Perunaa sen olla pitää - köökissä Landemutsin tapaan!

Olenko minä pullantuoksuinen äiti? Teenkö aina kaiken itse? Pysyykö kädessä paistinlasta tai miten kiertyy pullapitko? Siinä hyvä aihe pohdittavaksi sadepäivään.... -Olen ja en ole. Meillä syödään kyllä PALJON ja terveellisyys on tavoite. Toisinaan "lipsutaan" sitten taas mennään isolla draivilla kohti tavoitteita. Meillä käytetään paljon myös raakapakasteita. Joskus ollaan pyöräytetty pullatkin pussista kun vieraat on yllättäneet. Paistovalmiit on yllättävänkin "omatekoisen" makuisia. Pasteijat, piirakkapohjat sekä piparitaikinoita olemme myös "kalastelleet" kylmäaltaasta.

Ruokaa meillä kuluu kai ihan normaalisti. Mitään ruokaa ei kuitenkaan 6 henkisessä perheessä saata tehdä grammoina tai deseinä :D Ei mitenkään! Perunoita kuoritaan kertaheitolla vähintään 2kg(muussiin enemmän!!), jauhelihaa sujahtaa kastikkeeseen vähintään puolikiloa, "lisuke riisiä" puoli pakettia.... Ruokaa pyrin tekemään niin ,että siitä söisi kunnolla sen yhden kertaa -ylijäämät on harvinaisia mutta jos jotain jää se sapustellaan joko iltapalalla tai seuraavana päivänä. Salaatti koitetaan tehdä kausiluonteisesti sesongin mukaan: kesällä kun kasvihuoneet tuottaa enemmän salaattia, tomaattia ja kurkkua syödään niitä paljon kun hinnat on kohtuulliset. Talvikaudella enemmän juureksia kuten ihan perus porkkanaa ja punajuurta. Yksinkertainen linjaus on helpoin ja taloudellisin. Joskus voi hifistellä. (LUE:ananasta porkkanaraasteeseen :D !!)

Leipomisessa en voi itseäni kehua, en kai ruuan laitossakaan mutta kyllä meillä ikkunat huurussa ruokaa laitellaan ja koitetaan ainakin lapsille tarjota muisto siitä, että koulusta kotiin tultaessa kotona odotti ruoka//syöminen. Hedelmiä menee rutkasti varsinkin urheileville ja muillekin. Välipalat koostuu usein treeni reppuihin banaaneista//välipalapatukoista. Kaurapuuro on elinehtomme, se maistuu niin aamulla kuin illallakin. Välillä välipalanakin. Voisilmällä, hillolla tai mustikkasopalla. Rahkaa on samoin jääkaapissa usein yksi hyllyllinen.

Mitä löytyy arkiruoka kassista?
*lihaa,kalaa tai kanaa
*pastaa,riisiä,perunaa
*kurkkua,tomaattia,salaattia... sesongin mukaan
*leipää,riisikakkuja,puuroa
*rahkaa,jogurttia,viiliä
*maitoa&piimää
*helppoudet: pinaattilätyt,piltit
Maitoa saa raahata kädet väärinä, päivässä kuluu 3-4 litraa maitoa. Pyrimme ostamaan kotimaisia tuotteita mutta hedelmät on kyllä kauppatavaraa ulkomailta.. Perunat saadaan useimmiten "omasta" takaa mamman ja pappan maasta. Itse viljeltyä ja hyvää. Munia saa haettua myös suoraan tuottajilta isoissa kennoissa.
Tässä pieni katsaus Landemutsin ruokapolitiikkaan. Itsetehty on aina itsetehty mutta toisinaan voidaan turvautua ilman stressiä myös puolivalmiiseen.
Ihanaa ja kiireetöntä VAPPUA kaikille, nauttikaa ja öllötelkää. Ja syökää hyvin,maukkaasti sekä terveellisesti!

Voiko harrastuksia olla liikaa - ja muita pohdintoja!

"Elä unelmasi nyt: sillä vuosien kuluttua kadut sitä minkä jätit tekemättä, et sitä mikä ei ehkä onnistunut tai mikä olikin hullua." Sanaparsi soi päässäni aina silloin kun mietin jonkin asian tekemistä tai tekemättä jättämistä. Elämä on retki, mitä huominen ottaa antaa sitä tänään viellä et voi kantaa - on totta! Pitää uskaltaa elää ja tehdä. Tarttua kiinni hetkeen, sukeltaa tuntemattomaan ja uida vastavirtaan sillä miten se menikään - Vain kuolleet kalat uivat virran mukana..

Mediassa puhutaan paljon varsinkin siitä kuinka lasten tulee harrastaa, kokeilla ja saada nauttia elämyksistä. Päästä pelaamaan, touhuamaan ja hääräämän porukassa, joukkueessa. Liikunnan hyödyistä ei voi ikinä puhua liikaa mutta sivuuttamatta aihetta haluan tänään jutella harrastuksien määrästä - lapsiperheissä. Mikä on liikaa? Mihin vetää raja harrastuksiin kulutetussa ajassa? Kuinka paljon voi olla eri harrastuksia? Miten yhdistää perhe-elämä, työt, koulut ja "muu" harrastuksiin?

