DIY -Hevosnaisen riimu amppeli

Kesä ja kukkaset. Väriloistoa. Kukkapenkki? Köynnös? Amppeli?
Itse puutarha-alan ihmisenä törmään joka kevät aiheeseen : Viherpeukalo. Sellainen en ole. ;) Vaikka välillä innostun ajatuksena siitä mitä kaikkea pihalle "voisi" ja "tahtoisin" istuttaa omin kätösin.

En ole myöskään mikään kässä muija joten nämä DIY hommat on friskaabeliä. Mutta; Olen hevosnainen; tarkemmin ponitäti.
Tallin perukoilla lojuu kymmeniä vanhoja heppojen riimuja. Muistan ,että facessa kiersi joku kesä sitten ainakin kuva riimu amppelista. Päätin siis laitella hyvän idean kiertoon!!

Jopa "pullukampi" kukkahässäkkä mahtuu näin esim.seinän viereen koukkuun koska riimussa sitä voi asetella hieman "vinoon" ilman ,että se näyttää siltikään hölmöltä.

Kaikki siis etsimään riimuja ja operoimaan! :)
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua ihan kaikille!

Köyhän lapsi on kaunis - Sekös niitä rikkahita harmittaa

"Sekös niitä rikkahita harmittaa kun köyhän lapsi on kaunis..... " :Joo samalla paljastuu se ,että helavyö löytyy. Salmiakki kuviota. Kasa levyjä. Tähkä oli 2008-2009 TOOOOOOSI kova sana. Ja ei sillä se on sitä edelleen. Karismaattinen. Komea. Hyvä ääninen sekä show-mies. 

Tähkän Elonkerjuun aikaan olin yhden lapsen äiti. Olin vielä raakile. Vasta matkalla äitiyteen. Ja onneksi siihenkään ei oo koskaan liika valmis. :) 

Jostain syystä *juomaripoika iski lujaa. Myös *isäni pitkät pellot oli ehdoton suosikki. DBTL:ssä koettu ensimmäinen keikka fiilistely oli jotain makiaa.  Myös hieno ja hyvä akustinen konserttisali tunnelmointi juhlakiertueella "Tuhannen päreinä" silloin mukana oli myös esikoinen ehkä 4 vee.  

Mitä Lateen tulee - jospa vielä pääsis kuuntelemaan kun vaan sopiva keikka tulee. 

Kaikki keikka kuvat on valokuvia albumeissa eli sorry niitä ette näe. Mutta ehkä mun sen aikainen "look" :D Tai jotain. 

Musiikilla on kyllä ihmeellinen voima. Ja olen onnellinen kun oon saanu nuoresta saakka tuntea miten paljon siitä voi ihan TODELLA saada irti. Helpotusta. Valoa. Iloa. Rakkautta. Toivoa. 

1926 & 1960 lukua - Laverilla mietiskelyä

Kauan takaisin kaipaamani vanhan ajan laveri päätyi takaisin kotiimme. Se vietiin 2008 mammalaan evakkoon remonttia kun avasimme lattioita ja seiniä. Laveri on painava, täyttä puuta. Käsityönä tehty 1960 luvulla - sen kertoo kaiverrettu päivämäärä laverin kannen alla. 

Tykkään maalista joka on vähän kulunut sieltä täältä. Ja siitä miten hyvin se istuu meidän "erikoisen kivaan" tupakeittiöön. 

Näin kesällä me ei lämmitetä puuhellalla joten se saa enemmän toimia "koristeena" : laskualustana (heh) sekä somistus nurkkana. Myös vanhat padat ja kahvipannut pääsee kesällä näkyviin. 

Mulla on aikalailla iso kasa vanhoja ikkunoita, karmeja - kaikenlaisia juttuja tallessa "sitten kun" aikaa varten :) Samalla mittaa ideoita. Kaikenlaista. 

Talossa joka elää vähän koko ajan , remontin sekä perheen ajatuksen juoksun mukaan ei millekään ole juurtunutta "pakko paikkaa" mutta tällä hetkellä laverille se on. Jo lähinnä sen mittojenkin tähden. Tavallaan kivaa. Ainakaan yläkertaan en usko , että se päätyy ... koska PAINAA .. Mutta koskaan ei kai pidä sanoa ei koskaan ;) 

Ihanaa sunnuntaita kaikille - nauttikaa, ulkoilkaa ja puuhailkaa!!!! <3 

Hevosen tuoksua - kärpäset ja kesä!

Tänään ollaan koko aamu pakerrettu sähköjä uuteen uskoon. Siis poneille. Kädet vähän rikki kun oon hakannut rautakangella reikiä tolppia varten ja lekalla hakannut ne tolpat. Kyllä, aikalailla "kätevä emäntä" feelings. ;) 

Tykkään tehdä itse ja omilla pikku kourillani. Useat vuodet on isäntä meillä laitellut sähköjä tarhoihin, hitsannut aitoja ja iskenyt tolppia- on kuitenkin asioita joita hevosnaisen vaan tulee osata. Kuten vaikka näpertää sähköt ja johdot. Osata ladata akku sekä tunnistaa plussa ja miinus.... Haastavaa :) 

Selkeä kesän merkki on kärpäset. Niitä piisaa tallilla kuin tallilla ja kotipihalla jos eläimiä on. Varsinkin. Mutta siinäpä surisevat. 

