjalkaisena maalaistyttönä veri on kuitenkin aina vetänyt landelle. Rauhaan. Kahdeksan vuotta hoisin lapsia kotona ja mietin varmaan päivittäin : "Mikä minustaa tulee isona?" Opinnot lastenohjaajaksi jäivät aikoinaan harmittavasti kesken ja suuntautuminen työelämässä kohdistui eri juttuihin. Olen ollut hevostenhoitaja, ponitäti, puutarhatyöntekijä, kerhotäti, päiväkodin tuuraaja, koulunkäynnin avustajan tuuraaja sekä puhelinmyyjä (Kyllä sitäkin!) ja vaikken koskaan olekaan rahoiksi laittanut blogilla niin sitäkin olen ahkeraan aikanani raapustellut; Rakas harrastus. Tärkein tittelini maailmassa on edelleen se,että neljä ihanaa tyttöä kutsuu mua äidikseen muttei se poista sitä, ettenkö voisi olla myös sen lisäksi kaikkea muuta mahtavaa. Tuli mun vuoro astua pois paksusta vauva/lapsi kuplasta jossa ehdin pyöriä aika kauan, eikä sillä - ihan mieletöntä ,että se oli mahdollista. Olla kotona, nähdä kiireettömät aamut ja havaita vuodenaikojen vaihtelut kotipihassa. Kuullostaa yksinkertaiselta mutta kaikille se ei ole itsestäänselvää, että olisi ehtinyt havannoida miten ikkunasta maisema vaihtuu - tulee kesä , syksy, talvi... kevät.
Innostuin sitten vaellukseen, en mitenkään napsvaan mutta kertalaakista, Norja vei sydämen ja siinä se oli. Vastaus siihen mikä on mun unelmahomma. Vuorilla vaeltaessa ja kallioilla roikkuessa mielen valtasi kaipaus saada koulutusta luontoalalle, retkeilyyn, harrastukseeni. Josta on koko ajan tullut enemmän kuin harrastus, elämän tapa. Kiihko. Huuma. Rakkaus.
Satun ja Hannen kirjaa -Unelmahommissa- selatessa ymmärsin ja oivalsin paljon asioita jotka oli lukiessani kuin omasta päästäni kirjoitettu:
"USKALLA KAATUA ETEENPÄIN! SANO NIIN KAUAN KYLLÄ, KUNNES ET VOI ENÄÄ SANOA KYLLÄ (SITTEN ALA SANOA EI)" (satu Rämö)
Päätin olla rohkea ja kaatua eteenpäin, näpyttelin googleen hakusanaksi LUONTO OHJAAJA ERÄOPAS LUONTO KOULU tai muuta vastaavaa ja siitä se sitten lähti. Löysin Saaristossa sijaitsevan koulun - Omaehtoisen opiskelun mahdollisuuden sekä linjan joka oli nimetty Luonto ja ympäristöalan PT :suuntautuminen Luonto-ohjaaja tai ympäristöhoitaja, näpyttelin hakemuksen ja linjani oli heti selvä - hain Luonto-ohjaaja puolelle.
 |
| Kyllä, vasemmalla ylhäällä on "just se" :D ....Huumoria ihmiset, huumoria!!!!! |
Kesällä 2017 sain kirjeen, että minut oli valittu haastatteluihin. Kävin koululla sitä ennen tutustumassa ja voi vimpula, se vei heti osan sydämestäni.... :) Meri, kalantuoksu, saaristo....
Haastattelusta selvisin kunnialla ja loppukesällä tuli sitten taas postia: "Tervetuloa opiskelemaan luonto ja ympäristöalan valmistavaan koulutukseen" Äiti, mamma, ikuinen nutturapää sai siis alkaa fundeeraamaan koulurepun ostoa. Elämäni syksy 2017. Minusta tuli vuosien jälkeen koululainen. Ja pääsin opiskelemaan haaveitteni ammattavia, mikä muu elämässä olisikaan hauskempaa kuin saada toteuttaa unelmaansa.
"RAKENNA SE PILVILINNA, TAVOITE ILMAN SUUNNITELMAA ON PELKKÄ TOIVE." (Satu Rämö Unelmahommissa)
Kivoin homma oli huomata, että meitä on koulussa mahtava jengi. Kivat opettajat sekä mieletön oppimisympäristö.
