Ensisynnyttäjien keski-ikä jo 28,4 vuotta - PUHUTUTTAA.

Luin taas alla olevan linkin "uutisen" ja jäin pohtimaan jälleen kerran asiaa: päätin myös kirjoitella omat ajatelmat ylös. http://www.kaksplus.fi/lapsi/ensisynnyttajien-keski-ika-284-vuotta

Kun 1980 luvulla oli "ihan normaalia" olla raskaana 20 vuotiaana on se nyt 2000 luvulla "teiniäitiyttä" vaikka 20 vuotias kuitenkin on jo ihan aikuinen. Niin ajat muuttuu. Siinä missä ennen ihmeteltiin 40 vuotiasta ensisynnyttäjää alkaa se kai nyt olla hyväksyttävämpää kuin tulla äidiksi nuorena, hedelmällisenä ja terveenä.

Omalla kohdallani kävi niin, että sain vauvakuumeen 18-19 vuotiaana kun yksi parhaista kavereistani tuli yllättäen raskaaksi ja sai vauvan ollessaan alle 20 vuotias. Oltiin vasta tavattu silloisen poikakaverin kanssa (nykyinen aviopuoliso) ja heti alkoi se "voiskohan meillekin", "Milloinkohan meille tulee vauva" rupattelu.

Odottaessani esikoistamme asuimme vuokralla. Mies kävi töissä ja opiskeli. Mä jäin sitten kotiin jo silloin kun odotin. (No nyt 12 vuotta "viisaampana" lähtisin kyllä samalla ainakin opiskelemaan) Esikoinen syntyi siis perheeseen jolla ei ollut omaa asuntoa, vain toisella oli ammatti ja työ. Vauva vuoteen mahtui paljon kasvua. Piti oppia huolehtimaan itsensä lisäksi siitä vauvasta. Mikä sitten ajoi meidät nuorina vanhemmiksi? Siihen kun osaisi vastata jotain järkevää. Ainakin olin aina tiennyt ,että haluan äidiksi. Kun muut tiesivät haluavansa lukioon, yliopistoon tai jonnekin tiettyyn työhön mä tiesin vaan, että haluan ainakin äidiksi. Helppoa. Ja siinä mua on sitten siunattu myötäisellä tuulella. Kaikin puolin. Kohdalleni osui kumppani jonka kanssa olen haaveeni saanut toteen.

Muutama asia joita olimme pohtineet (silloin 20 vuotiaina) "hyötyinä" saada lapsi nuorena:

-Nuorena jaksaa valvoa, jaksaa meteliä ja riehumista

-Nuorena jaksaa kontata itsekin lattioilla, piirtää, pelleillä ja leikkiä, pelata ja rakentaa lumilinnoja

-On nuoret isovanhemmat, on sukua ja vertaistukea

-On läsnä lapselle ainakin toivon mukaan kauan elämän tiellä

-Kun on vanhempi nuorena , on sitten vanhana aikaa vaikka omiin juttuihin

(näin siis olen kirjoittanut itse päiväkirjaan n.12 vuotta sitten- ehkä kaikki asiat ei nyt aivan noin sinisilmäistä ole ollut mutta kai mä pääpiirtein vieläkin saatan ajatella noin? Päiväkirjassa lukee myös: "Pelasinne NHL peliä pleikkarilla mun vanhalla rämällä sohvalla. Kissa kiehnasi meidän kanssa siinä ja sovittiin, että kun meille tulee lapsia niistä tulee jääkiekon pelaajia!" Ja tuo on muuten pitänyt....)
No synnytin pikku kakkosen sitten ollessani sen 27 vuotta. Sen voin sanoa, että silloin kyllä oma itsensä tuntemus oli aivan eri luokkaa kuin silloin 20 vuotiaana. Kolmonen syntyi kun olin juuri täyttänyt 30 vuotta ja nelonen sitten tupsahtikin jo heti perään. Silloin oli karvan alta 32. Jos ajattelen äitiyden "ikäeroja" niin pikaisella pohdinnalla sanon, että toki olen nyt paljon valmiimpi ollut ihan kaikkeen mutten tiedä olisinko sitä jos en olisi ollut äiti jo kulunutta 11 vuotta. Kukaan ei synny äidiksi kertaheitolla - Tie äidiksi on kuljettava, joskus opittava kantapään kautta.

http://blogit.kaksplus.fi/blogi/landemutsi/aidiksi-21-28-31-ja-32-vuotiaana-kokemuksella/

linkistä pääsee lukemaan aiemman postaukseni joka osuu aika hyvin tähän aiheeseen ****


MITÄ SINÄ AJATTELET? MILLOIN ITSE TULIT ÄIDIKSI ENSIMMÄISTÄ KERTAA? LANDEMUTSIN FACEBOOK SIVUILLE LAITAN KUVAN MEIDÄN "teini" PERHEESTÄMME VUOSIEN TAKAA.