Fløibanvuorelta Ulrikenille vaellus - päivä 2

Ensimmäisenä aamuna kello soi vähättelemättä 6:00 - olisi silkkaa hulluutta nukkua Bergenissä varsinkin kun saattaa alkaa pakkautumaan vaellus  tamineisiin heti aamulla. Ikkuna avataan ja sade ropisee. Perinteinen Länsi-Norjan sää I Think. Mutta ei väliä. Fløiban köysirata kutsuu. Kaduilla ei vielä ole muita mutta Fløibanilla on; päiväkotilaisia jotka ovat siis matkalla ylös myös- siellä on heidän 'barnehage' kidspark-  päiväkoti. Uskomattomalla paikalla. :)

Fløibanilla mentäessä avartuu todella kauniit maisemat ja näemme koko Bergenin. Iso kaupunki. Vuoria ja vuonoja. Kaunista. Hyppäämme ihan ylhäällä "junasta" pois ja pääsemme ainoina turisteina ottamaan kuvia. ;) Taas hyvä syy miksi lähdimme reissuun marraskuussa- saa todellakin nähdä ns.oikeaa arkea ja todellista Norjaa: ei ainoastaan turistirysää. Tavallaan ymmärrän hyvin sen miksi Norjakin miettii pitäisikö luontokohteiden kävijämäärä jotenkin 'rajoittaa'. Toisaalta kaikkialla tai siis ei missään vuorilla ym ole turvakaiteita tai muita- omalla vastuulla pitää mennä. Uskaliaimmat saattavat olla myös turhan tyhmän rohkeita. Ei jokaiselle kallionkielekkeelle ole pakko mennä roikkumaan selfien tähden......  

Noviiisit vaeltajat suuntaavat nokkaansa kohti polkua viittaan ULRIKEN - uskoen. Naurattaa. Metsä kaunista sammalta ja suuria puita. Isoa ja ihanaa luontoa. Ihan isomman kosketuksen voi aistia. Aluksi 5-7km on helppoa kulkua. Polkua. Ehdimme silti kävellä n.5km harhaan ja saamme nousta hikipäässä "takaisin". 

Tässä vaiheessa otamme viellä kuvia. Puolen välin jälkeen polku on kovin haastavaa -  tietenkin koska me kuljimme vuorella ... myös kiipeilyä tulee ja padotun puron ylitys. Se on jo aika jännää. Siinä vaiheessa kastuu jalat. Ja ne onkin loppu reissun reisiin saakka märät. 

Kivikasa merkkejä on n.kilometrin välein? Ehkä. Sataa räntää. Naama on punainen ja näkyvyys on välillä aivan nolla. Sitten taas saattaa paistaa aurinko. Sää vaihtuu 10minuutissa. Mahtavaa. Mamps sekoilee loppu matkalla. Näemme kuitenkin jo Ulrikenin 'maston' tiedämme siis olevamme vähän 'hajulla'. Koko vaelluksen aikana ei näy ketään. Siis muita ihmisiä. Vain me kaksi. Parasta kaveria. Niin se kai menee. 17 vuotta yhdessä - ja sitten lähdetään korpeen vuorien keskelle samoilemaan "omaa aikaa" saamaan. Siinä ei paljoa jutella kun vuoristo tuuli pauhaa. Eikä sillä ole väliä. On vain erämaan tuntu-  ja me kaksi. Selviytyjää.

Lumen peittämät vuoret, vesiputouksia, kallioita- vuoria ja vesilampia. Suota. Märkää ja sumuista. Ja me nautimme. Sitä tuntee itsensä aika pikkuriikkiseksi. Ei oikein ole sanoja. Mahtava fiilis! 

