Aatosta Tapaninpäivän luisteluun!

Joulun tunnelmaa ollaan hifistelty lasten kanssa koko joulukuu. Leivottu, tehty ruokia ja koristeltu. Isoin projekti on kuitenkin ollut läsnä oleva remontti: yläkerran toinen huone joka saatiin kuin saatiinkin muutto valmiiksi joulun pyhinä, oikeastaan jo ennen. Se oli se paras lahja isoimmalle tytölle. Aika tohinaa siis. Mitään erikoisuuksia ei meidän jouluun kuulunut. Olla möllötettiin ja öllötettiin- syötiin ja duunattiin arkisia juttuja. Perhettä, sukua ja ystäviä. Niistä on parhaat hetket tehty.  

 En tiedä miten paljon joulu ihmisille merkkaa noin sen alkuperäisessä tarkoituksessa? Itse tykkään pohdiskella (muutenkin) asioita, syitä ja seuraamuksia. Joulu kai kuitenkin on juhla pimeimpään vuoden aikaan ja näin saadaan vähän valoa jotta jaksetaan porskuttaa kevääseen.

Köllöttelyjen jälkeen Tapanina oli fressiä hurisutella hallille ja sitoa hokkarit jalkaan. Jäällä kaarteli iloinen joukko ihmisiä sulattelemassa kinkkua ja punaisia poskia sekä naurunaamoja. Tosi hienoa , että jäähalli tarjoaa ilmaisen jää ajan kun ulkojäät ei vielä olleet ihan noin sanotusti iskussa! ;)

Kuinka teidän joulut? Joko nokka on kohti vuodenvaihdetta? Nyt nautitaan pakkasista, ulkoilusta ja koululaisten ja kerholaisten lomasta.

Ps..... Vintin rappujen kiipeäminen ylös alas on tainnut olla täällä se top1 Jouluna 2015 :) :) Postaus huoneen valmistumisesta tekeillä. Voikaa hyvin <3

Arjessa juhlaa - lunta,jäätä&vettä

Ne pienet asiat , kuinka helpolla ne unohtaa. Vapaus tehdä ja mennä. Esimerkiksi ulos meneminen. Se ,että voit vaan avata ulko-oven ja huomata kuinka keksitään leikkimistä ja hääräämistä omalla pihalla vaikka pari tuntia. Äiti saa tehdä tallihommat "siinäsivussa" ja juoda pystykaffet talon seinustalla. 

Joku välillä kyselee miten me jaksetaan olla aina ulkona? Ehkä se on veressä. Mä olen lapsesta saakka remunnut sisarusten ja samaa ikäluokkaa olevien tädin ja setäni kanssa kotimetsissä. Tehtiin mitä keksittiin. Se on aika hienoa: Vapaus olla lapsi joka saa keksiä, käyttää mielikuvitusta ja temmeltää. Mulla oli lapsena kotona myös eläimiä: Koira, kissoja, kanoja, kuttuja sekä pupuja. Ja nyt mun lapsilla on samoin eläimiä pihapiirissä- arjessa mukana. 

Kuomia on eteisessä välillä suuri rivi :) Tyylikkäästä en tiiä mutta helpot hoitaa. Villasukat ja se on siinä. Muistelen , että samanlaisilla popoilla sitä mentiin -80 luvullakin :) voi niitä aikoja. Ja sitten oli huopikkaat! Hitto kun niitä ei ole tallessa? Tai en ainakaan usko. Pitääkin kysyä äidiltä. Mutta tuskin.... 

Tämä "välikausi" ennen kovia pakkasia on aina samaa. Kastuneita haisevia vaatteita. Lapasten ja kurahanskojen vaihtamista. Mutta kun oma vanhin on jo kohta yläkoululainen voin kertoa, ei sitä kestä kuin muutama hassu vuosi. Kun ja jos ei ole erikoisuuksia. Pitää muistaa, että joillain sekin asia on toisin. Saattaa pukea lastaan vielä aikuisenakin. Turhaa siis valittaa siitä, että kovaa rumbaa vaatettaa. Siitäkin saisi olla onnellinen. :)

Mä muistan kun me muutettiin tänne taloon reilu 7 vuotta sitten. Silloin meillä oli vaan pieni vessa missä suihkukaapissa kuivattelin kaikki ulkovaatteet, kengät - sen semmoiset. Nyt on aika kiva kun pesuhuoneessa on lattialämmitys jonka päällä kaikki kuivuu tuossa tuokiossa ja on valmiita taas seuraavaan ulkoiluun samana päivänä :) viitseliäänä päivänä mä ripustelen ne telineelle useimmiten lapset ihan itse. Mutta jos ei ole kuraa niin lattialle vaan reilusti! 