Meillä harrastukset astuivat kuvioon kun esikoinen aloitti eskarin. Silloin harrastettiin muutama kerta viikossa. Pikkuhiljaa poniratsastus (omalla tallilla kotipihassa) ja jääkiekko otti isomman siivun arjestamme. Silloin ainokaisena ollut esikoinen sai paljon kavereita ja rohkeutta harrastuksista. Jossain vaiheessa "kokeilussa" oli samaan aikaan jääkiekon lisäksi salibandy ja teatterikurssi. Kun viikossa ei ollut yht`äkkiä enää ainoatakaan "vapaa" iltaa oli aika painaa jarrua. Salibandy jäi lapsen vastusteluista huolimatta tauolle. Kaikessa harrastamisessa lajista riippumatta pitäisi koittaa kuunnella aikuisen silmin "jaksamista" ja sitä milloin on aika "rajoittaa".

Kausiluontoisissa harrastuksissa ainakin meillä kävi niin, että kun jääkiekko kamat "pakattiin kuivumaan" huhtikuun paikkeilla alkoi jalkapallo - lisäksi kesällä usein löytyy myös kiinnostavia leirejä toki ne usein myös kustantaa ison lommon kukkaroon. Meillä ei sitten mennä reissuun jos leireillään - siinä on reissua poikineen. Mitä enemmän vanhemmat voivat olla mukana seuratoiminnassa sitä tutummaksi he tulevat mahdollisten joukkue kavereitten tai muitten harrastustoiminnassa mukana olevien kanssa. Näin ollen "ollaan kavereita" harrastusten ulkopuolellakin ja se on palkitsevaa niin nuorille kuin aikuisillekin.

Esimerkki viikko : jääkiekko, telinevoimistelu/jalkapallo treeneissä on nyt kuluneella kaudella ollut seuraavanlainen : jääkiekko treenit 3 x vko , telinevoimistelu 2 x vko -päälle pelit ja turnaukset. (jalkapalloa ja jääkiekkoa ei meillä ole ollut mahdollisuus pelata samaan aikaan) Jaksaako 11-12 vuotias moista rallia? Meillä on jaksanut ja jos ei jaksaisi se kyllä näkyisi. Koulu menee kohtuullisesti ja se riittää. Tässä asiassa tiedän nostattavani jonkun niskakarvat pystyyn mutta meillä on mietitty, että ei kaikki voi olla kympin oppilaita koulussa mutta jos on hyvä jossain muussa -siinäkin voi rullata saavutuksiin ja pärjätä elämässä silti!

Paljonko tähän kaikkeen menee rahaa? Riippuu paljon mitä harrastaa,kuinka moni perheestä harrastaa sekä missä asuu ja onko varustehankintoja kuinka paljon. Me käytämme paljon "kierrätystä" paitsi joitain varusteita toki on pakko hankkia uusina. Sanotaan vaikka näin, että harrastuksiin käytetyllä summalla vuodessa tekisi ehkä 1-2 lomareissua jonnekin etelään. Myös muista "herkuista" on jouduttu tinkimään joskus (usein!)- isompia remonttejakin on siirretty kun on ollut tiukka jakso raha-asioissa. Meillä töissä käy vain toinen ja kotona olevan tuilla ei makseta muuta kuin perus elämistä kädestä suuhun. Koitamme myös opettaa lapsillemme ettei tie menestykseen tai pärjäämiseen tule siitä huristellaanko hallin pihalle hienolla maasturilla tai onko päällä viimeisintä huutoa olevat varusteet. Toisten arvostaminen ja kunnioittaminen sekä huomioon ottaminen kuuluu perusarvoihin meillä ja myös harrastuksissa.

Tiivistettynä: Lapsi saa harrastuksista paljon. Kun harrastus on perheen yhteistä aikaa se on voimavara. Meilläkin on ollut kausia ja aina välillä on pakko istua alas pöydän ääreen miettimään "Onko tässä järkeä!?" Tähän saakka on ollut. Joskus on "hullua" kun kello soi sunnuntai aamunakin 4.20 ja osa porukkaa lähtee aamupalat mukanaan ajelemaan jonnekin peliin mutta niin kauan kuin siinä pysyy mukana nauru ja huumori -sanoisin ,että se kannattaa. Jokainen tavallaan. Mutta, että joo useamman lajin yhdistelmäkin voi olla OK ja silti kasvaa erittäinkin täyspäisiä lapsia. Se mitä itse vanhempana tietenkin toivoo on se, että harrastus kantaa hedelmää. Jos ei ammattilaisuutta niin ainakin hyvät muistot ja ympäri suomea kantavan kaveri ja tukiverkoston.

TOIVOTTAVASTI SAAMME LISÄÄ JOTAIN MAHDOLLISUUKSIA LAJIKOKEILUIHIN JOSKUS VIELLÄ MYÖS VALTIOLTA TAI KUNNILTA: NIIN ETTÄ KAIKKI LAPSET PÄÄSISIVÄT NAUTTIMAAN URHEILUSTA EIKÄ SE OLISI AINOASTAAN NIILLE MAHDOLLISTA JOILTA LÖYTYY PELIMERKKEJÄ. HARRASTUKSET ALKAVAT OLLA ERITTÄIN HINTAVIA JA VARMASTI VARSINKIN ISOISSA SEUROISSA HINNAT OVAT JO YLI KIPURAJAN JA NÄIN POIS SULKEVAT HARRASTUKSET NORMAALI PALKKAISILTA PERHEILTÄ. TÄSSÄ HYVÄ ASIA POHDITTAVAKSI VAIKKA KUNNALLISPOLITIIKOILLE ;-)

Toinen tykkää äidistä - toinen tyttärestä!