Loppumatkasta 15-20km ei ole kuvia. Akut loppu. Ulrikenilla on yksi ihminen. Kysymme häneltä alasmenosta. Köysirata ei ole käytössä. Kovan tuulen takia. Mies veikkaa meitä Irlantilaisiksi- :) Varmaankin alkeellisen aksenttimme tai siis lähinnä alkeellisen englanninkielemme tähden. Emme siis ole ihan varmoja mitä reittiä lähdemme Ulrikenia laskeutumaan. Alku sujuu. Mutta loppu tai puoliväli... eksymme todellakin polulta. Pahemman kerran. Mies on jo ylittänyt yhden 'kielekkeen' josta mä sitten en enää hapoilla olevilla tassuillani "uskalla": Eikä mies pääse enää takaisin.

-Hyvä tilanne. Molemmilla kännykän akku loppu. Päätämme erkaantua. Olemmehan jo sentään alamäessä.
Mä palaan vähän takaisin ja lähden mututuntumalla laskeutumaan metsittynyttä polkua. Intiaanin vaistoilla näen että joku muukin on alas siitä mennyt. Vähän kauhistuttaa kyllä. Lopulta löydän polun ja ajattelen että "kaupunkiin" päin käy mun kulku.
Huutoetäisyys mieheen oli vielä tässä kohtaa ja hän siis tiesi mun selvinneen alas" ja mä hänen.
Suunnistin joen laskua pitkin alas ja tässä vaiheessa alkoi hämärtää. Lopulta olin alhaalla. Suuntavaisto tosiaan ihan "metsässä": Odottelin aikani alhaalla missä jo muitakin ihmisiä. Kuitenkin ajatus että jos en löydä miestä niin alan suunnistamaan majapaikalle. Joka sekään ei ole ihan simppeli-  en tiedä missä olen. :D Kunnolla. No onneksi täällä jo ihmisiä niin saan kysyttyä millä bussilla kannattaa suunnata keskustaan. Ehdin matkata vain yhden kadunpätkän kun jo näenkin kaverini: Hyppään pois ja alamme puida SEIKKAILUA :) loppu hyvin kaikki hyvin. Mitä tästä opimme: Älä käytä vara- akkua ennen kuin ihan pakko. Älä valitse punaista reittiä jos olet aloittelija. Toisaalta "Siperia opettaa": tai tässä tapauksessa Ulriken.

Takana oli reippaat 20km vaellusta ja varmaan n.10km turhaa *samoilua* mutta Norjan maastoissa nekin olivat hieno kokemus! Ja jepajee -4kg ja yksi päivä! :) Tosin illalla kyllä ruoka maistui.

Tää oli varmaan mun uskalluksen "koetinkivi" ja onneks kukaan ei tiiä että mies punttas tuonne :D

Seuraavassa tarinassa ollaan sitten tukevasti kaupungissa. Ai Niin ja tietenkin kuva Fløibanilla pitää laittaa vielä ;)

Näkymää Fløibanilta -Bergeniä. Kaunis.

Bergen - Lännen voimakeskus päivä 1.

Brykken; Kautta aikojen ja edelleen Bergenin tunnetuin näkymä on ollut kaupunginlahden itärannan puutalorivi. 1979 siitä tuli Unescon ensimmäinen maailmanperintökohde Pohjoismaissa. Se on ihme,että se on edelleen olemassa - niin monta kertaa se on palanut. Brykken oli satojen vuosien ajan Tyskebrykken eli saksalaislaituri mutta sodan jälkeen kaikki Saksaan liittyvä tahdottiin hävittää näin ollen nimeksi jäi vaan "laituri". 

Historiaan liittyvää olisi vaikka millä mitalla kerrottavaa mutta ehkäpä jätän ne kerronnat muille ja viisaammille. 