Iloa arkeenne - huomioikaa joulukiireenkin keskellä ne pienet asiat. Nauru. Lämpö. Turvallisuus. Vapaus. Ihanaa loppuviikkoa! 

Miten tunnistaa vauvakuume - ja miten sitä hoitaa?

Vauvakuume. Mikä se oikein on? Miksi siitä usein kirjoitetaan? Miten sitä voi hoitaa? Pääseekö siitä eroon? Kenelle se voi tulla? Miksi? Entä onko siihen oikeus jos jo on monta lasta? Saako vanha äiti kuumeilla ja hössöttää samalla tavalla kuin nuori äiti? Miten sulla on ilmennyt vauvakuume? Oletko saanut vertaistukea? :)

Tässä vaan - hiljaa. Maailma on valmis.

Mulle vauvakuume taisi tulla ekaa kertaa joskus 18 vuotiaana. :) Kyllä. Näin kaverin vauvan ja tietenkin myöskin olen oman perheeni vanhin ja näin ollen aina olen vauvoja saanut hoitaa ja pitää sylissä. Olen siis ollut onnekas. Tiedän ihmisiä joilla ei ole ollut koskaan vauvaa edes sylissä. Ja kuinka paljon voimaa, toivoa ja uskoa onkaan siinä nyytissä joka tuhisee ja on niin vanhemman armoilla. 

En osaa sanoa miten se alkaa mutta sen vaan huomaa. Että joka puolella näkyy raskaana olevia naisia. Pikkuvauvoja. Vauvanvaunuja. Tämä aihe on aika arka. Oikeastaan niin arka ,että vähän kauhistelee tätä kirjoittaa. On paljon heitä joilla ei omaan odotukseen ole mahdollisuuksia. Sitäkin kyllä miettii. Juuri siksi se kysymys - onko oikein kuumeilla kun jo on lapsia? On. Ei se ole muilta pois. 

Mä olen kroonistunut kuumeilija. Se iskee aina kun edellinen on sen verran iso, että pikkiriikkisemmät vaatteet saa pakata pois. Joskus sitä on löytänyt itsensä pläräämästä kalenteria. Miettimässä milloin olisi LA jos nyt ja nyt haikara lentäisi katon ylle. Mulla se vauvakuume on ollut monta kertaa. Eikä siihen ole sitten auttanut muu kuin se vauva. Ja silti aina lasketun ajan lähestyessä sitä on alkanut "empimään" : Apua. Kääk. En hitossa haluakaan synnyttää. Se on kai ihan normaalia. Sekin. 

Sitten vielä kaverit. Nekin vaikuttaa. Mulla on käynyt tuuri, että tutuissa on samanlaisia kuumeilijoita. Myös ihan lähipiirissä. ;) On isoja perheitä joissa on kymmenkuntakin lasta, ja silti samalla tavalla asiat otetaan "uusina" iloina ja lahjoina. Se on kannustavaa kun voi jutella asioista. Myös kroonisesta vauvakumeesta. Vai onko niin, että asiat jotka ennen oli luonnollista on nykyään muuttuneet ihmeellisiksi? 

Onko mulla nyt vauvakuume? No jaa. Valvon edelleen yksivuotiaan kanssa. Valvon edelleen 2,5 vuotiaan kanssa. Tykkään vauvoista. Olen iloinen kaikkien puolesta jotka ovat raskaana tai ovat saaneet vauvan. Mä varmaan tulen kuumeilemaan aina. :) Vain Luoja tietää vieläkö meillä haikara joskus vierailee? Aika näyttää. Nyt nautitaan näistä. Kipinöistä. Lahjoista joita meille on siunaantunut jo neljä. :) 

Pienen pieni. Suloisuus.

