Isipäivä - Sovellettu&sävelletty

Isin kanssa.

Pitkänhuiskea tyttö kävelee vierelläsi, etsii hiuspantaa ja meikkaa. Pakkaa treenikassia ja toisinaan päästää suustaan pahan sanan. Nauratte tyhmille vitseille ja reissaatte ympäri maakuntaa pelireissuilla. Teillä on jo paljon yhteisiä juttuja - omia isi&tytär asioita joista me muut emme tiedä.


Vipeltäjäksi nimetty perheen kakkonen esittelee piirrustuksia kun tulet töistä, tahtoo hyppiä selkäsi päällä jos makaat sängyssä ja kiljuu ja riehuu kanssasi mielellään. Pikkuhiljaa suhteestanne on kasvanut vahva ja hassutteleva.

Neiti touhukas -koomisesti selkeä pikku emäntä kolmonen puhelee ja matkii sekä tekee kaiken perässäsi. Hyvät ja huonot. Toistaa ja tietää mitkä on tärkeitä hommia. Kolmosen kohdilla on isä-lapsi suhde ollut helppo ja valmis ihan pikku taimesta saakka. Kokemuksen kautta.

Juuri kävelemään lähtenyt nuorimmainen, pikku eskimo nelonen on aikalailla kaikessa mukana. Nauraa ja kädet ojossa tallustaa vastaan kun tulet töistä - niinkuin muutkin. Osaatte kommunikoida suhteellisen helposti ilman mun tulkintoja.

Neljä eri-ikäistä isänpäivää siis meidän tarinassa. Monta tuulta, hienoja asioita. Meidän isi on vähän sellainen mörökölli, hitaasti lämpiävä suomalainen mies. Mutta tässä raapustellessa tajuan ,että hän on ollut mukana jo neljän lapsen odotuksessa, synnytyksessä ja matkassa kasvuun - tässä on siis pysyvyyttä ja syvyyttä.

Moni muukin lähti nyt isänpäivän kynnyksellä pohtimaan ja lutvimaan isäjuttuja, vaikka meillä ei niin erikoisesti olla korostettu ikinä isänpäivää tai äitienpäivää koska jokainen päivä on niitä - muistuu mieleen silti hienoisella historiallisella tavalla ensimmäinen isänpäivä. Siitä on aikaa tosiaankin jo kaksitoista vuotta. Mä odotin silloin viimeisilläni esikoista, isimiehellä oli matka vasta alkamassa. Aika pitkä ja kivikkoinen oppimäärältään laaja-alainen opinahjo. Vuosissa se isäksi tulemisen odotusaika on kuitenkin saavuttanut päämäärää. Silti mielestäni ikinä ei voi olla ihan valmis vanhempi. Ei äitinä eikä isinä - vaan aina on uutta opittavaa, kehittymistä ja kypsymistä.

Kun me vietetään isänpäivää siihen kuuluu lasten askartelut, piirustukset ja kortit. Kahvia ja jotain herkkuja. Myös jutustelua. "Entä ne joilla ei oo isää?" Kysyy usein joku lapsista... sitten puhutaan. Siitäkin. Aikuisena sen tietää, niinhän se on. Kaikilla ei ole isää. Joiltakin puuttuu joku perheenjäsen yhteisestä juhlasta. Tai lapsettomuus. On erottu tai jokin suru tai sairaus varjostaa tätäkin päivää. Isänpäivä, äitienpäivä, joulu, juhannus..... Päiviä toisten joukossa; mutta lasten kanssa on juteltu, että ihminen tarvitsee etappeja - sellaisia jotain tiettyjä juttuja ja rutiineja. Olkoon se sitten vaikka isänpäivä. Tai lastenpäivä. Ja voihan niitä kalenteripäiviä soveltaa?

Olemassa oleville pappoille, vaareille, kummisedille, veljille, tutuille ja lasta odottaville sekä toivoville, puoli-isille, kaikille hyvää isänpäivää!



