 |
| c.landemutsi |
"Ennen kuin huomaatkaan se kävelee!" Niin siinä taas vaan kävi. Tuntuu ,että viime vuoden lokakuun puolestavälistä on ikuisuus mutta silti kuin eilen oli se päivä kun meille saapui vauhdilla syliin uusi ihme,pieni prinsessa ja kaunis ihme. Tässä on ollut oppimista ihan kaikessa: perheen kasvu viidestä ihmisolennosta kuuteen oli iso muutos, vaikkei se tavallaan muuttanut mitään niin kuitenkin se muutti ihan valtavasti. Ja silti taaskin palapelin palaset on loksahdelleet paikoilleen.
Nyt meillä mennään tukia pitkin, tutkitaan leluja ja nauretaan. Jokelletaan, katsellaan pihamaalla kaikkea kiinnostavaa kuten eläimet, linnut ja tuulessa heiluvat lehtipuut. Eniten silti vauvaa kiinnostaa isot sisarukset. Niitten hassuttelut ja touhut. Pikkuiset jalat viipottaa villisti kun hän konttailee muitten perässä ja on "mukana" kaikessa. Hassua kuinka äkkiä se tapahtuu, että mini-ihmisestä tulee taaperomainen ja uudet asiat: Voi kun niitä riittää ja riittää!
Se kuuluisa kysymys: Mitä muistat päällimmäisenä vauvavuodesta? Valehtelisin jos väittäisin, etten ole ollut väsynyt. Tolkuttoman kahvinjuonnin ja piilosuklaalevyt. Rämpläämisen kaikissa arjen organisoinnin jutuissa. Neljän lapsukaisen äitinä olemisen opettelun. Vastuu näistä kaikista ihmisen taimista. Oman jaksamisen muistaminen ja oman olon kuuntelu. Sen ainakin olen jo oppinut ,että voimavaroja ei saa päästää kokonaan loppumaan vaan pitää välillä vetää henkeä, istahtaa ja keskittää energia oleelliseen elämiseen ja hyvinvointiin. Siihen, että naamat pysyy naurussa. Pölyt, vaatekaapit, tiskivuoret ja pyykkikorit ehtii kyllä hoitaa. Ne ei ole se asia mitä lapset muistaa vuosikymmenien päässä vaan toivon, että he muistaa läsnäolevan ja rennon mutsin joka oli heidän kanssaan.
Vuoden aikana on myös tullut huomattua, että osa joka elää vasta nyt ensimmäistä tai toista vauvavuottaan ottavat asiat hieman erilailla. Itselläni kun takana on jo tosiaan ne kolme jo elettyä vauvavuotta otan ehkä kaiken jotenkin lupsakammin. Kaikki kyllä menee painollaan ja turha ennakointi sekä hössötys on poissa. Sylissäni on edelleen tilaa ja sydämessäni on jokaiselle lapselle oma paikka. Kaikkien kanssa on ollut rikasta käydä läpi vaiheet vauvoina mutta on myös mahtavaa seurata kasvua ja kehitystä isompinakin lapsina. Vauvavuosi on vain pieni osa sitä kasvua ja matkaa jota teemme.
Silti vauvavuoden jokainen päivä merkitsee, kasvattaa ja opettaa. Yöitkut, puklurätit, kadonneet tutit, Life factory pullo friikkiydet, eläinkuosi diibadaaba hulluttelut, kantoliinat, kipeytyneet hartia ja niskajumit, perhepeti, imetys, konttaamiset ja kaatumiset, kutiavat ikenet joista ei vielä pilkota hammastakaan, vaippakääröjä, helistimiä............. Olen niin kiitollinen ,että olen saanut tätä elää. Kuka tietää vieläkö joskus pieni vauvakuume iskee? Siihen en sano mitään, en tiedä eikä tarvitsekaan mutta sen tiedän, että nyt haen lisää kahvia ennenkuin vauva, taapero ja leikki-ikäinen herää. He ovat kovin aamu-unisia. Koululaisen jo saattelinkin matkaan. Hassua mutta maailman hienointa olla ÄITI neljälle mahtavalle tytölle. Hyvää päivän jatkoa kaikille!!!
Kommenttiboxiin vaan rohkiasti: Jättäkää viestiä millaisia vauvavuosia teillä on ollut?