Enon kanssa. Yksi lapsistamme. 

Kotona leipomista - jäähallilla "kahviliisana"

Kotona päätettiin laittaa tuulemaan ja paistettiin peltiä poikineen torttuja :) Ne ovat meillä aika menevää suupalaa. Kaikki tykkää. Näppärä taiteilija on viisivuotias - hän hoitaa myös hillon laittamisen. Vain levyjen leikkaamisen saa hoitaa isosisko tai äiti. Niin ja paistaminen on aina aikuisten juttu. Tai ainakin pitää olla koko ajan huudeilla. 

Kuten varmaan vanhat lukijat tietää meidän perheen harrastuksiin kuuluu aktiivisesti jääkiekko. Ja kaikki siihen liittyvä. No joo pikkuisen #perheriidan jälkeen mä löysin kuin löysinkin itseni "taas" tiskin takaa.  Kahviosta jäähallilla lauantai aamulla 8.45.... Kun mies muistutti tästä pikku duunista yöllä 00.30 nimenhuutoa selatessaan. :) Niin ja jos joku miettii ,että miksei se mies mennyt sinne kahvioon vaan mä (kolmen mini apurin kanssa) niin sillä oli jo jäähyboxi vuoro nakitettu toisaalla missä isoin pelasi. Mutta hyvin me kahvit klaarattiin ja pullaa myytiin. :) 

Siinä se viikonloppu hurahti. Ihan hyvin. Ja remppaakin taas sai mies edistymään. Meillä siis rakennetaan yläkertaan huoneita - sielä siis riittää puuhastelua. 

Ponitalli - Toisenlaiset olohuoneet osa I

Mentiin mun mukavuusalueelle. Ehkä vähän liiankin "lähelle" mun juttua. Mutta tuolta näyttää mun olkkari. Eli ponitalli; jonka ohjissa olen ollut vuodesta 2008 saakka.

Meillä asuu nyt tallissa ainoastaan kaksi omaa shetlanninponia sekä kolme pupuliinia. Eri veijareita nää on kaikki. Perheenjäseniä. Parhaillaan (vai pahimmillaan?) mulla on ollut karsinapaikkoja täysi seitsemän tässä kotipihassa ja viel laitumella muutama. Tarpeeks yhdelle äiti-ihmiselle. Alkuvuosina heitin keikkaa ponien kera, pidin tunteja ja kerhoja sekä samalla klaarasin perheen - aikamoinen sirkus. Nyttemmin ollaan keskitytty enemmän omaan aikaan - oman porukan kanssa ja olen tehnyt ponien kanssa vähän vähemmän hommia "vieraille" :)

Mutta olohuoneeseen, siellä kello seisahtaa tai ainakin muuttaa käsitystään - saattaa tunti olla kaksi  tai enemmän. Siellä tulee luurattua joka aamu ja päivä ja ilta tietyt jutut tehden tovi jos toinen. Ihan vuoden jokainen päivä. Satoi tai paistoi. Oli flunssa tai yskä tai oksennustauti. Välillä lapioidessaan lantaa sitä miettii miksi? Mikä ajaa ihmisen tähän... kun voisi istua sohvalla ja katsoa telkkaria. Niin mä vaan mättään paskaa kottikärryille joka helkutin päivä. Ja jos ei tee sitä niin sitten on joku muu juttu.

Mutta mun olkkarissa asuu sellaiset tyypit - ne ei koskaan murjota, ne ei hauku, ei arvostele eikä puhu pahaa selän takana. Kun on huono päivä ne antaa itkeä murheet, niitten silmissä on viisauden sielu. Poni, hevonen - takuulla eläin jonka kanssa on oltava ystävä jos tahtoo,että se ymmärtää. Että niin makeita kavereita asuu mun olohuoneessa. Siellä ei ole niin valkoista eikä pramiaa mutta siellä on lämpökaapeli vesijohdossa ja varustehuone jossa on pyöreä "laiva"ikkuna. Ja sielä on ne elikot joista mä aina haaveilin. Mutta se miten mä päädyin harrastamaan juuri shetlanninponien kanssa - se onkin jo eri tarina. ♡

Mulla riittää tarinaa vielä toisestakin erilaisesta olohuoneesta - mutta kertokaa toki tekin? Missä olkkarissa viihdytte parhaite ? Onko se kenties se perinteisin oman kodin lepotila missä saa katsoo töllöö vai joku ihan muu?? :) :)

Joulupaketti itselle - Stormberg kun tahdot parasta.