Blogi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Blogi) itselleni oli aikoinaan "päiväkirjan" jatko-osa. Miksi halusin sen kaiken kansan luetavaksi? Älkää kysykö. 1980 luvulla kun olin viellä pöydän alla "kakkaa tallaava" siirreltävä nappula kirjoitettiin paperille. 1990 luvulla runoja, aforismeja sekä muita hauskoja juttuja hakattiin jo tietokoneellakin. Mulla itselläni oli ihana antiikkinen kirppikseltä ostettu kirjoituskone. Ihan musteella. Sillä sai aikaan hienoja melankolisiakin lauseita "ikuisesti" ja tunteella. Mustalla tai punaisella. Muistelen taaksepäin, että olen kirjoittanut yläasteella mm.TET-harjoittelussa ollessani seurakunnan nuorisolehteen, ratsastus-seuran julkaisuun heppakerho juttuja.


Se mihin itse olen blogeissa kiinnittänyt huomion on se, että kun blogeja tupsahtelee kuin sieniä sateella joukosta on vaikea "erottua" jos sitä haluaa. Häikäilemättä tässäkin "lajissa" tunnutaan jyräävän kyynärpää taklauksilla ja poikittaisilla selkään. Mutta - mikä eritoten lähinnä ihmetyttää on se "tyrkyttäminen" ja "samankaltaisuus". Jos joku oikeasti haluaa lukea kirjoitusta missä se pointti on rintavarustus, treenattu takapuoli, ripsihuollossa käynti tai mahtavat hankinnat uuteen , isoon ja valkoiseen ajattomaan kotiin niin mikä nottei? Välillä vaan iskee paljouden yliannostus valkoisia sohvia, lasipöytiä ja hienoja vaatteita. Mutta niinhän se menee tässäkin - toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä!



Milloin tavallisuudesta tuli kieroon katsottava? Mulle blogissa tärkeintä on sanoma. Sisältö on se juttu mitä itse kaipaan useinpiin juttuihin joita olen lukenut - mieluummin lyhyt ja ytimekäs "viihde" paketti kuin pitkä rimpsu liirumlaarumia raidasta tai kuviosta lasten paidassa.. jos ymmärrätte pointin!?

Blogin lukemisen itse koen vapaa-ajan tekemisenäni ja silloin toki luen vain sellaisia kirjoituksia jotka sopii omaan elämän tilanteeseen. Joskus on toki kiva "eksyä" -ei omalle- mukavuus alueelle. Onneksi suomi on vapaa maa ja lukija saa itse valita mitä lukee. Samalla tavalla itse ymmärrän myös kirjoittamisen - sanan vapaus ja omanlainen tekstin tuotto. Olkoot se sitten tarina mato-ongella olemisesta lähi ojassa veljen kanssa ihanalla ysärillä tai vaikka uuteen lajiin tutustuminen urheilussa.

Vielä teininä haaveilin isona olevani kirjailija. Siitä kuinka luomisen tuskassa valvon yöt kahvin voimalla ja kirjoitan kun muut nukkuu. Elämän kerrat ja romaanit. Ah. Ehkä osa haaveliusta onkin toteutunut ja kuka ties mikä toteutuu ja milloin? Haaveille saa ja pitää aina antaa tilaa. Mielikuvitus laukkaa edelleen joskus nopeampaa kuin järki mutta entä sitten? Eletään unelmia toteen nyt - ei "sitten kun" vaikka joskus pakosti on niinkin ajateltava.

Ihanaa viikkoa kaikille. Kirjoittakaa, antakaa mielenne virrata vapaana ja muistakaa - Jokainen tyylillään. Kaikki ei ole sanaseppoja - usein joudun itse pitämään suuni kiinni kun kuuntelen mitä oma koululaiseni kertoo ainekirjoitus aiheistaan kun mulla olisi heti tarinalle hyvä alku ... Silloin koulainen sanoo: "Äiti nyt sä et kirjoitakaan ainetta...." Ja tosin koululainen myös muistutti mua, että "Koska sä oot jo noin vanha me jäätäs heti kiinni, että sä oot sanellut mun aineen...." Niinpä niin - Olen vanha, olen kalkkis ja siis ihan sika vanha. Huokaus: Tähän on tultu. Mutta olen onnellinen. Kiitos jos luit. Saa kommentoida.

Leikisti - horsebickia, makkaramaata ja kuka pelkää pahaa ponia! Mitä teillä leikitään?

    
Mitä meillä leikitään on postaus kotiin jossa asuu lapset 2003,2010,2013 ja 2014. (ja lopussa myös "haaste" muille leikkiville!!!)
Ensinnäkin meillä on siis kaikki lapset tyttöjä. Jokainen on saanut itse valita lelunsa siinä määrin, että mitään ns.roolimalleja pelkästään tyttöleikkeihin emme ole antaneet mutta ja iso MUTTA: kaikki on tykänneet kyllä "tyttöleluista" ja niin on todellakin helppoa ollut lelut hankkia/etsiä. Ainoa auto lelulaatikoissa on kauan jo ollut pinkki little baby born hevosmaasturi pinkillä hevostrailerilla. Nyt lastenhuoneeseen on kulkeutunut myös iso punainen soiva leluauto (serkkupojalta) sekä erilliseen lelunurkkaan automatto. Siinä ne onkin sitten meidän perheen leikkiautot. Kerhoissa kiinnostaa pikkuautot eli ne on nyt hankintalistalla jos sattuu jostakin kirpparilta löytymään jonkin sortin laatikollinen. Puinen vanha juna (koottavat vaunut) on kiva ja siitä tykkää pienimmät. Kirppislöydöistä tuorein on parkkihalli kolmella autolla. (hahahaa)

