Taas raskaana - Kannustusta vai kauhistelua?

Vauva vatsassa ja minimini lattialla. Syksyä2014.

Ihana uusi ihminen, neljäs tyttö. Syksy 2014.

Vuosi ja 8kk sitten aika tarkalleen. Kolmonen oli silloin nipin napin 8kk kun plussasin. Kaksi viivaa, toinen hento mutta juuri silmällä havaittavissa. Se oli jännääkin jännempää silti. Mutta niin hassua kun kainalossa tuhisi vauva, imetin ja vaihdoin vaippaa. Pidimme kauan asian omana tietonamme. Ympäristön havainnointi kyky ei ehkä pelannut ihan niin äkäseen onneksi kuin muissa raskauksissa ja näin ollen "sain" pitä pikku salaisuutemme jonkin aikaakin omana aarteenani.

Se oli tavallaan helpottavaa kun kerroimme kaikille asian. Neljännen kohdalla sitä ei kai pitäisi enää jännittää, silti muistan kuinka poskia kuumotti ja sydän pamppaili. Oma äiti sekä muutama ystävä tiesi kyllä jo "yritys" vaiheessa. Mutta rohkaistuimme uutisoimaan vasta siinä vaiheessa kun oltiin "varmoilla" kuukausilla. (jos niin saa sanoa?) Kuitenkin niin. että odotus farkut oli jo kaivettu esiin ja mama malliston paita. Sain aivan ihanasti kaapin täydeltä äitiysvaatteita tutuilta. Kierrätys kunniaan!

Taasko teille tulee vauva? Miten sä jaksat kun toi kolmaskin on vasta vauva? Ai kamala, yövalvominen sitten jatkuu? Milloin sä saat omaa aikaa? Eiks oo raastavaa olla kokoajan raskaana? Miten sul riittää aikaa muille lapsille? Onko noi kaikki sun omia? Milloin sä ehdit levätä? : Tässä nyt muutamia kysymyksiä joita sain kuulla, osa positiivista ja vitsin maulla maustettuja mutta muutama ihan reaalisesti heitettynä.

Niin no, juu ihan kuin mulla ei olisi ollut muutakin mietittävää! Kyllä, TAAS meille tulee vauva. Näillä kahdella viimoisella tosiaan on ikäeroa siis sen 1,5v. En osaa sanoa kuinka "jaksoin", odotusaika tavallaan oli tälläkin kertaa helppo muttei se ihan ilman ongelmia mennyt. Siinävaiheessa kun aloin odottaa nelosta oli kolmonen todellakin vielä vauva, kukkui mun kanssa yöllä mutta siinä 23 jälkeen kyllä päästiin petiin... kun maltoimme, kirjoittelin silloin aika reippaana kaikenlaisia juttuja. Raskaana oleminen ei koskaan ole ollut raastavaa, tottakai on ollut raskasta ja ei ne raskaudet iän eikä kropan kulumisen puitteissa kai milloinkaan helpotu (ehkä?) Aikaa muille lapsille -noh kyllä niille kaikille aikaa riittää. Paras ja pahin on kylle se "Onko noi kaikki sun omia" hassua, että nykyään on oudompaa jos jollain on useampi lapsi saman kumppanin kanssa kuin se,että on esim. uusioperhe. Yöllä on aikaa huilia. Nyt tällä hetkellä olen oivaltanut myös nukkumisen hienouden. Enää en viitsi näpytellä konetta yön pikkutunneille ellei ole ihan pakko - eikä ole jos saa valita meneekö nukkumaan vai koneelle.

Kavereilta kuitenkin sai kyllä iloista kannustusta ja osasi itsekin jo suodattaa ne kitinät pois. Se kannattaa aina muistaa ,että Odottava äiti on haavoittuvainen ja jokainen sana minkä sanot merkitsee jotakin mikäli se liittyy raskauteen, vauvaan tai vaikka voimavaroihin. Tsemppaa, kannusta, mene auttamaan ja kysy mitä kuuluu! Jokainen odottava äiti ansaitsee kehuja ja reippaita auttavia eleitä - oli hänellä sitten ennestään lapsia tai ei.