Mitä teitte kesälomalla? Se kuuluisa kysymys kun koulut alkaa. Entä jos ei ole tehnyt mitään? Niin no; meillä normaalisti kesät on menneet kutakuinkin remontin merkeissä kun vanhaa omakotitaloa asutamme niin siinä peruskorjaustyössä vaan vierähtää kesä kesän perään. Lapsista vanhin on useana kesänä heittänyt rinkan selkään heti kun koulu on loppunut ja reissannut erimoisia leirejä urheilun merkeissä. On ollut Kesistä, jääkiekko ja ratsastusleiriä. Useana kesänä oli kolmekin jääkiekko leiriä. Tällä kesällä meillä ei ollut yhtäkään leiriä. Nyt opeteltiin vaan olemaan kotona, nauttimaan auringosta ja seesteisyydestä. Vai, menikö se sittenkään ihan niin?
Jäätelö - sitä on syöty paljon. Likipitäen jokainen päivä. Tötteröä, mehujäätä, pakettia ja irtopalloja. Purkkia ja laatikkoa. Kaupasta ja kioskista. Vain kotijäätelö on edelleen kokeilematta! Jos ei lasketa omatekoisia mehujäitä.
Uinti - hassua kyllä me megauimarit olemme ehtineet tänä kesänä vain yhden naurettavan kerran uimaan. Nolottaa. Mutta toivotaan, että kelit jatkuu hyvinä tuonne lokakuulle jonne saakka mieskin pitää isyyslomaa niin "vielä on kesää jäljellä.............."
Pihaleikit - kuten olen aikaisemminkin saattanut mainita me vietämme kesällä varmaan ulkosalla enemmän aikaa kuin sisällä. Luonnollisestikin koska se omalla pihalla mahdollista on. Keinut, hiekkis, kiipeily radat ja keppihevosten esteet, pupujen ruokkiminen sekä ponien töllääminen, viinimarjapuskissa könyäminen ja pihakaffet. Hyppynarut, ruutuhyppely, fillarit sekä cruisaaminen on olleet "top1".
Lapsentahtisuus - lomalla lapset saavat nukkua kauan, tosin se meillä on mahdollista muulloinkin kotiloilla. Rytmi on saanut heittää häränpyllyä. Ulkona on saanut kirmata vielä vaikka klo 23 (no mutta hupsista, nyt sanoin sen ääneen!) Lapsentahtisuuden saa ymmärtää tässä kohtaa nyt "väärin" mutta lomalla lapsenkin pitää saada olla lomalla. Unohtaa aikataulutus, kiire ja stressi. Ikävä kyllä sitä se usein vaan jo on myös kouluikäisillä ja takuulla myös hoidossa olevilla.
Rentous - Suurin osa reissaa, tekee matkoja ja kiertää kaikki huvivimpulat sekä juhlii, juoksee ja rientää. Kyllä meilläkin on ollut kesiä kun on menty vaahto suupielissä ja sekin on ihan kivaa mutta tällä kesällä ei olla menty kauemmas kuin Ypäjälle ponikuninkaallisiin. Naurakaa vaan, mutta hauskaa siellä oli vaikkakin irtona laukkaava shetlanninponi tuli heti ekana vastaan (ilman kuskia!) , lapsilla oli kivaa. Silti mielessä on ollut mitä voisi tehdä, minne voisi mennä.... mutta kannattaa joskus vaan ollakkin ja opetella siihen, ettei aina onneen tarvita isoa kasaa seteleitä tai matkalippua honoluluun.
Poutapilvet - Taivaalle kannattaa katsella. Sielä saattaa nähdä vaikka mitä. Tänä kesänä onkin ollut paljon erilaisia pilviä. Sydämiä ja selkeitä kuvioita. Pilvet kertoo mitä tahdomme nähdä. Mä olen aina tykännyt pilvistä. No nyt mä kerroin senkin! Poutapilvet nyt ainakin ennenvanhaan (ja vieläkin) on tietenkin olleet kesällä tärkeitä, heinäntekoon ja muihin hommiin ennustavia juttuja.
Tässähän tätä, kesäloma jupinaa. Tulikin ehkä hassumpi ralli kuin olin alkujaan ajatellut. Kerrottakoot, että jos kesällä on saanut tavata Teemu Selänteen sekä Juha Tapion niin ne kyllä on ja aika hemmetin suuria juttuja. Ai äm in lööv. Ja hei eipä tässä mitään kummempaa, meillä jatkuu kesäloma edelleen kun isimiehellä napsahti kesäloman jälkeen heti perään 9 viikkoa isyyslomaa. Eli todellakin "Vielä on kesää jäljellä............" Voikaa hyvin, syökää hyvin ja elkää ressatko turhista!!