Se miten me päädyimme Bergeniin lienee tarina oleellisin: Yksi ehdoton miksi juuri Bergen oli tottakai Brykken mutta myös Fløyenvuori- fløibanenin köysirata Ja Ulriken. (Vaelluskengät oli tiukasti jalassa jo lähtöhetkellä) 

Tutulta tuntuva Helsinki Vantaa ja Lentoparkki kutsuivat marraskuisena aamuyönä. Suomessa oli pakkasta n.-4 Ja maassa lunta. Oslossa sää vaikutti samanlaiselta kuin Suomessa. Neljän lapsen vanhempina lapsille oli myös järjestetty jo hoitopaikka ja koululainen laitettu edellisiltana reissunpäälle Keski-Suomeen. Reissu fiilis. 

Oslon Gardemoanin lentokentältä suuntaamme junalla (NSB) Oslon keskustaan (n.45km)  hintaa tällä junalla 92.00NOK eli n.10e. Laitan vähän hintoja vertauspohjaksi sen takia,että usein  puhutaan miten kallis maa Norja on - koska se riippuu todella paljon miten,missä ja millä periaatteella reissua teet. 

Oslosta (Oslo S) hyppäämme bussiin jonka nokka on kohti Bergeniä. Kuski kysyy onko matkamme ensimmäinen kerta- vastaamme kyllä. Kuski naurahtaa ja sanoo ystävällisesti että matka kestää 7-8 tuntia, että bussista löytyy kahviautomaatti ja vessa. Eli kaikki tarpeellinen. 

-Kongsberg

-Drammen

kaikenlaisia paikkoja; Upeat Hardangerin vuoristomaisemat vilisee lumisina ympärillämme. Bussin kyydissä ehtii tuijottaa maisemia jotka ovat vertaansa vailla. "Paljonko väliä on tosiasioilla rannoilla näillä autioilla näillä tuulenpuolen kallioilla...." Edu soi päässä. Sanoittakin selvää,että tämä on rakkautta: Kaunista ja jylhää kohtaan. 

Ote reissuvihosta: 

"ETNE. Lautalla. out 8c. klo.18:22 per** kiittää. Sää on sateinen mutta mieli on niin happyhappyhappy kävin äsken ottamassa lautan kannella 'ilmaa' ja voi viude, merituulen tuiverrus naamalla. Sydän ymmärtää." 

Saavumme Bergeniin joskus 20:00 mampsin kanssa majatalolle Nostegatenille (budgetcity) ja emäntä saapuu kun soitamme hänelle. Majatalo on bueno: Ja hei nyt ei enää kielimuuri jännitä. Puhumme kuitenkin englantia. (marraskuussa hyvän majatalon saa edullisesti: 780NOK/kaksi yötä n.80e) 

Tarina jatkuu seuraavassa tekstissä. Raportoinnin mä hoisin matkalla reissariin niin kaikki oleellinen on paperilla. :) 

Sade ropisee ikkunaan Bergenissä 51 Nostelgatenilla. Yö on koittanut. Täällä kaikilla on sadetakki ja saappaat. Mä tunnen niin sopivani tänne. 

Tukholma - Gamla Stanilla retkellä

Loppu kesää 2016 Road Tripillä Norjaan teemme kotiinpaluu matkalla kierroksen Tukholmaan. Siitäkin syystä,että emme ole koskaan sinne jalkautuneet. Jo on siis aikakin. Olemme reissussa Siljalla ja satama on Värtan. 

Löydämme autolle ilmaisen P-paikan ja lähdemme rohkein mielin tutustustumaan Tukholmaan. 

Matkaa vanhaan kaupunkiin satamasta on muutamia kilometrejä. Ilma elokuisena iltana on lämmin ja aurinko paistaa. 

Keski-aikaisen 1200 luvun Tukholman jäänteitä löytyy vielä Stadsholmenilta Gamlastanin suurimmalta saarelta joka on oikea historiallinen aarreaitta. 

Kuninkaanlinna , Slottet on Ruotsin 1600 -ja 1700- luvun mahdin symboli. 

Vanhassa kaupungissa on paljon nähtävää; vilkkaita katuja matkamuistomyymälöineen sekä kirja ja antiikki kauppoja. Palatseja, kirkkoja ja museoita. Paljon ravintoloita ja kahviloita. 