Kun ulkoilee säällä kuin säällä ja niinkuin mä teen jokainen päivä - on oikeastaan pakko ajatella vähäsen mitä päällensä kiskoo. Lähinnä siksi ,että kun sä työnnät tuplarattaita sekä juokset muutaman lapsen perässä siinä samalla pitää vaatteiden pysyä menossa mukana ilman ,että rekkamies vilkkuu vähän väliä. (Sori tämä vertaus!) En ole vaate ostelija. Hankin yleensä kerta rykäyksellä sitten mitä tarviin.

Nyt hommasin kunnon aluskerraston, housut, takkia ja fleeceä suoraan Norjasta: Stormbergilta kotiovelle. Helppoa. Koot on kaikki iisejä valita kun tilaa. Kun tietää oman kokonsa. Hinnat on laatuun nähden huokeita . Kerran se vaan kirpaisee. Kai se on sellainen etelänmatka mitä mä nyt laitoin talvivaatteisiin (mutta siis niistä hys koska ne muut on pukinkontissa :) !! )
Puolustuksen puheeni - ostin myös muille perheenjäsenille.

Koska en tykkää viettää kulutuselämätyyliä niin vähän "nolottaa" tää postaus. Mutta - joskus "saa" olla vähän höveli.

Valitsin tuotteet värin,laadun ja hinnan perusteella. Muutama heräteostos sujahti mukaan. Värit - ne on herkut! Kelpaa mamman jolkottaa arjen lenkkipolulla. Kerhoon,päiväkotiin,kauppaan jne ... Ihanaa tuulista keskiviikkoa kaikille- ylös,ulos ja liikkeelle!

Pieni yö vieras - serkkulikka hoidossa!

No niin - saatiin pieni serkkulikka meille. Illansuussa oli monen monta My little ponia leikeissä. Ne onkin taas "muodissa" :) Ja Frozen; hoidokilla oli oma muropaketti mukana - tietenkin kannessa Anna ja Elsa. ❤

Harmittavasti meille iski samaan ehtooseen "vieraaksi" myös se "ei odotettu" Yrjö. Oksennus. Huh. Onneksi yö meni sitten kuitenkin rauhallisesti. Ei ihmeempiä juoksuja minnekään :ja yläpetin tytötkin nukkui jo ennen 23.30 ... :)

Mitään extremeä me ei keksitty. Vähäsen luettiin satukirjaa, piirrettyjä katsoivat ja aamulla kaikki nukkui kauan. Suunta pihalle - se oli selvää.

Kauppareissulla tuli itkupotkuraivari - mutta selvisimme. Tuli ihan hoitotäti olo. Tuplarattaat täynnä ja kaksi kävelevää natiaista. Auktoriteettia onneksi löytyy ja varhaiskasvatuksen ABC on tuttu. :) :)

Itsenäisyyspäivän aatto - linnassa ja kotona

Linnanjuhlia tuli sivusilmällä kyylättyä jonkin verran - mutta jatkot, ne sitten oli se varsinainen osuus. Miksi? :) Siellä lauloi ehkä (eikä mikään ehkä vaan todellakin) suomen paras artisti. Juha Tapio. Tsadaa taas päästiin tähän! "Sinussa on valo, sinussa on yö sinulla on sitkeä sydän joka lyö....." Kiitos ja kumarrus.

Linnanjuhlien paras asu oli taatusti mun miehellä -siis mielestä ... Juhalla. :D Nähtiinhän se sama takki myös Logomon keikalla - kimalletta myös tennareissa. Tyylikästä. Aitoa. Rakastettavaa. Jokainen ihminen tarvitsisi oman Juhan. Oman voimanlähteen ja johtotähden. Mulla saattaa olla vielä veressä keikkafiilistä koska tää aihe tuntuu niin kovin räjähtävän käsiin. Hahahaa.

