On kahdenlaisia naisia: Taviksia ja hevosnaisia!

Otsikossa asian ydin. Aihe on jostain kumman syystä muhinoinut mieleni syövereissä jo jonkin aikaa absurdina. Ai, että kumpaanko "ryhmään" itse kuulun? Kyllä vaan jälkimmäiseen. Kas kun täällä ollaan usein palstoilla pohdittu ulkonäköasioita, kauneusleikkuu hommeleita sekä teko ripsi-tukka-kynsi asioita ja tavis vastaan julkkis YM niin mikseipä nyt sitten nosteta kissaa pöydällä asiassa joka on ajankohtainen hevos piireissä. Samalla saadaan hiukan "kevyttä" (kin) luettavaa !?
Siinä missä "äiti on äidille susi" voisi kai vertauskuvallisesti muokkauttaa myös "heppanainen on heppanaiselle susi". Ihan oikeasti. Miten määritellään "hevosnainen"? Meneekö se samaan kategoriaan kuin "hevoshullu", "heppapöpi" tai vaikka "hummiinhullaantunut" ?

Hevosnaisia on moneen luokkaan. Jaetaan nyt muutama PÄÄ luokka:

a) Ammattilaiset. (ratsastuksen opettajat,ammattivalmentajat,ravihevosten kasvattajat,kilpailevat...)

b) Kasvattajat. (Kasvattavat hevosia, myyvät varsoja/hevosia, eivät elä "tunteella" vaan hevonen on kaupankohde, työ...)

c) Harrastajat. (ehkä oma talli, muutama polle, hevonen vuokrapaikassa...)

d) Tätiratsastajat. (nuoruudessaan heppailleet, palaavat nyt talleille extra uudissa vermeissä mutta ovat hieman kukkahattutätejä)

c) Poniharrastajat. (juoksevat näyttelyissä pikkiriikkisten poniensa kanssa kehässä ylpeinä, ohjaavat lapsensa ponien selkään, kärryille ja opettavat ja ovat todella tärkeitä pikku "hevosistaan") -KUULUN itse tähän kategoriaan, tosin tällä haavaa ponini ovat ylläpidossa :-)

Noin on saatu listattua hiukan jotain konkreettista niille joille hevosmaailma ei ole tuttua ja arkea. Miten sitten päästään takaisin otsikkoon niin hevosäidit, hevosnaiset siis eroavat "tavis" äideistä ainakin siinä määrin, että heillä on RYTMI kaikkeen jo hevostallin kautta opittuna. (hevosille kun annetaan esim.ruuat aamulla,päivällä ja illalla suurinpiirtein aina samaan aikaan) Hevosten kanssa puuhanneilla on myös tietty johdonmukaisuus: hevosia käsiteltäessä et voi olla muuta kuin skarppina. Koko aika. 24/7. Hevosten koulutus: siihen tarvitaan järki, maltti ja itsehillintä.

Yövalvomiset ei todellakaan tule yllätyksenä, ei koliikki saatika vaipanvaihto. Hevosnainen on tottunut valvomaan. Tallissa saattaa kulua iltamyöhäseen, voi joutua vahtimaan ähkyistä ponia (googleta sanalla ÄHKY jos et tiedä mikä se on!) ja aamutalliin on mentävä aina ajoissa. Silmäpussit on siis valmiina. Itkuisuus tai äänet, what ever -tallissa sattuu ja tapahtuu. Jos ei kiimainen tamma huuda niin saattaa kolista kaviot kun rehuja odotellaan. Paskaa hevosnainen ei pelkää. Onhan sitä lapioitu siitä saakka kun tallilla on nassikasta alkaen pyöritty. Otetaan lantakokeita eli kerätään lantaa pussukoihin. Tutkitaan lannan laatua: onko löysää, kiinteää, kikkareista vai ripulia. Ihan sitä itseään. Lasten harrastuksiin kuskaaminen, helppo nakki -onhan sitä hevoskopin kanssakin ajettu Inarit ja Helsingit. Raviradat sekä klinikat.

Hevosnainen on myös luonnonoikku. Kun "tavis" valivalivali kylmästä,kosteasta ja viimasta on hevosnainen omiaan. Säässä kuin säässä on tarvottu, jalat märkinä mukisematta. hevosia tarhaan, talliin, ratsastettu ja ajettu. Ei ole mikään ongelma myöskään esim.tuplarattailla pujotella kaupassa koska onhan sitä ajettu tarkkuutta valjakossakin ponikärryillä. Pois alta törpöt ja pallot. (tarkkuus on yksi osa valjakko ajoa!) Salilla hevosnaisen ei tarvitse käydä, hänelle riittää usein tallityöt. Karsinoiden putsaaminen takaa hauiskäännön, kotsujen tyhjääminen jalkakyykyt. Heinäpaalit tai suurpaalien roudaaminen saa myös hien pintaan. Reidet ja pakarat on usein hevosnaisilla kiitettävän kiinteät. (ainakin sisäiset lihakset..)