Illalla on ihanaa kun vähän viilenee , voi häärätä kaikenlaista veden kantamisesta ponien liikutteluun. Kesä on. Sen enemmittä sanoitta lähden nyt katsomaan kun tyttö satuloi ponia ja lähtee ratsastamaan. Tällä kertaa ollaan "vuoroin vieraissa" : eli toisella tallilla. 

Dyspraksiaa - Erikoisen ihanaa!

Tyttö oli 3 vuotias kun korvakierre alkoi. Silloin alkoi takkuamaan myös juttu. Neuvolassa asiaan ei pahemmin puututtu. Jälkiviisaana voisin sanoa ,että olisi pitänyt puuttua PALJON napakammin myös itse vanhempana.

Tyttö sai tuubit 4 vuotiaana. Siitä alkoi helpottaa arki ja vuosi menikin kivasti.
Mutta ... puheesta sai selvää vain oma perhe. Kommunikointi hoitui pääosin omin sanoin, tavaroita näyttämällä ja osoittamalla. Hyvä niin jottei lapsi turhautunut.

5 vuotis neuvolassa korttiin kirjattiin "puheen kehitys vähän viivästynyt." - tattadaa kun viimein pääsimme Puheterapiaan ARVIOON oli diagnoosi Dyspraksia : Vaikea Dyspraksia.
Puhemotoriikan viivästyminen. Diagnoosi helpotti. Helpotti vanhempien oloa, ei tarvinnut enää "syyttää" itseään.

Arvion jälkeen saimme myös kuntouttavan päivähoitopaikan neljäksi päiväksi viikossa. Asiat alkoivat valaistua.
Jonot terapioihin olivat pitkät. Kävi tsägä ja pääsimme aloittamaan Yliopistolla Logopedian opiskelijan luona "harkka PT:n" (harjoitus puheterapian) Tyttö tykkäsi terapian pitäjästä todella! Häneltä saimme mm.kommunikaatio kansion käyttöön ja muita harjoitteita.

Vuosi kului ja sitten natsasi: Löysimme lopulta oman PT:n. !!!! Sitä juhlittiin kakkukahveilla. Voisin sanoa,että 120 puhelin soittoa eri terapian tarjoajille - vanhemman harteilla on aika työlästä. Mutta palkitsevaa. (Lopulta! Mutta muutama ärräpää-muutaman pettymyksen kyynel on matkalla väännetty!!!)

Nyt meillä on myös viimein lähete lastenneurologiselle - sitä odotamme. Tyttö on innostunut oppimaan, se auttaa paljon kun hän on vastaanottavainen eikä asiasta ole tehty sen isompaa numeroa.
Vähän kuin selleen ,että no joku nyt oppii luistelemaan 2vuotiaana (Meidän dyspraksia lapsi esimerkiksi) joku toinen vasta kouluikäisenä. Kaikki ollaan erilaisia.

Valoisaa kesää kaikille - me jatkamme puheterapiaa ja nautimme siitä,että olemme päässet tuen piiriin ja asiat alkaa luistamaan. Iso tsemppi kaikille jotka vasta PT paikkaa jonotatte!!!!!!!

Kaipuu merelle - ja vehreyteen!

Tässä on liki kuukausi mennyt etten ole kirjoittanut. Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon kaikkea, hyvää sekä murheellista. Mutta eniten iloa. Siksipä nyt päätin palata muistoihin kesään jolloin meren tuoksu oli ensimmäinen asia aamulla. 

Lokit, ukkoetanat, varvastossut. Asuntovaunu ja me kolme. Mä, esikoinen sekä mies. Hassuinta ,että mies oli siis työkomennuksella jonne sitten tahtoi perheensä mukaan; ja aivan ihanaa olikin. Tosiaan aika "elämäntapa intiaaneina" me esikoisen kanssa ne kesät vietimme karavaani alueella joka oli todella pieni. Aivan metsässä. Ihanassa suojaisassa paikassa jossa meren rantaan pääsi kävelemään kiemurtelevaa polkua. Illan hämärässä mäntyjen juuret piti väistellä ja hypellä.

Ensimmäisenä kesänä esikoinen oli ihana viisivuotias. Toisena kesänä kuusi. Silloin olin itse raskaana. Siellä sitten me tytöt nautittiin.

Oltiin papuja. :) :) Puusauna oli lämmin jokainen ilta. Mereen pääsi aina ellei ollut levää. Kalastettiin. Pyöräiltiin kyläkauppaan joka oli tosi kallis mutta idyllinen. 

Viikonloppuisin kun mies oli meidän kanssa käytiin autolla eri satamissa ja paikoissa jonne ei polkupyörällä päässyt. Toki välillä kävimme myös kotona. 

Kesällä nyt, tai kesän kynnyksellä kun sataa vettä. Menen usein ulos haistelemaan - saunasta tullessa se tuo mieleen kesän meren rannalla. Tuoksu. Raikkaus. Rauha. Elämä koostuu pienistä ohikiitävistä palasista - niistä rakentuu meidän oma elämä. Nauttikaa.