Synnytyskertomus: Nro.4

RV 38+5 yöllä maha on outo, olokin on levoton. Väsyttää ja päätän kerrankin sulkea tietokoneen varhain ja kömmin peittojen alle. Nukun raukeasti ja mistään mitään tietämättä tämä on viimein yö kun olen raskaana. Viimeinen hetki kun pienellä ihmisellä sisälläni on hikka jota rauhoittelen silittelemällä vatsaani. Kello lyö tasan 3:30 kun pomppaan vaistoni varassa ylös sängystä, koko takapuoli on ihan märkä tai siis housut. (myöhemmin nimeänkin ne vauvavesi gollareiksi!) Pikkuisessa "paniikissa" hiippailen vessaan. Ei epäselvyyttä, lapsivettä ja paljon. Menen suihkuun mutta olo on sen verran outo ja jännittynyt että pikaiseen hanat kaakkoon ja pyyheturbaani päässä tallustan herättämään isimiehen ja kerron housuepisodin. Isimies herää kerrankin heti ja on alle 5.minuutissa jalkeilla. Sovittiin, että hän menee töihin ja tulee heti kun tilanne niin vaatii. TYKS:iin soittaessa selviää ,että käytäntö onkin nyt niin, että vesien mentyä sairaalaan tulisikin tulla heti (ei kuten ennen, että 12h sisällä)
6:30 soitan isimiehen heti takaisin kotiin ja herätän lapset. Koululainen pakkaa yökamansa reippaana koska olemme sopineet, että hän menee kaverilleen jos ja kun synnytyskeikka osuu arkeen niin pääsee kouluun. Pikkutytöt pakataan autoon ja hoitotarvikkeineen heille on vahtijat lähellä synnäriä. Supistelee ja ihmettelen ääneen miten tämäkin (neljäs) synnytys lähtee samalla kaavalla kuin aikaisemmat kolme. :) Annamme koiralle ruokaa sekä pääsee toviksi ulos... ja koululainen käy ruokkimassa kanit tallissa extra annoksilla. Roskiksien tyhjennykset, sänkyjen petaamiset ja tiskikoneen täyttö. Koti kunnossa ja kelpaa lähteä synnyttämään. Sairaalakassit olen pakannut jo paljon aikaisemmin eli isimies nostelee ne vaan autoon ja niin alkaa matka kohti uutta tuntematonta, reissu kohti uuden vauvan syntymää - kohti tilannetta jota emme vielä osaa ennakoida. Eikä ole tarvekkaan.

"Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen iloon ja ukkosen jylinään Meillä on aikaa vielä kääntää kellot kohdalleen joka ainoa päivä on tänään..." laulaa JuhaTapio radiossa. Hymyilyttää.
Kello 8 tienoilla olemme TYKS:issä. (Tai mä olen, isimmies hurisuttelee viemään pikkutytöt hoitoon.) Ilmoittaudun ja istuskelen hetken aulassa keinutuolissa. Käsi vatsalla ihmettelen ,että tässä sitä taas ollaan menossa synyttämään. Supistelee hiukan. Pääsen hetimiten sydänääni/supistus käyrille. "Hienoo, nyt ollaan tekemisissä tekijän kanssa, sen huomaa kun olet niin rauhallinen...." Toteaa kätilö kun kysyy olenko kenties hakemassa kuinka monennetta lasta. Kaivan sairaalakassin uumenista pillimehun kehiin ja lähettelen muutamat viestit kännykällä "kanssa odottajille". Enkeleitä toivon mielessäni vauvalle, synnytykseen ja tähän mahdollisesti alkavaan koitokseen.

Kello 10 aikoihin mut siirretään kerrokseen 5. "hautomoon". Sairaalan lökärimekossa olo on jo todellinen. Viimeinen tikki "tästä ei voi enää perääntyä" on se kun nielaisen pikkulasillisen vettä ja kurkusta alas oksitosiini tabun. Kädessä teipattu kanyyli ja letkusta matkustaa suoneen antibioottia koska olin agal positiivinen. Odotan reippaana alkavaa trippiä sekamelskaisin ajatuskuvin.