Tavikseen verrattuna hevosnainen laittaa usein muut asiat itsensä edelle. Jos on valittava maksaako parilla sadalla itselleen vaatteita vai heppaselle uutta osaa satulaan, suitsiin tai valjaisiin tms niin se on se Agrimarket, K-Maatalous,Hööks jne.... hevosnaiset on suustaan rempseitä. Tietävät mitä haluavat. Tekevät paljon töitä. Ovat sinnikkäitä, yrittävät ja yleensä antavat kaikkensa ainakin asioissa jotka liittyvät hevosiin. Hevosnaiset eivät stressaa muusta niin paljon kuin "tavikset". Me ollaan loimitettu hevosia eli kurahousu"ralli" ei päätä huimaa. Me ollaan usein kastuttu, oltu nälkäisiä ja hoidettu ensin kaikki muu sitten vasta ihmiset. Välillä hevosnaisillakin menee silti överiksi emmekä me aina muista laittaa itseämme siinä määrin "etusijalle", että myös oma terveytemme saattaa joutua koetukselle. Usein hevosille syötämme kaikki vitamiinit, rehut ja sörsselit mutta itse vedämme sillä kaffeella ja fazerin suklaapatukalla. Aikansa kaikkea jaksaa joskus saattaa tulla väsy.

Hevosnaiselle tärkeää ei useinkaan ole oma ulkonäkö, tallille saa mennä niillä kledjuilla missä on hyvä olla. On toki oma jakonsa sitten kun haluaa "hienostella" ja olla vähän Vertigon tai KL. Löytyy glitterii ja mammonaa sekä hienoutta jos tahtoo. Kokonahkapaikoilla varustettuja herkkupeppuja sekä timmimimmi farkku ratseja. Missä tykkää olla itse se kai on tärkein. Löytyy multakin nahkaratsastussaappaat ja "överitakki" mutta ne kyllä on edelleen tuolla naulakossa ja peränurkassa odottamassa "sitten kun" käyttö aikaa. Niin ja hevosnainen saattaa myös mennä kauppaan, päiväkotiin, kouluun(kin) heppa hajuineen, aiveen hajua tuoksutellen ja naama turpeesta mustana pää heinissä.

Hevosnaisella on usein "takanaan" (rinnalla) kumppani joka jakaa "harrastuksen" tai ihan mahtavuutta jos koko perhe saa olla ja kulkea mukana. (ihanne on puoliso joka osaa rakentaa,hitsata,suunnitella ja organisoida. Ja olla myös luja sillä me hevosnaiset olemme aikalailla tuittuja!) Usein myös hevosnaisen vauva on tottunut rintareppumatkaaja koska pakkohan talliin on mennä jos hummat siellä odottaa. Hevosnaisen lapset on yleensä itsenäisiä, osaavat putsata ainakin kaviot ja heittää heinät. Yleensä heistä myös kasvaa vastuuntuntoisia ja oman arvonsa tuntevia mukavia uusia hevonaisia tai sitten taviksia. Usein he myös saattavat harrastaa jotain ihan muuta kuin hevosia.

Alkuun vielä hiukan, hevosnaiset on kärkkäitä omissa sanoissaan - usein saattaa tulla myös keskinäistä kränää kun tulee vertailua ja keskusteluja. Mutta silti "kyllä hevosnainen hevosnaisen tuntee" (esim.lapsikerhoissa jos kaksi hevoshöppänää kohtaa siitä on oksat pois kun jo "ratsastetaan" puhua pulputtaen: Montako heppaa sulla on? Missä ne asuu? Ai, teil on pihatto? Wau, ai sulla on issikka?......

Notta näin! :-) Kumpi sä olet, hevosnainen vai tavis? Miten koet kirjoituksen puhuttelevan? Tai jos ei ollenkaan puhuttele niin suosittelen edes kerran menemään tutustumaan hevosiin ja hevosihmisiin. Tai vie edes lapset heppailemaan. Ei se ole mistään kotoisin jollei saa edes mahdollisuutta tutustua tuohon uljaaseen eläimeen.