 

Puheterapiaan - ensimmäisiä kotiläksyjä!

Puheterapiaan.

Viisivuotiaalle on suositeltu puheterapiaa jo muutaman vuoden aikana, kun viimein saimme lähetteen ja soittolistat terapeuteille alkoi kai se hermoja raastava osuus - nimittäin soittaminen terapeuteille joita alkusilmyksellä riitti, riitti ja riitti. Kun monta A4:sta tarjosi joko "eioota" tai "vastaajaa" oli äidillä lievästi sanottuna jo aika iso kiukustus. Olin rypistää paperit roskiin ja kirota kaikki ostopalvelut taka-alalle, sitten saatiin uusi lista ja kaverin vinkistä koitin yhtä tiettyä numeroa - Kappas keppana: Meille löytyi terapia paikka ja aikojakin saimme heti ne kolme arvioivaa käyntiä.

Meillä ongelma on siis puhemotoriikassa, puheentuotossa - ei yksittäisissä kirjainpuutteissa tai ymmärtämisessä. Korvatulehduskierteet, tuubitus ja se, että lapsi oli liimakorvana kauan huonolla kuulolla on siis syyllinen ainakin.

Ensimmäisellä kerralla jännittää molempia. Lasta ja äitiä, mutta siitä se sitten lähtee. Odotushuoneessa on jo hiukan helpottuneempi olo. Terapeutti on uranuurtaja, kokenut ja todellinen ammattilainen. Ottaa tilanteen heti haltuun ja lapsi saa oman vihon minne sitten ihan ensimmäisenä saa alkaa liimaamaan tarroja joita itse tietenkin saa valita: Samaan aikaan terapeutti "tutkii" lasta kyselemällä asioita joita kirjoittaa ylös - lähinnä sanavarastoa, kirjainmuotoja ja juttuja. Ja työtä on. Puhutaan hienoisella tavalla siitä mitän ja kuka lasta ymmärtää kun puhe todellakin vaatii kuuntelijalta "korvaa". Äiti ymmärtää ja terapeutti sanoo, että niin sen kuuluukin olla. Äidin ja perheen kuuluukin ymmärtää koska se on vanhempien tehtävä, kuulemma todella hyvä niin koska muutenhan olisi lapselle liian rankkaa jos edes kotona ei tulisi ymmärretyksi.

Saadaan muutamia harjoitteita suullisia kotiin viemisiksi ja äidille viimeinkin hyvä mieli siitä, ettei tämä asia ole oikeastaan kenenkään syytä: ainoastaan asia jota nyt aletaan korjaamaan ja opettelemaan uudestaan. Ihminen vaan kummasti syyttää itseään tai asianhaaroja.

Toinen kerta kuluu peilin edessä kielen liikkeitä tukaillen sekä sitten pöydän ääressä hieman kartoitetaan paikka käsitteitä -tietenkin prinsessa nuket apuna. Viisivuotias alkaa kuulemma olla siintä hyvässä iässä, että hänen kanssaan asioissa päästään jo eteenpäin selkeästi. Kun taas useimmiten varsinkin jos lapsi on hiukankin arempaa sorttia saatetaa jäädä "leikkiasteelle" terapia käynneillä ja siitä taas ei ole vastaavaa hyötyä tässä tilanteessa. Aluksi tärkeää on saada kunnon pohja ja luottamus lapsen sekä terapeutin ja tietenkin vanhempien kesken. Että osataan olla sinut. Ettei vierasteta.