Katselin netistä juttua leipäjonosta aikaisemmin, sitten tajusin, että olisin voinut olla sielä itsekin koska Juha oli sielä myös Hurstin kaverina. Niin hiukan leikkisästi ajatellen. Rakastettavaa toimintaa. Hienoja miehiä.

Itsenäisyyspäivää tuli vietettyä eniten kai oman pään sisällä. Mietiskellen ja pohtien. Vapautta ja omaa maata. Kunniaa saada valita omat tekemiset ja olla kiitollinen niille jotka ovat tämän meille joskus mahdollistaneet. Mitä sen on väliä jos sytytämme ne kynttilät pimeimpään vuoden aikaan ja sulkeudumme torppaan pohtimaan syntymäjuuriamme. Se kuuluu meille. Joku kirjoitti jossain, että juurikin se kuinka me teemme sen matkimatta muita on kunnian osoitus. Ja vakavuus hommassa. Ylpeys.

Millainen oli mun itsenäisyyspäivä? Kuljin koko päivän puman verkkareissa ja villasukilla fiilistellen edellisen illan konserttia. Kyhnäsin heppatallissa pari tuntia ja istuskelin harjapakin päällä näpytellen kännykällä viestejä kaverille samalla katsoen kuinka hämähäkki kutoi verkkoa katon rajassa. Herkkää. Siivoilin ja sytyttelin kynttilöitä. Lämmitin tölliä puilla ja kuuntelin kun isäntä nikkaroisi yläkerrassa. Kompura lauloi ja lapset huusi sekä riekkui. Ihan tavallinen päivä - se, että se on meille tavallinen on lahja isoisiltä : Vapaus, Isänmaa & Toivo.

Sinun vuorosi loistaa - Logomossa Juha Tapio

Jotain niin oikeaa.

"pakko"selfie - ja muutama sananen.

Arkistoon jemmaan - lippu, nimtsku sekä hikirätti :D omg.

Liput taskussa. (Olleet puolisen vuotta) Kännykkä ladattu ja tennarit jalassa. Tukka rocki-nutturalle :D Pillifarkut, fanipaita ja vähän kajalia silmäkulmiin. Bändäri on taas kuoriutunut. Hätäistä mesetystä pitkin päivää kaverin kanssa aikatauluista.

Vatsanpohjassa kutittelee mukavasti ja naurattaa. Drinkkijonossa napataan pikaisesti pikku pullo fanttaa puoliksi kaverin kera ja suunnataan vessan kautta hyvissä ajoin oikealle ovelle- ja tällä kertaa logomo salin ovi joka meille aukeaa vie jalkamme pienillä juoksuaskelilla permannolle ja kaiteen viereen. "Tässä oon, ei tarvii sun hapuilla tai huitoo....." Ehdimme parantaa maailmaa vielä monta varttia. Ja parantuuhan se.

Ihana Juha. Mahtava mies&kitara. Loistava bändi. Sanoitukset. Suoraan sydämeen ja vähän enemmän. "Pettävällä jäällä" ; lyriikka nappaa tällä kertaa kovasti. Eturivissä pääsee lähelle- vaikken muuten ole mikään iholle tyyppi niin @JT:n yläfemmat ei ikinä ahdista. Ei läpyt. Ei morot.

Vaikka mulle iskee ehkä juuri eniten se herkkä, balladimainen laulanta niin täytyy sanoo, että on sairaan siistii saada hakata kämmenkätöset lähes rikki ja avata ääntä. Reipas rokkifiilis. Kitaramusiikkia ja taitavaa lavakarismaa. Vaikka kuten aikaisemmin olen sanonut, mä olin ihan yhtä fiiliksissä silloin 1997 kieppeillä Karkku-Gospelissa missä ekaa kertaa Juhaan kiinnitin huomion. Siel se oli omana ittenään, soitti ja lauloi. Niinko se on nytkin. Oma ittensä. Aito. Lämmin. Meitä oli sillon lavan eessä ehkä kymmnen tyttöö. Hypittiin ja laulettiin. :) Tästäkin on aina hauskaa jutella. Ihan itse artistinkin kanssa.