11 vuotias: Ei meillä enää sanan varsinaisessa merkityksessä kai leiki? Paitsi pakon sanelemana sisaruksien kanssa saattaa apuna järjestellä esim.nukkekotia/pet shoppeja. Leikit taitaa olla ne kännykällä sekä tabletilla pelattavat "rakennuspelit" , muistipeli siskon kanssa menee. Ulkona trampoliinin saa kai laskea leikkimiseksi. Se mitä 1990 luvulla oli viellä ihan normaalia 11-12 vuotiailla (barbie leikit ja nukkeleikit) tuntuvat olevan nykyään enää harvalla totta nykyään. Tavallaan ikävää, että aikuisuuteen kasvetaan "väkisin" kauhean aikaisin. Kuitenkin leikki olisi se mikä kehittäisi nuorta vastaisuuden varalle. Mutta ajat muuttuu.

4,5 vuotias: Pet shopit, nukkekoti, nukkeleikit,Bratsit ja barbiet, leikkikeittiö ja ruuanlaitto leikit, pikkulegot sekä kaikenlainen rakentelu ja näprääminen on nyt In. Piirrustelu sekä värittäminen ja siihen samalla "tarinan kertoilu" ja sepitys. Tämä on ihana ikä, kaikki kiinnostaa ja mielikuvitus riittää keksimään vaikka mitä. Aakkoset, ne muoviset kirjaimet tekivät myös meille paluun! Pihalla riittää leikkimiseen hiekkalaatikko, keinut ja trampoliini. Kaikki luonnonjutut: kepit ja oksat ja kivet. Tehdään mutakakkuja, hiekkakakkuja sekä lehdistä ja ojavedestä keittoja. Vain taivas on siis rajana! (niin ja roolivaatteet ehdottomasti!!)

2 vuotias: Leikkikeittiö kokkailu vempaimineen on top 1-2 (keittiöitä meiltä löytyy kaksikin kappaletta - eipä tule riitaa) koottavat jutut, isot legot ja palikat. Tornit. Oikeastaan voisin listata tähän lähes kaikki samat kuin isolla siskolla. :D Sillä ihan kaikki mitä sisko tekee edellä - tekee tämä nuorempi perässä. Pelkästään omaa juttua ei kai taida edes olla!?

5,5kk Lempi lelut on helistimet. Ääntä pitävät pehmot. Isot ja selkeät kuviot. Piippaus-puhelin ja soivat jutut. Isoilta siskoilta on peritty vauvalle kaikki tarpeellinen ja kirppiksiltäkin kahmittu aina jotain kivoja juttuja.
  
Leikit ollaan koitettu rakentaa niin, että ne on esillä selkesäti ja yksi leikki kerrallaan. Aina välillä saa kyllä inventaariota tehdä. Pääosin koitetaan niin, että lapset siivoavat itse leikin pois ennen uuden alkua. Aina se ei mene ihan käsikirjoituksen mukaan mutta opetellaan. Meillä on leluina niin muovisia kuin puisiakin leluja. Lapsia ei koskaan ole tarvinnut kauheasti ohjata tekemään mitään tiettyä juttua vaan aina "ajautuvat" keksimään jotakin. Joskus myös ihan simppelit hommat kuten suuri pahvilaatikko tai kenkälaatikko aktivoi johonkin leikkiin. Itse olen "huono leikkimään" , olen kyllä lattialla jos pakko. Puen barbeja ja "puhun". Tosin usein silloin huomaan itsekin kuinka leikkiminen "vapauttaa" ihan isoakin ihmistä. Meillä leikitään myös usein "kirjastoa", "koulua", "neuvolaa" sekä "taidepajaa" :D Itse koitan ylläpitää muistissa ja periyttää ainakin "piilosen", "kymmenen tikkua laudalla", "makkaramaan" ja "ruutuhyppelyn" - nyt kun kevät koittaa ja asumme entistä enemmän pihamaalla.

Kaikki siis yhdessä leikkimän. Ylös, ulos ja liikkeelle. Lattialle tai pöydille. ;) PS.Lajina Horsebick on meille tuttu ponikerhoistamme (leikkiin kuuluu siis erilaiset esteet, askellajit,hypyt ja punnerrukset- ei ikärajoitteita!) , Kuka pelkää pahaa ponia - taas on leikki joka tunnetaan kai nimellä Kuka pelkää must** miestä :D ... tai kuten luistelukouluissa Jäämiestä .... Onhan näitä- senkun muistelemaan!!!)


