Hiukan jännää!

  
Meillä oli tänään pienet kahvi-iltamat äidin ja pikkusiskoni kanssa. Alun perin suunnittelin itsejärjestettyjä "vauvakutsuja" , mutta olin hiukan myöhässä (kuten tavallisestikin!) ja näin ollen jäi iso joukko ihmisiä pois. Sitten vielä syksyn flunssa-aaltokin oli suttaamassa kuviota. Näin ollen iltaa meillä vietti tosiaan oman perheeni naiset ja pikkuiset tyttöserkut. Iltaan kuului monta pannullista kahvia ja herkkuja hiukan jokaisen käsiltä. Naurua, punaisia poskia ja tunnetta, että kyllä äiti tyttärensä (monikossa!) tuntee ja toisinpäin samaten.
  
Mä sain kaksi kirjelmää, toisen aamulla postilaatikkoon ja toisen illalla. Kirjeet oikeastaan on oikein sopivat kun miettii, että toinen on pikkusiskolta jonka olen tuntenut koko elämäni ja toinen ystävältä johon tutustuin aikuisena. Kyyneleet vaan vieri poskia pitkin kun niitä luin. Kiitos. (mahtavaa saada nuo kirjeet muistojen helminauhaan!)
  
Paljon on elämääni jo mahtunut mutta paljon tämä uusin raskaus taas saa miettimäänkin. Kuinka hienoa on kun on tukiverkostoa, ystäviä ja läheisiä. Nykyään niin kiireinen ja hektinen elämä jättää liian paljon kiireen alle ja unohdamme nauttia tästä hetkestä. Mullistavaa on tajuta se kuinka raakile sitä itse oli kun parikymppisenä esikoista odotti. Kakkosen kanssa jo tiesi jutun juonta. Kolmosen kanssa oli jo puoliksi konkari ja nyt nelosta odottaessa olo on tyynni, selkeä ja aikuismainen. Olen kiitollinen!
Tässä samalla toivotan tervetulleeksi joukkoomme kaikki Kaksplussan lukijat :D Blogi uutisia, esittelyjä ja sen semmoisia päivittelen lisää hissukseen ja joitain muutoksia varmaan huomaatte piakkoin ainakin blogin ilmeessä ******