The Wave - Keikka krapulaan Geirangeria.

Juhannuspäivän ilta venyi pitkään - ei todellakaan alkoholin takia koska kumpikaan meistä ei juo. Vaan juhannustanssien (tanssien jossa kukaan ei kylläkään tanssinut) Siksi kutsun usein konsertin jälkeistä seuraavaa päivää "keikkakrapula" päiväksi :) Ihan siitä syystä, että usein silloin väsyttää.

Ennen lapsia oli mahdollista maata vaikka koko seuraava vuorokausi kaksistaan sohvalla. Katsellen Simpsoneita, syöden pitsaa ja naksuja. Nykyään se 'ei ole mahdollista'. Sellaista kivaa öllöily-lököö elbaten ja röhnöttäen. (Ihania sanoja!) Nykyään seuraava aamu alkaa samalla hienolla kaavalla kuin normaalistikin. Ja siitä saa olla iloinen. Siis että alkaa normaalisti. Se on monen toive, haave ja jopa tavoite. Siis se että lapset kirmaa syliin, pussaa  ja halaa. (Huutaa, tahtoo syömistä, vaippoja pitää vaihtaa etc.... )

Eksyin aiheesta.
Me lähdimme juhannuspäivän jälkeisenä päivänä leffaan. Norja-faneina pääsimme katsomaan suhteellisen tuoretta pätkää Geirangerin maisemista. Hotelli ja muu väki saa sen kuuluisan kymmenen minuuttia aikaa poistua tsunamin alta.
Kauniit maisemat. Karkkipussin rapinaa.

En kerro leffasta enempää; kandee mennä katsomaan. Patistimme esikoisemme sillä aikaa toiseen saliin - hän valitsi leffakseen Liisa Peilimaassa. Pellekarkkikaupan kautta. Tietenkin. Kiitos lähtee tekstin myötä myös lapsien serkulle ja hänen vanhemmille jotka otti muut pirpanat hoitoon siksi aikaa kun me istuimme leffassa.

Mahtavaa huomata kuinka leffat vie mennessään - ne antaa unelmille lisää tuulta siipien alle. Mä tykkäsin leffassa siitä kohdasta jossa perheen äiti totesi, : "Mutta tällä talolla on sielu....." , niin se on. On hienoja taloja, tilavia ja valkoisia. Upeita ja mahtavia mutta jos sielu uupuu ei se ole mitään!! :) :) 

Hurmerinnat, J.Karjalainen & Juha Tapio

Juhannusaatto meni uiden,"rillaten",serkuilla ja kotona hääräten.

Juhannuspäiväksi oli lupa meikata,"pukukriiseillä" ja laittaa jalkaan keikkatennarit. 

Otimme miehen kanssa suunnaksi Esakallion tanssilavan. Ennakkolipuissa luki kolme kovaa: Maarit ja Janne Hurmerinta, J.Karjalainen jaaaaaaaa Juuuuuhaaaaa Taaapiiooooo :) :) 

25.6 on siitäkin merkittävä päivä,että mulla ja miehellä tuli nyt 2016 juhannuspäivänä 15 vuotta kihloissa täyteen. 

Silloin, 15vuotta sitten oli kaksi lasta,nuorta ja uhkarohkeaa. Tänään aikalailla kasvaneita. 

Kaiken aikaa yhteen punottu juuria maan alla. ;) 

Kun ranteissa oli liput vaihdettuina rannekkeisiin me suuntasimme jalkamme eturiviin. Tottakai. 

Aikaa oli rupatella - kerätä fiilistä. 

Eskalliolla oli kiva henki. Sellainen vanhanajan tanssilavan sielu jos niin voi sanoa. Baddingin kotipaikka. Ihan kyynel silmässä oli kun vähän historiaa mietti. 

Hurmerintojen Lainaa vaan sai tunteet pintaan. Ja tietenkin Ylioppilas sekä Jäätelökesä. Kaikkihan osaa ne!! :)

Olkihattu päässä esiintyvä J.Karjalainen oli jo kanssa aika wohooooooo vähän niinkö alko laittaa sykettä ylös. Ja käsiä. Ääntä alkoi löytymään 'vieraista'... 

Liskomies - Hän - Villejä lupiineja ; Tarvitaanko enempi sanoja? "No". Mii like. Ja aika moni muu. Ja kansa tykkäsi. 

Nostalgiaa. J.Karjalaista on tullut kuunneltua C-kasetti ajasta alkaen. Telepatiaa.. tähtilampum alla. Olisko tää ollu se mikä soi usein autossa silloisen poika kaverin kaa, nykyisen siipan ... ;) 

Ilta hämärtyy. Alkaa olla hiki. Kaikki on kuumissaan. Oikeesti. 

Kello on yli puolen yön. Edelleen käsien alla eturivin kaide. 

"Paremmat päivät ... alkaneet on" Värährää kajareista. 

Sitten se alkaa. JT:n keikka. Ollaan niin hymy korvissa. Kaikki. Ihanaa. 