Samalla kysyn MITÄ TEILLÄ LEIKITÄÄN? MISSÄ TEILLÄ LEIKITÄÄN? KUKA TEILLÄ LEIKKII?
Kertokaa : kommentoikaa tai muut bloggarit kirjoittakaa postaus aiheesta!!!!!
Linkki myös Lapsellista blogin Annan kirjoitukseen: http://blogit.kaksplus.fi/lapsellista/lelulaatikon-helmet-ja-arvontavinkki/

MINÄ OLEN OIKEA NAINEN #

MINÄ OLEN OIKEA NAINEN # - Landemutsi

Luin Lapsellista - blogin Annan kirjoituksen http://blogit.kaksplus.fi/lapsellista/mina-olen-oikea-nainen/ ja inspiroiduin siitä rustaamaan. Alunperin haasteen ilmoille heitti Iina - http://butimahumannotasandwich.indiedays.com/2015/04/10/mina-olen-oikea-nainen/

Tähän haluan kirjoittaa oman osani. Ala-asteella taisin olla "kuin kuka tahansa" menin suht sovussa muiden joukossa äitin tekemissä vaatteissa. Joskus koin olevani erilainen kuin muut mutten koskaan ollut se kiusattu tai haukuttu. Yläasteella mukaan astui syömishäiriöt, anoreksia ja bulimia. Halusin olla laiha ja "näkyä" muillekin. Olla erikoinen, saada huomiota. Siinä onnistuin. Mitä pienemmät farkut mahtui sovituskopissa päälle sitä parempi oli fiilis. En ikinä,koskaan, milloinkaan tahtoisi, että omat tyttäreni moiseen mukaan joutuisivat. Siis siihen, että pitäisi olla jonkunlainen, tietynlainen vain koska muut tykkäisivät ehkä sinusta sitten enemmän. Ulkokuoren takia! Siksi kehun, kannustan ja palvon heitä. Hyvällä tapaa. Koitan miettiä mitä ja miten toimin, myös näissä kirjoitus hommissa. Ei voi heitellä ihan sammakoita kun kotona kasvaa nuori nainen. Äitiä ei kenenkään pidä joutua häpeämään. Eikä saakaan: Äiti on nainen olipa millainen hyvänsä, toki on joitain asioita jotka pitää olla hanskassa kun on äiti. Lapsilleni tahdon opettaa, että peilistä katsoo aina kaunis ihminen.
"Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan,
uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaan
Pian hän maasta nousee, löytää avosylin,
kaiken mitä tarjoo lyhyt lumo lapsuuden
Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en,
on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen"(JT)

Elämäni ehkä seuratuin nainen on ollut oma äitini. Me olemme saaneet häneltä kasvatuksen, tuen, ohjeet ja eväät. Se riittää. Läsnäolemisen aakkoset on silti ne joita jopa itse olen kaivannut vaikka äiti aina olikin meidän kanssa. Niitä opettelen itse koko ajan. Millaisen naisen mallin haluan antaa lapsilleni. Neljän tyttären äidillä ei oikein ole varaa mässäillä itsesäälissä peilaamassa naamaa kauhistellen tai punnita itseään jatkuvalla syötöllä manaten "herranjestas". Ei äidin on koitettava olla itseensä tyytyväinen, olla sinut kehonsa kanssa sekä tuntea olevansa riittävä, sopiva ja hyvä sellaisena kuin on. Huumorilla selviää myös aika monesta asiasta ja sen meillä osaa lapsetkin. Pelleillään, vitsaillaan ja nauretaan. Joskus kyllä ihan mauttomastikin - mutta se kuuluu meille. Kieroutunut huumorintajukin voi olla naisellista. Sen saa periyttää.

Minun mielestäni naista ei tee tissit, ei tukka, ei meikkaaminen, ei irtoripset/hiuspidennykset - tai mikään materiaalinen juttu. (kyllä on mullakin välillä ollut tekoräpsyt ja olen värjännyt tukkaa!) Naiskauneus on puhututtanut kai aina. Ajat muuttuu, naiset muuttuu, ikäkausi vaikuttaa, elämänkokemus - Kaikki ne yhdessä. Jos joku sanoi, että äidiksi kasvetaan niin sama pätee naiseuteen. Itse en ainakaan 15 vuotta sitten tiennyt hölkäsen pöläystä mitä on olla nainen. Nyt neljä lasta synnyttäneenä, naimsissa 11 vuotta olleena saatan tietää jo jotain siitä mitä on olla nainen? Eikä sekään oletko synnyttänyt, oletko naimisissa tai onko lapsia omia tai muiden- tee sinusta mitään kaikki tietävää mutta kokemukset ja elämä itsessään kyllä opettaa. Opettaa jopa siitä, millaista on olla nainen.
Nainen voi tehdä ihan mitä vaan ilman ,että se syö naiseutta. Nainen voi pelata jääkiekkoa, jalkapalloa, olla töissä rakennuksilla tai ajaa rekkaa ja crossia. Nainen voi olla verkkareissa sekä tennareissa  ja olla silti nainen. Nainen voi ohjastaa ravihevosta, ajaa traktorilla, olla maanviljelijä tai tilan emäntä. Tehdä ruumiillista työtä ja nauttia siitä. Nainen voi olla myös halunsa ansiosta kotiäiti. Kaikki ei halua olla uraohjuksia radalla jossa "heikot sortuu" - ei kyllä vahvuus naisessa mitataan ihan eri fjääreissä. Siis mun mielestä. Koska mä olen tällainen nainen.
   

"Puoltakaan en sun kivustas voi tietää, Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää Mut joku aamu mä tiedän sen, Sä heräät huomaamaan, Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin, Ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin Ja hetken vielä nukkuu puoli maailmaa, Hetki vielä kirkas aamu aukeaa ...."