11:30 nautimme vielä lounasta muitten äitien kanssa päiväsalissa. Juttu lentää ja mä olen tällä kertaa konkari, muilla on tulossa joko toinen tai kolmas vauva.
Eka kertaa huomaan katsovani kelloa "sillä silmällä" siinä 13 aikaan. Isimies on jo päässyt sairaalaan ja oleillaan yhdessä päiväsalissa. Käyrillä olin ja kaikki siinä jees. Töpsöttelen kyselevin askelin käytävää ja pitelen selkää. Ladataan kännykkää ja ihmetellään. Ensimmäinen "Ai perke**" lipsahtaa kahden aikaan ja siitä ne lähtee tihenemään: SUPISTUKSET. Muistijälki ei taaskaan kertonut niitten tuntuvan tältä. Se ,että joku sahaa selästä selkärankaan ja jatkaa siitä vatsan seuduille.... Kaveri päiväsalissa sanoo,että: "Ehkä sun kannattaa jo mennä kysyyn pääsetkö käyrille?!" ... "Ei ne mulle enää mitään anna..." sanon ja taaperran sitten kätilölle huikkaamaan, että pääsenkö käyrille: Samalla kuitenkin supistus vetää mua kippuralle ja kätilö toteaa, että mun posket on niin punaiset ja naamasta näkee, että sattuu ja ehdottaa sisätutkimusta. Hyvä, että pääsen pöydälle.
Kello 14.55 kohdunsuu on auki 6-7cm , saan heti siirron saliin. (eli isimies käskytykseni alaisena kerää tavarani ja sitten lähdemme hissille. Haluan itse kävellä.) Hississä puhisen naama punaisena, nojailen hissin seinään ja tsemppaan itseäni. Ajatustasolla matkustan jossain ihan muualla kuin muutaman kerroksen sairaalassa.
15.00 salissa ... Raastaa, viiltää, tajunnan lamauttavaa kipua mutta hallittua ja tiedän, että aallon mukana meneminen auttaa siihen jotta pian meillä on vauva. Ilokaasumaski on tarjolla mutta heilautan kädellä ,etten tarvitse. Kuulen isimiehen kertovan jotain siitä kuinka siitä tuli mulle paha olo ekalla ja toisella kerralla... Luomuna matkustetaan.
Se tunne (Lähiömutsia lainaten "ripulipaskahätä vieraalla torilla vieraassa kaupungissa OSUU JA UPPOO!) kun alkaa ponnistuttaa. Muutamalla supistuksella olen valmis ja saan alkaa ponnistaa. Kätilö ehdottaa, että saan synnyttää seisten jos haluan: "Mutta sitten sun täytyy kuunnella ja totella mua, ponnistat kun saa ja et ponnista kun sanon että ei saa ponnistaa, OK?" Pelisääntökeskutelu käydään muutamassa sekuntissa. Sopii, sanon ja sitten mennään. Muutamalla aallolla tunnen kuinka vauva liikkuu alas. Pian se syntyy. Kätilö sanoo mua supernaiseksi. ) Kuvitteellisesti ehdin ajatella kuinka sairaalakolttu on viittana....) Kiitän ja naamari punaisena rutistan isimiehen kättä, hetki aiemmin hänet komennettiin auttamaan säkkituoleja sängylle joihin saatoin "nojata" (piilottaa pääni!!) "Syntyy..." sanoo kätilö. "Käsi poskella pieni, Tervetuloa..." Kuulen itkua. Pienen ihmisen.
15:17 kurkitaan kellosta syntymäajaksi.... "Kumpis täältä tulikaan...?" Kätilö nostaa vauvan jaloistani sängylle eteeni ihasteltavaksi. TYTTÖ. Sydän pakahtuu. Kivut ja tuska on poissa, tilalla autuas kiitollisuus ja onnellisuus. Tyttö itkee ja kuivatan häntä hieman lakanaan. Pisteet annetaan 9/10/10 (pikku draama osuu synnytyksen loppuun kun napanuora on kaulan ympäri mutta se löysätään heti ja kaikki on hienosti!) Vauva pääsee suoraan syliini, oikeastaan suoraan tissille. Se onnistuu samantein. Myöhemmin mitataan pituudeksi 50cm ja painoksi saadaan 3280g.
  

KULTAA, TIMANTTEJA JA TÄHTIPÖLYÄ.

(Kiitos Odotuksessa kanssa eläjille, ystäville ja tutuille***)