Me kierrämme reippaalla vauhdilla katuja ja aukion jossa ihan saa tuntea keski-ajan tunnelmaa. Seinät ja rakennukset huokuu okran värejä ja 1700 lukua. Olen vallan lumoissani. Ei Tukholmaa turhaan ole kehuttu. 

Varsinkin juuri Stortorget on lumoava. Siellä napataan kuvia. Tietenkin. Storkyrkan on myös omaan silmään vaikuttava. Iso. 

Kubinkaanlinna ja kaikki rakennukset saavat kyllä ihailu tunteet pintaan. Kaikki yksityiskohdat, riemukaaret ja pylväät.. Patsaat ja koristeet. Vaikuttavaa. On helppo hymyillä kuninkaan kruunu päässä kiireellisesti kun otamme hassuttelu kuvia. Tänne täytyy palata ajan kanssa. Ja kun takana ei ole n.1000 kilometria auton penkillä :D 

PS.Täälläkin tämän päivän mapsi on asiallinen. Varsinkin yöllä. Löydämme takaisin autolle. :) Pientä jännitystä mukaan tuo se,että akku toiselta loppuu kokonaan ja toisella virransäästötilankin uhalla alkaa näyttö pimetä. 

Ålesund - Møren maakunnan metropoli

(Otsikko on suoraan mun Autolla Norjaan kirjasta lainaus - OSUVA!)

Geirangerin reissupäivän jälkeen me palaamme vielä Ålesundiin. Saamme saman majapaikan joten lentoreppujen heittäminen kämpälle-  saappaat jalkaan ja kaupungille. Koko kaupunki on vielä kunnolla katsomatta - päätämme kävellä ja ihmetellä.
(Møre og Romsdalin fylke.)

Tuhoisa tulipalo tuhosi koko kaupungin keskustan 1904. Muualta Euroopasta saatiin apua ja koko kaupunki rakennettiin kolmessa vuodessa uudestaan. Jugendtyyliä. Suomessa varmaan Vanha Rauma on samaa aikakautta ja Riikan vanhakaupunki.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jugend

Ålesund on länsirannikon tärkein kauppa ja teollisuuskeskus Bergenin ja Trondheimin välillä. Ålesund on myös maailman suurin kuivanturskan vientisatama.

Kipitimme uudestaan toistamisiin Fjellstuan näköalatornille. Sieltä näkee ihan koko kaupungin. Jos vaan sää sen sallii. Meillä kävi tuuri. Tällä toisella kerralla kiipeämme sinne rappusia pitkin. Ensimmäisellä kerralla kävelimme toista kautta tietä pitkin.
Ylös saavuttuamme siellä soi Rocky I'm Tiger... Se saa naamaa enemmän nauruun. :)

Hämmästyttää ja ihastuttaa edelleen. Nyt tätä kirjoittaessa Ålesundista on aikaa reipas kuukausi: Voin edelleen tuntea naamalla sumusateen ja raikkauden. Tuulen ja usvan. Tuoksut. Ison luonnon. Ajatusleikkinä tämä olisi varmaan mun suosikki paikka asua. Heh. Mutta onneksi mulla on kieltämättä näkemättä vielä suuri osa Norjaa :)

Ålesund-  Kiitos. Tänne saa sydän kaivata. Vigran lentokenttä oli hauska. Pieni - idyllinen ja helppo. Pala sydämestä jäi varmana jonnekin satamaan. Suureen mereen. Tulisiko musta kalastaja? Tai vaikka kalatehtaan työntekijä? :D Jaa-a ... Ainakin sielultani tunnen olevani vanha Norjalainen. Ja kuulemma vähän muutenkin :D :D

Reippailija Hemuleina , Iloisina. Huomaa! T-paita ja toisella toppatakki ;) ;)