Nyt kun takana on viimeinen lähiviikko ennen ensimmäisiä tutkinto tilaisuus (TT) viikkoja voin todeta ,että ollaan saatu oppia niiiiiiiin mieletön määrä asiaa lintulajeista nisäkkäisiin, kaloista matelijoihin, kasveista puulajeihin, sieniä sekä kääväkkäitä. Oletko sinä maistanut silmuja? Haistellut sammalia? Osaatko sanoa mikä on itiöpesäke? Niin, kaikenlaista mikroskooppisen pienestä suureen. Laaja skaala materiaalia ja uutta. Moodlea ja luontoporttia.
Ensimmäisten lähiviikkojen aikana olimme siivoamassa Mustfinnin uimarantaa projektissa, olemme opetelleet ajamaan boostereilla tukkaputkella, nähneet eri luontotyyppejä sekä opetelleet käyttämään moottorisahaa ja raivaus-sahaa. Suunnistus, kestävä kehitys, EA taidot ja merimerkit. Mutta olemme myös istuneet nuotiolla, nauraneet sekä katselleet lintutornilla putkella eri muuttolintuja. Teoriaa on ollut tosi paljon mutta kaikki on niin kiinnostavaa. Ja kuinka pikaa aika onkaan mennyt siitä kun elokuussa kouluun astelimme.
 |
| Aina kun olen ajoissa koululla kipitän rantaan kuvaamaan ja haistelemaan meren tuoksua! Ihan parasta. Se muistuttaa minua Norjasta ja salaa haaveitteni siivet kantavat minua unelmieni suunnitelmiin ;) |
Niin , miksi et tekisi juuri sitä mistä tykkäät? Ainakin nyt itse voin sanoa, että olen sillä matkalla nyt mitä olen itse toivonut- haaveillut. Plussa on uudet ystävät ja linkit. Kokemukset sekä haasteet. Joulun tienoille on myös tiedossa koulun kanssa vaellus "asiakkuus" joka kihertää nyt jo mieltäni, siitä tulen takuulla kertomaan teillekin sitten lisää. Tässä nyt tällainen pläjäys. Taidan viskata läppärin nurkkaan ja siirtyä kohti unia mutta toivon, että mietitte kukin kohdallaan muutaman asian:
Oletko omassa hommassasi onnellinen? Oletko tyytyväinen siihen mitä se sinulle antaa?
Minä olen. Tällä hetkellä opinnot ovat alkuvaiheessa ja pukkaa hieman hikeä ja stressin tynkää kun on niin paljon kaikkea uutta , päälle uutuutena meillä on myös päiväkotielämä, yksi uusi ekaluokkalainen sekä yläasteella viipottava teini. Mutta kaikkeen tottuu :) Vierivä kivi ei edelleenkään sammaloidu! Muutaman sanan kehulista mun koulusta vielä:
UPEITA TYYPPEJÄ, MAKEELLA PAIKALLA, NASTA, SOPIVASTI MUN NÄKÖINEN JA JUST PASSELI SIIHEN MITÄ MÄ KOULULTA KAIPAAN. KIITOS. JA TERKKUJA VAAN KOULUKAVERIT :) (Kuluu se kouluviikon jälkeinen perjantai näinkin, koneella näpytellen blogiin koulusta...hahahaaaa)
PS..Meille luvattiin, että seuraava kevät joka alkaa jo ihan muutaman kuukauden päästä on mullistava, me nähdään ihan uusin silmin kaikki. Kasvava, liikkuva, mateleva, lentävä. Me osataan nyt jo katsella autonikkunasta hassuja juttuja, kuten tunnistaa kasveja ja puulajeja. Saatamme katsella metsää siinä määrin tulisiko sitä ehkä karsia tai minkä puun voisi kaataa ja minne se tulisi suunnata jos sen kaataa..... Maailma avartuu. En minä ainakaan ole ennen näin tarkkaan katsellut tienposkia ja ajatellut,että kaikkialla missä liikumme lähestulkoon; ympärillämme onkin kulttuurivaikutteista ympäristöä puhumattakaan perinnebiotoobeista ja sukatrullalla-silmuista ;) Mikäs laji se olikaan?