"Minä rakastan näitä iltojani kanssa sun kun hetken päässä aamu odottaa... ja nauramme ja silmiemme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa.. oon me taas kuin kaksi lasta ne jotka aikanaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan ....." 

Kello oli reippaat 03.30 kun ajelimme kotiin. Peuroja ja pupuja oli tienpientareet täynnä. Onneksi ajelimme kaikessa rauhassa. Pienet rakkaat lapset nukkui kotona jo sikeässä unessa. Irtiotto aikuisten kesken teki hyvää mutta ihanaa on nauttia juuri tässä näin. Kuten Juha laulaa. "Älä murheita tulevaisuuden älä onnen tai onnettomuuden.. me olemme tässä nyt ja se riittää..." 

Kiitos,kumarrus- Juhannus 2016 taputeltu. Ja 15v kihlajaispäivä vietetty. Kohti uutta - tulevaisuutta - yhteistä. 

Kasnäs - Rosalan Viikinkikylässä

Kesäreissulla pakataan mukaan eväät, sadevaatteet ja reipas asenne. Se riittää. Lähdimme täältä landelta varhain ajelemaan kaupunkiin josta aloitimme retken bussilla kohti Kasnäsia. Meitä oli "samaa" porukkaa kaksi bussillista. :) 

Kasnäs on tuttu paikka vuosien takaa. Mies on sieltä kulkenut Öröön armeija aikanaan ja jälkeen päin ollaan sielä vietetty kesäpäiviä kun oltiin vaunu alueella koko perheen voimin.

Kasnäsissa osa porukasta kirmasi kylpylään polskimaan me valitsimme ulkoilun sekä maisemien katselun. Kalliolla meren rannassa eväät. Sitten kävelimme luontopuistoon vähän katselemaan. 

Keli suosi meitä hyvin. Merituuli oli pehmeä.

Kasnäsista jatkoimme lautalla Rosalan saareen. Tutustuimme sielä Viikinkien aikaan. Jumaliin ja uskomuksiin. Myytteihin. Sitten pääsimme katsomaan kaikkia juttuja mm.Mä koitin miekkaa ja kilpeä sekä komeaa nahkaista "käden suojusta", kypärät oli tosi painavia. Lapsetkin koitti niitä. Sitten näimme myös Viikinki aikaisen laivan sekä sen ajan asuntoja. Käsitöitä ja paljon muuta. 

Lounas tarjottiin sen ajan tyylisistä savi asioista. 

Takaisin kotiin mahduimme kuin mahduimmekin lautalle - ja sitten vaan köröttelimme takaisin kotiin päin. 

Lasten mielestä kivointa oli :

*eväät meren rannalla 

*laivamatka (lossi) 

*viikinkimuseo (missä sai koittaa varusteita)

Hauska päivä saaristossa. Kyllä sielä viihtyisi aina pidempäänkin. Maisemat, tuoksu ja tunnelma. Tykkään! 

The Revenant - Äiti & isi elokuvissa

Titanic oli varmaan eka leffa jonka mä Leolta muistan: Se oli Rakkaustarina. Mutta tähän ollaan tultu ,että Leostakin on kasvanut mies. Ja myös rakkaustarina saa uskomattomia ääriviivoja elokuvassa jossa esiintyy valkoisia, intiaaneja, reserviläisiä.. Hevosia, metsää, vuoristoa, suuria putouksia ja villieläimiä.

Jokainen voi elokuvan nimellä googlettaa selvityksen. Mä ajattelin kertoa oman mielipiteen. 

Elokuvan alku on hidas tempoista mutta katsoja pääsee heti mukaan elämän haasteisiin aikana jolloin elämisen eteen oli oikeasti tehtävä töitä.

Karkkikaupan irtokarkki pussien rapina lakkasi jo kun ensimmäinen kymmenen minuuttia leffaa oli mennyt. 

Intiaanien ja valkoisten taistelu oli veristä. Sai vetää henkeä kun edes osa miehistä selvisi alukseen ja alkoivat matkaa vaarallisilla vesillä.

Taistelu karhun kanssa oli varmasti kaikista raakalaismaisin kohtaus: siinä teki jo välillä mieli katsoa muualle. Kohtaus oli todellakin mies vastaan karhu. 

Siitä eteenpäin olikin pelkkää "vastamäkeä", parantumista ja elävältä hautaamista. 

Kun on menettänyt kaiken, on valmis tekemään kaiken. Se käy selväksi. Usko siihen että näkee vielä rakkaat uudestaan. Uskomatonta voimaa ja suurta kunniaa. 

Vaikka elokuva oli äärimmäisen raaka - oli siinä paljon kaunista. Lisäksi kaikki kohtausten musiikit ja muut meni nappiin. 

Leffa oli meillä kauan "Mennään katsomaan" listalla, siitä saakka kun se tuli teatteriin talvella. Ei vaan saatu sopivaa iltaa ennen kuin nyt viime tinkaan.

Suosittelen niille joiden sydäntä lähellä on oikeus, erämaa, luonnon laki ja vanhan ajan meininki. Intiaanit ja intiaanikultuuri.