Ihanaa Juha Tapiota voi aina lainata. Mulla on ystäviä, voimakkaita naisia ympärillä ihan mielettömästi. On ystäviä vuosikymmenten takaa. Erityislasten äitejä, on parisuhteissa eläviä - on yksinhuoltajia. On vakavasti sairaita, on niitä joilla on muuten vain vaikeaa. On naisia jotka tekee paljon töitä, raskaitakin. On naisia joita ilman en tietäisi mitä kaikkea naisella voi elämässä vastaan tullakaan. On naisia jotka ovat uhranneet kaikkensa ja liikaakin ja siitä väsyneet. Naisia joille mikään ei ole liian korkea este ja niitä jotka heittivät hanskat tiskiin jo alkumatkalla. Niitäkin jotka väsyivät- liian aikaisin.

Mitä minusta naiseuteni merkitsee itselleni -tai mitä se merkitsee miehelleni? Siihen jos osaisin kokonaan vastata olisin aika sankarillinen. Me olemme yhdessä kokeneet kaikki elämän isoimmat merkki paalut jos niin voi sanoa. Kulkeneet matkan jolla on merkitystä vain meille. Siinä matkassa on ollut mutkia. Heikompi nainen olisi antanut periksi. Eli mä luulen, että olen vahva, sinnikäs ja tahdonvoimainen nainen. Siinä jää muut seikat taka-alalle. Kun elämässä kohtaa vastoinkäymisiä on ihan sama minkä näköinen, kokoinen tai merkkitietoinen on. Silloin on väliä vain sillä miten selviää, kuinka jaksaa ja kuinka kauan. Ja mikä on päämäärä, tavoite ja kuinka asiat hoidetaan naisen ja miehen tavalla mutta yhdessä.

Olen nainen joka arvostaa suoraa puhetta. Parisuhteessa sitä, että voidaan kommunikoida tavalla mikä tilanteeseen sopii- jos on riitaa riidellään sitten avot sovitaan ja taas jatketaan. En tarvitse miestä vaihtamaan lamppua, en nostamaan itsetuntoani millään lahjuksilla: koruilla tai vaatteilla. Me emme ostele toisillemme lahjoja. Emme ole koskaan olleet sellaisia. Eikä se haittaa. Mä käyn kaupassa, kannan ruokakassit, yleensä mukana on vähintään kolme lasta ja vaunut sekä reput,hoitolaukku, vaihtovaatteet. Selviän ja hyvin: ehkä jopa paremmin kuin se maasturilla lähikauppaan pörhältävä nainen joka ostaa yhden leivän ja light mehua. Ja silti sekin on kyllä ihan hyvä nainen. Mun mielestä olen hyvä vaimo. Teen ruokaa, siivoan, hoidan lapset, maksan laskuja, osallistun lasten harrastuksiin sekä organisoin ja mietin aikatauluja. Saan olla nainen omalla mukavuus alueellani ja välillä sen vieressä. Vaikka meillä on omanlaisemme tapa olla nainen ja mies- meillä on jonkinmoinen yhteinen sävel. Onneksi. Mieheni käy töissä, minä olen kotona- nyt niin on hyvä. Hän harrastaa, kuskaa vanhinta lastamme paljon. Reissaavaat pelijuttuja. Hänkin omistautuu paljon lapsiin- tällä hetkellä vanhimpaan. Hän ei hillu kavereittensa kanssa poikien illoissa, ei saunailloissa. Ei polta eikä juo. On siis kasvanut mieheksi - vuosien varrella. Olen siis myös onnekas ja onnellinen nainen. (tosin aina en sitä muista!)

"Me nousemme junaan toiveita vailla mukana vain toisemme, kaikkemme siis Täältä loppui ilma mut' jossain se kulkee ja lempeä tuuli käy hiuksiis Nuhruisen penkin reunalle nostat juoksemaan väsyneet jalkasi noin Minä pelkuri tunnen rohkeutta aina sylissäni sinua, kun suojella voin " (JT)

Olkaa onnellisia naiset, sellasina kuin olette - sillä se kaikki mitä teille on annettu voidaan ottaa pois, eikä kukaan ole luvannut voidaanko sitä enää antaa koskaan takaisin! Tällainen OIKEANAINEN minä olen.
 

Millainen nainen sinä olet? Entä lähdetkö mukaan Iinan haasteeseen? Ohjeistus kuuluu näin: "Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen."

11 asiaa - HAASTE

  

Tuskin tiesit näitä 11 asiaa minusta ....
Sain tämän haasteen Kaksplussan Jonnalta joka kirjoittaa blogia Pienen pojan haaveet* Minun pitää kertoa itsestäni ensin 11 asiaa ja sitten vastaan hänen laatimiin 11 kysymykseen. Puolestani minä haastan mukaan bloggaajia jotka eivät ole vielä haastetta saaneet: jotka kertovat puolestaan 11 asiaa itsestään ja keksin heille tietysti myös 11 kysymystä, joihin heidän tulee vastata.



11 asiaa joita et tiennyt:


1. Minun nuoruudessani luettiin lehtiä paljon -Suosikkia, Sinä&Minää, Reginaa usein ne lainattiin kirjastosta ... (äiti ei tykännyt reginasta!)


2. Olen syntynyt -80 luvulla ja ollut himo Dingo fani, rokkimimmi sekä leikki-anarkisti joka pukeutui nakharotsiin, nahkahousuihin ja jauhoi purkkaa tukka tupeerattuna.