Toisen kerran lopulla äitikin saa vihon ja kotiläksyjä: Saan alkaa askarrella Kommunikaatiokansiota. Aikarajaa ei ole. Tarkoitus on nyt alkaa luoda lapsen kanssa uutta selkeää kommunikointia ilman "vääri" sanoja ja niin, että hän tulee ymmärretyksi. Kansioon kootaan aluksi lapselle tärkeitä ihmisiä, juttuja, vaatteita, ruokia, lemmikit ,paikat jne. Kansion on tarkoitus tulla kulkemaan hänen mukanaan terapiaan, päiväkotiin sekä olla käytössä myös kotona: Vaatii kyllä opettelua ja tietenkin vielä sen, että pääsen alkuun siinä askartelussa... Kansion on myös oltava noin sanotusti sellainen jonne voi lisätä juttuja ajan kulessa ja niin, että se "elää" lapsen mukana. Nyt täytyy sanoa, että tämä vielä ihmetyttää minuakin mutta kaitpa me sen hoklaamme. (*kommunikaatiokansiosta lisää kun saadaan käyttöön!) Ko.kansio on saatavilla myös sairaaloitten apuväline keskuksissa mutta on iso ja hieman haasteellinen saada - vaatii lääkärin lausunnon taas erikseen, käynnin siellä sekä jonottamisen. Itse tehtynä tulee lapsen oman näköinen.

Millaisia kokemuksia teillä on puheterapian aloituksesta? Oletteko olleet tyytyväisiä? Entä millaisia kotiläksyjä te olette saaneet? Miten muu perhe on asiaan suhtautunut?

Lätkä&Säbä Expo 2015 - Ja siellä lepää!

c.Landemutsi

Helsingin messukeskuksessa oli kuluneen viikonlopun aikana esillä jääkiekkoa, salibandya, kaukalopalloa, taitoluistelua ja ringetteä - sekä mieletön määrä muuta kiinnostavaa ja jännää. Kaupan päälle sai tuhdin annoksen SkiExpoa, Digiexpoa ja BoardExpoa. Siinä meni pää pyörälle!

Me saatiin kutsu pelaaja tytöllemme tekojään demoon - sekä sen myöden koko perheelle pääsy hauskaan tapahtumaan. Messukeskuksen ovella 3,4 oli reipas kiekkotyttö varustekasseineen ja sitten päästiin asiaan. Myös Noora Räty oli ollut ilostuttamassa kiekkoilijoita ja tytöt oli päässeet Selfieen Nooran kanssa - se oli kiva juttu!

Tytöt pelasi demon messukeskuksessa keinojäällä, siinä on todella vaikeaa luistella (Meidän peluri on aikaisemmin ollut mm.Sanomatalolla kesällä pelaamassa samanlaisella keinojäällä ... siinä ei voi sanoa, että luistin kulkisi Krips.) Mutta hiki tuli, naurua riitti sekä toivon mukaan iloa myös katsojille.

Kun tytöt oli osansa hoitaneet edustuksesta päästiin koluamaan messujen tarjontaa, isimies hyökkäsi ensimmäisenä testaamaan uusinta uutta haarniskaa ja sai myös mailan iskuja selkään, olkapäähän jne. Kuulemma todella hyvä päällä, istuva - hengittävä.

Lapsille oli tarjolla Peuramaa Ski:n järkkäämä "huvipuisto" pomppulinnoineen, karuselleineen sekä liukumäkineen - ja mikä parasta vanhemmille ilmaista kahvia!

Maisteltiin energia ja palautusjuomia, kerättiin messu "krääsää" ja pidettiin hauskaa ihmisvilinässä. Hienoa oli taas myös huomata, kuinka harrastus yhdistää: Oman teinin puolesta sydäntä lämmitti kun kierteli messuilla mukavassa tyttöporukassa jotka kaikki pelaa lätkää.


Lue lisää: http://www.latkasaba.fi/


ps.Paremmissakin piireissä voi käydä kämmi - unohdettiin pelaajan luistimet messukeskukseen :D Onnenkantamoinen oli se, että viikonloppuna osui pelireissua samaan suuntaan - jotain mainitakseni kilometrejä kertyi reippaat 1000 - Vain kiekon perässä !! Jösses. <3