Kaverin kanssa höpötettiin ennen tätä keikkaa bändäreistä - mä muistan kun joskus nuorena (???) luin jostain naisten hömppälehdestä juttua YÖ:n bändäreistä, osa oli ihan normaaleja perheenäitejä.... silloin juttu nauratti: Nyt PELOTTI ja nauratti! Tuleeko musta sellainen? Vai joko mä oon sellainen? Bändäri. Jos oon niin selvä pyy. Ja keikkalipun hinta on loppujen lopuksi aika hemmetin pieni summa siihen verrattuna, että sä saat nauttia sun lempi musiikista, taiteesta, siitä mistä sä tykkäät. Mikä saa sut liikuttumaan, nauramaan, tyyntymään... tuntemaan ,että me tosiaan eletään täällä nyt. Tässä näin. "Mitä huominen ottaa antaa sitä tänään vielä ei voi kantaa....." Niinhän se on.

Jotain niin oikeaa - sen takanahan on yksi ihana lauluntekijä. Edu. Tosta biisistä ei voi olla tykkäämättä. Mä en ainakaan saata. I Love. Ei tässä muuta, sanoitta selvää mikä meininki. ;) Seuraavaa keikkaa odotellessa - "Sitä mitä jokainen tahtoo... sitä mitä jokainen!"

ps.Paras tapa viettää synttäreitä omia - Kiitos niille jotka mahdollisti tämänkin. <3

TSNEH.

Päiväristeilyllä saaristossa - perheen kanssa !

Päätimme eräs viikonloppu pakata kimpsut&kampsut ja suuntasimme päiväristeilylle suomen kauniiseen saaristoon. Reittinä Turku-Maarianhamina-Turku. Viking Amorella & Gracella takaisin. Mitään ihan lastenleikkiä ei ole edes tällaisen pikkuruisen retken tekeminen isolla porukalla. Koko edeltävän päivän sai hikipäässä järjestellä ja laittaa valmiiksi tavaroita vaatteista eväisiin. Miettiä aikataulua sekä alustaa myös seuraavaan arkipäivän jutut sekä hoitaa tallin väelle tarkistaja ja heinän heittäjä.

Mutta kun auton nokka lähti kotipihasta niin oli jo helpottava "loma" olo. Satamassa kaikki kävi helposti; liput oli varattu etukäteen ja P-paikka löytyi liki terminaalia. Meillä oli mukana tuplarattaat joissa oli helppo työnnellä taaperoa ja leikki-ikäistä sekä niihin sai hyvin tavarat ja ostokset. Kääntyvät etupyörät helpottavat liikkumista "pienissä" tiloissa kuten hissiin menemisissä ja käytävillä. Muuten laivalla kyllä riittää tilaa liikkua isollakin porukalla.

Aamupäivän vietimme katsellen maisemia laivan lähtiessä satamasta ja lapset söivät aamupalaa sekä piirtelivät. Aika reippaina sitten löydettiin tiemme leikkipaikkaan ja siellä olikin ohjelmassa heti Taikatuokio, Ville Vikingin vierailu joista meidän viisivuotias oli innoissaan! Lisäksi isänpäiväkisaa oli tarjolla mutta voiton vei silti pallomeri - ihme ja kumma! Oli ihastuttavaa huomata kuinka kolme isointa lasta mennä jolkottivat vauhdilla yhdessä ja nuorimmainenkin rohkaistui "vauvapallomeressä" hiukan hekottelemaan.

Meille vanhemmille odotetuin juttu taisi olla ruokailu. Se menikin hauskasti kun pienin nukkui päikkäreitä ja kaikki muut jo olivatkin oikein itsenäisiä seisovassa pöydässä. Lasten oma puffee helpotti kovasti - ja varsinkin se, että pöytämme oli loistavasti ihan siinä lähellä. Ruokailun aikana saimme myös omaa taika showta, taikurit kiersivät tekemässä muutamia taikoja ruokailun aikana. Vain kaksivuotiasta ne hiukan pelottivat tai paremmin sanottuna jännittivät.

Mahat täynnä leputtelimme mieliämme vielä ennen Maarianhaminan laivanvaihtoa leikkihuoneessa - sekä kävimme hiukan kävelyttämässä itseämme pelipaikassa sekä katselemassa merimaisemia.