3. Mulla on ollut lävistyksiä korvissa, navassa, huulessa, nenässä ja kulmissa


4.Taiteilija nimeni novelleissa ja aforismeissa oli aina yläasteella Doris tai Levoton tuhkimo


5.Olen kuusi lapsisen perheen esikoinen, yhden siskon isosisko, yhden enkeli-siskon isosisko sekä kolmen veljen isosisko. Sisko siis isolla ÄSSÄLLÄ. <3 :llä.


6.Lempi TV ohjelmani aikoinaan oli Onnen päivät, Pieni talo preerialla ja Kyllä isä osaa


7.Puren kynsiä edelleen ja "teen" hiussuortuvaan hermostuksissani "lettiä" :D


8.Olen käynyt ammatti malli kurssin, ollut muotinäytöksissä ja 7 tähtityttönä ... No Hupsista keikkaa!


9.Olin peruskoulun loputtua AU-pairina kaverin perheessä USA:ssa Philadelphiassa, näin kaksi tornia ja vapaudenpatsaan. Ihastuin kovin Malverniin. Lensin silloin ensimmäsitä kertaa lentokoneella. Aika vautsia! Jenkkilään 16 vuotiaana.... Saa olla kateellinen!


10. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vuodesta 1999 - Aika kauan!


11. Osaan ajaa Crossilla, hitsata vähän puikolla, käyttää vesivaakaa,sorvata,maalata ruiskulla ja ohjata henkilönosturia. ;-) Niin ja luistelen aina hokkareilla.


Ja VASTAUKSET Jonna - pienen pojan haaveet- kysymyksiin:


1. Pääsiäisen lempiherkku?


Mämmi ja suklaamunat.


2. Mikä on sinulle kesän merkki, josta katsot kesän virallisesti alkavan?


Sitruunaperhoset ja leskenlehdet sekä puihin ja pensaisiin ilmestyneet silmut. Usein myös omalla pihalla alkava häärääminen ja touhottaminen. Ponioripäivät on kyllä ihan ehdoton juttu !!


3. Miksi aloitit bloggaamisen?


Olen kirjoittanut päiväkirjaa aina, runoja ja novelleja joihinkin lehtiin -juttuja satunnaisesti sekä shetlanninponiyhdistyksen lehteen junnupalstaa. Seuralehtiin lajikohtaisia urheilujuttuja ym. Bloggaus tuli harrastukseksi lapsien myötä. Kirjoittaminen on aina ollut sydämen asia mulle itselleni.


4. Huonot ja hyvät puolet bloggaamisessa?


Huonoa... kateelliset ja typerät jutut mitkä seuraa kun kerrot asioita itsestäsi ;) .... Hyvää: Kirjoittaminen on tapa rentoutua.


5. Kuinka monta kertaa olet rakastunut elämäsi aikana?


Ainakin 100 jos kaikki hevoset ja koirat lasketaan mukaan :)


6. Mikä on ollut pysäyttävin postaus, jonka olet lukenut jonkun blogista?


Kaksin kaunihimpi - Blogin Camillan tarina todellisesta taistelusta!


7. Millainen olit murrosiässä?


Kamala. Uhmakas. Rajoja koetteleva.


8. Vaikein asia äitiydessä/ isyydessä?


Tiedostaa se, että kaikki on lainaa.


9. Hienoin hetki äitiydessä /isyydessä?


Joskus ihan perus jutut. Kun tajuaa olevansa todellakin tarvittu ja kaivattu. Kun joku huutaa vähän väliä "Äiti, Äiti, Äitiiiiii............"


10. Facebook, twitter, instagram? Miksi?


Tyttäreni 11v sanoja lainaten "facebook on mummojuttu" mutta kyllä facebook ja instagram. Insta koska esiteini sanoi, että "et sä voi koska sä oot jo noin vanha" tottakai siis avasin sen.


11. Tiskaus, imurointi vaiko pölyjen pyyhintä? Miksi?


Moppaus,tuuletus ja tiskikone.


Sitten 11 kysymystä haastetuille:


1. Hevonen, koira vai akvaario?


2.Saako teillä syödä sängyssä, sohvalla vai vaan keittiössä?


3.Hokkarit vai kaunarit?


4.Noudatatko ikärajoja peleissä/DVD elokuvissa lapsilla?


5.Kierrätys vai kaikki uutena?


6.Mikä vuosikymmen koskettaa eniten sinua?


7.paljaat jalat, villasukat vai tavalliset ohuet sukat?


8.Miten vastaanotat kriittiset kommentit blogistasi?


9.Rivarin pätkä, kerrostalo vai omakotitalo?


10.Kolme asiaa joista haaveilet?


11.Onko teillä äiti ja isi vai kutsutteko toisianne nimillä/kutsuuko lapset teitä nimillä?

 

Maksetaanko sulle tuosta pas**sta? - ja muita anojen kysymyksiä.

Landemutsi ja poniininsa.

Landemutsi(kin) on siis onnistunut jo pienen "uransa" aikana ehtinyt ilostuttaa lukijoita mutta näköjään myös "vihastuttamaan". Ainakin kommentiboxin pois heittämistä kommenteista on saatu aika hyviä nauruja. En ole ehkä yhtä viitseliäs taikka leikkisä kuin nämä kommenttien jättäjät? Ajattelin olla ystävällinen ja vastata ihan näin julkisesti jotta äänenne pääsee myös ilmoille. Eli annan teille "anot" oikein spessa aikaa!