Olin kuin pikkutyttö kun hypistelin kädessäni ennakkoon varattua lippua Juha Tapion konserttiin naapuri pitäjän pesäpallo stadikalle. Kunniavieraana JT:lla Teemu Selänne. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kaksi hienoa miestä. Toinen musiikissa ja toinen jäältä. Olin myyty jo siinä vaiheessa kun soitin lippupisteeseen. Tiesin, että edessä on ikimuistoinen ilta.
Niille tiedoksi jotka vasta ovat blogiini eksyneet - Olen seurannut Juhaa suurinpiirtein vuodesta 1997 tai jotain niiltä main kun kävin rippikoulua, pyörin isois hommissa sekä Maata Näkyvissä festareilla. Ajoilta joilloin Juha oli mm.gospel bändi BNH:n (Bass´n Helen) lämppärinä "mies&kitara" tyyliin. Voi niitä aikoja, voi niitä hauskoja hetkiä. Muistoja, nostalgiaa mutta samalla tätä nykyistäkin elämää.
"Minä rakastan näitä iltojani kanssa sun kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa........"
-Suurin osa ihmisistä haaveilee siitä, että heillä olisi yksi ja ainoa parisuhde, joka kantaa läpi elämän. Se on elämän lähtökohta lapsineen ja lapsenlapsineen. Tuskin kukaan ajattelee nuorena, että olisipa hienoa, jos 35-vuotiaana olisi yksi tai kaksi avioliittoa takana ja ,että elämä on hallitsemattomassa tilassa. Siksi ihmiset pitää Juhan kestävään rakkauteen kannustavista lauluista.
- 90 prosenttia suomalaisesta popmusiikin lyriikoista kertoo pettämisestä, jättämisestä tai jätetyksi tulemisesta..... Juhan laulut eroaa sillä ,että ne on laulajalle totta. Niissä lauletaan pysyvyydestä.
(*lainaus kirjasta Ohikiitävää Juha Tapion tie) Olen jotakuinkin samoilla linjoilla, siksi tää nappaa.
Keikka iltana jännittää. Viime kerralla oltiin kahden tyttöni kanssa. Tällä kertaa mukaan lähtee 11v sekä kaveri tyttöineen. Kovin olen kylmästi päättänyt, että tällä keikalla me ollaan eturivissä fiiliksissä. Ja niin me ollaan. Se on jännää kuinka iskee kikatus-hihitys-naurunaama rokkimimmi fiilis kun turvakaiteen portti lepää käden alla. Tosin jännitys kaikkoaa jo vessareissulla kun lupsakka idoli tupsahtaa polulla vastaan : Päästään heittämään muutama sananparsi sekä tottakai napataan kuvaa.... (no tekniikan ihmelapsina eka kuva "kämmätään" ja mun on pakko mennä uudestaan JT:n kainaloon, huh huh.!!!!)
Ennen keikkaa taputetaan (siis käsillä taputellaan ja huudellaan kannustus kiitoksia) Teemu Selänteelle, hieno kiekkomies ja todellinen hymypoika. Annetaan mini haastis paikallislehteen (me innokkaimmat TOSIFANIT -me saatiin siis kaikki ja vielä enemmän.) Kun ensimmäiset biisit alkaa - se on siinä. Tunnelma, olo, IHANAA. Laulamme mukana kaikki mitä osataan. Kaikki osataan. Vanhat sanoitukset nappaa sähköiskun lailla sydämeen. Ukkosta ja ullakolla, Kaksi puuta , Ohikiitävä....
Energiaa, vauhtia, suuria tunteita. Juhan keikoilla mulla on aina se olo. Että vautsi, mahtavaa ja saa itkeä sekä nauraa. Se on taiteellista ja samalla niin tätä. Kun ne koskettaa itselle juuri tässä näin. Kun setti on lopussa, kun kädet sattuu taputtamisesta ja jalat huutaa apua. Keveys sydämessä, poskissa nauramisesta kipeät kohdat... Tarvitaanko muuta? Joo, muutamat nimmarit ja hauskuudet. Tytöt on reippaita ja ehtivät Teemun kanssa kuvaan. Mun tytölle odotettu juttu, kun se pelaa itsekin kiekkoa niin on hienoa saada lippikseen Teemun nimmari: Kelpaa aloittaa lätkäkausi. Tässä taas muistoja elämän helminauhaan. Ihan kuningas juttu. Ei muuta kuin fanittakaa, riemuitkaa ja laulakaa ;-)