Maarianhaminassa siirtyminen Amorellalta Graceen käy luonnikkaasti - matkalla ehtii hiukkasen kurkkia satamamaisemaa jos malttaa pysähtyä ikkunoiden eteen katsomaan. Gracen ystävällinen henkilökunta päästää rattailla tulevat perheet jo aikaisemmin kuin muut matkustajat laivaan alemmalta kannelta. Grace on hieno, taas on "pakko" tutkia juttuja mitkä isimies on laivaan hitsannut (lasten sanoilla "noita saa sitten ai-na ihmetellä" hahahaa...) ja kurkimme samalla tämän laivan ohjelma tarjontaa.

Teinillä on selvät sävelet: Ostoksille. Kun kaupat aukeaa on suuntana Victorias Secred sekä taxfree shoppailut. Löytyyhän niitä hajuvesiä sekä Cara Mintseja,Fruits droppeja ja tompleroneja. Keskimmäiset tytöt haluavat ostaa autot parkkitalo leikkeihinsä kotiin viemisiksi sekä muutaman muun jutun. Peltinen karkki salkku on viisivuotiaalle "se juttu" ja sitä hän kantaakin viipottaen koko matkan. Löytyy myös pikkutytöille oma pussukka missä pinkkiä shampoota ja hajustetta sekä pinkki pesusieni. Tietenkin pinkkiä - se on kova juttu!

Gracella vietämme aikaa Yllätys-Yllätys leikkihuoneissa ja meno on jo paljon reippaampaa kuin aamulaivalla. Lapset löytää tekemistä ja veikeä Ville Viking jaksaa edelleen ilostuttaa ja halailla. Me vanhemmat vuorottelemme hiukan pestiä siitä kumpi on vauvan ja rattaiden kanssa ja kumpi kirmaa touhunurkissa. Mutta ihanasti menee reissu lapsentahtisesti, lasten ehdoilla ja kaikilla on rento päivä merellä. Sanotaanko, että Spa-osastolle olisi voinut olla ihan kiva mennä mutta se saa odottaa vielä vähäsen aikaa, että nuorimmainen kasvaa vaunuiästä.

Kooste päiväristeilyn herkuista perheille allekirjoittaneen mielestä:

*Edullinen hinta koko päivän tekemiseen ja olemiseen

*Ruokailu hoituu hienosti ja kerrankin pääsee valmiiseen pöytään

*Leikkipaikat ja leikkihuoneet kivoja sekä lastenhoitohuone

*Mukavia paikkoja istuskella ja katsella merimaisemia isollekin porukalle

Illalla kotimatkalla uupunutta porukkaa, kuorsaus ääniä ja punavalkoisia naamoja. Mutta iloisia, tyytyväisiä ja nauravaisia. Taatut yöunet kaikilla kotona omissa sängyissä. Seuraavana aamuna saattaa vähän väsyttää - mutta se taitaa kuulua reissun tekemiseen myös. Seuraavaa laivamatkaa on jo alettu suunnittelemaan ;) ;)

Millaisia kokemuksia teillä on laivamatkoista? Oletteko valinneet päiväristeilyn - vai oikein kunnon vuorokausi risteilyn? Mistä teillä lapset laivalla tykkää eniten? Mitä risteilyjä suosittelette perheille?

c.kaikki kuvat @landemutsi

Tuol o Joulu - lasten riemui!

"Tuol o Joulu!!!" Huutaa kaksvuotias ku kävellää kylläl misä iso kuusi o. Sama toistuu jokane päivä. Ja kun hän näkkee kynttilöitä tai jouluvaloi ni taas huudetaa Joulua. Yhtä hulinaa. Tykkään. Pitää antaa fiiliksen tulla nyt ku voinnit ittelki paljon paremmat ku vuos sitte.

Nyt ollaanki tehty jo laatukoit pakkaseen jemmaan ja pidetää sormet sekä varpaat ristis ettei se kuuluisa noro saatika ykä tuu si aatoks.

Kaikile tasapuolisest ihanaa ja vaiherikast joulukuuta: postaukset tulee ny vähän viiveel, mut huomaan, et ainaki kuvien lataaminen sujuu paljon näppärämmi ja uuristust o myös pikkase tosa tekstin käsittelys! :) :)