"Maksetaanko sulle tosta pas**sta? En ollenkaan tajua kuinka Kaksplussa palkkaa tuollaisia juntteja..." -yx vaan-

a) KP ei ole palkannut minua, blokkaan ihan itsenäisesti mutta Kaks Plussan kehyksissä - toki bonuksiin on meillä yhteisössä kirjoittavillakin mahdollisuudet. b) Jokainen Kaksplussan yhteisöön hakenut on kuitenkin itse paikkansa ansainnut ja hakenut yhteisöön sekä kirjoittanut blokkari sopimuksen. c) jos tekstini ei miellytä, älä lue


"Saanko ehdottaa muutoksia? No, tässä niitä tulee: ensinnäkin, maalla asuminen ei tee sinusta mitenkään erikoista saati jännittävää persoonaa, joten tuollainen urpo maalaisuuden alleviivaaminen on lähinnä hupaisaa - nololla tavalla. " Laura.

Hmm. Olenko jotenkin väittänyt olevani jännittävä persoona? Tai alleviivannut maalaisuuttani? Hupaisaa tai noloa, eksyit kuitenkin blokiini. Ja voin sanoa: "urpo ja nolo" meno jatkunee tulevaisuudessakin.


"Miten kuvittelet, että tällaisella blogilla tulet mihinkään "piireihin" pääsemään, mitä ilmeisesti kuitenkin haluat? Kokonaisuudessaan siis aika surkea tekele, mutta eiköhän tällekin oma lukijakuntansa toisista yhtä tallukoista löydy." Laura.

Tämä kommentti sai nauruhermoni tulvilleen!! Mä olen oikeasti tyytyväinen, että blogikotini on nyt KP:n yhteisö eli taidan jo kuulua "piireihin" (hihihiii) meillä on aika tiivis ryhmämme niin portaali kuin yhteisö bloggaajienkin kesken. Tekniset puolet on vaiheessa ja kyllä tekeleeksikin blogiani saa kutsua mutta adjektiivin saa jokainen määritellä itse. Kukas se tässä alleviivaa?? Tallukoita on siis löytynyt <3 ja kiitos kaikki rakkaat "tallukat" - ootte raksuleita.
Ja mitä mun blogin ulkoasuun tulee niin joo I know ei ole "MissKaunein" mutta MUN OMA. Tekstin puhuttelevuus korjaa monet kirjoitus virheet ja sisältö on aina 100 x tärkeämpi kuin se onko pilkku ennen vai jälkeen. En niin todellakaan osaa sanoa, että haluanko joihinkin piireihin? Mitä sillä tarkoitetaan riippuu siitä? On kyllä silti ihan mukavaa kuulua yhteisöön missä meitä on hengen heimolaisia- se on rikkaus. Ja tällä hetkellä kun oikolukijana useimmiten toimii samat silmät kuin mitkä on kirjoittajalla niin varmaan aikalailla painovirhepaholaisia saattaa kirjoituksiin livetä.



"Kannattaa ehkä tosiaan jatkaa vaan kirjoittamista sinne "pöytälaatikkoon" ja mikä suurperheen äiti-sankari oikein luulet olevasi?" Kahdenäiti.

Edelleen kirjoittelen myös sinne pöytälaatikkoon. En ole kuvitellut olevani mikään suurperheen äiti sankari mutta kyllä - OLEN sankari. Neljän ihanan lapsen äitinä aina silloin tällöin nostan itseäni jalustalle sekä ojentelen itselleni kirkkainta kruunua. Niin suosittelen kaikkien äitien tekemään ainakin välillä! Kukaan ei ole täydellinen kympin äiti, aina on parannettavaa.


"Oletko ajatellut kuinka yleistävän kuvan annat muista maaseudulla asuvista kun kirjoitat noin juntisti maalaisista ihan kuin kaikki oikeesti käyttäisivät aina kuomia tai crocseja!!!" Kiukkuinen.

Voi apua! Anteeksi ihan todella. Tosin uskoisin, että niin maalla kuin kaupungeissa, taajamissa ja lähiöissäkin noita ko.jalkineita varmaan käytetään. Tosin itselle ne on olleet enemmän talli ja odotusajan jalkineet. Silloin kun jalkoihin ei ole muut menneet. Tosin edelleenkin puhun kuomien puolesta, niissä ei varpaat jäädy ratsastaessa esim. -20 asteen pakkasella. Ja Crocsit: no ne nyt vaan on rennot vaikka matkalla pyykkinarulle tai pupuja ruokkimaan. Sooooooooooooriiiiiiii taas puhe meni niihin !!


Kyllä blogini NIMI on myös aiheuttanut juttelua jopa ihan kaveripiireissäni: Olen jopa kuullut kuinka nimi on ihan vääränlainen. Asuinpaikkaanikin on kyseenalaistettu: Asunko edes maalla? Vai taajamassa? Onko taajama maaseutua? Voinko kutsua itseäni maalaiseksi vain sillä perusteella, että olen syntynyt maaseudulla? Miten on kun taloomme kuitenkin tulee sähkö- maantielläkin on katuvalot. Näitä sopii pohtia jos ne oikeasti on jollekin niin isoja asioita.

Landemutsi toivottaa nyt kaikille oikein ihanaa ennakkoäänestyksen aloituspäivää tuulesta huolimatta ;-)


http://blogit.kaksplus.fi/blogi/ Voitte käydä tutustumassa kaikkiin ihaniin Kaks Plussan blogeihin. Taatusti jokaiselle löytyy jotain.