Paluu synnärille - 2013

TARINA "kolmosen" SYNTYMÄSTÄ, OLKAA HYVÄ !



"Odotin sua ennen kuin
sä tiesit musta mitään
kaiken aikaa tuntenut sut oon...."

(J.Tapio :haaveilija)
 


pe *toukokuussa 2013 RV 41+1

klo. 4.40 "Vanhalla kaavalla" lapsivettä menee...(molemmista tytöistä synnytys on käynnistynyt vesien tihkumisella ,ei supistuksilla)

isäntä on juuri lähtenyt töihin ja hälle lähtee viestiä kännykkään ,että vihdoin viimein tänään taitaa olla lähtö synnärille....Vastaa heti että : "OK" - viestiä lähtee myös äidille ja muutamalle muulle "kanssa eläjälle" ..

7.00 asia on jo varma ja päätän että perun ainakin aamulle varatun neuvolan -sinne tuskin kannattaa enää mennä!

8.30 Esikoinen lähtee kouluun normaalisti mutta sanon, että tulee heti koulusta kotiin koska masukki saattaa olla jo pakkaamassa laukkua..

Päivä kuluu siivoillen, pakkaillen sairaalalaukkua ehkä 5.kerran mutta nyt se on eteisessä.. Kiroileva Siili laukun päällä kuvassa kysyy:

"KÄYTSÄ USEIN TÄÄLLÄ??" kiteyttää mun fiilikset aika hyvin, naurattaa, jännittää ja hermostuttaa. Pesen silti viellä koneellisen pyykkiä ja pyyhin pöydän, jääkaapin ovet ja laskostan vaatteita...

12.00 Isi tulee töistä, käy viellä suihkussa ja syödään. Hän pakkaa ja oman repun, pari lehteä ja Ediä sekä vichya. "Hermostuneisuus" huokuu autossa kuumuuden seurana- typerinä vitseinä ja huulen heittona, jopa esikoinen kertoilee kuulemiaan tsoukkeja: esim.

"Mikä on maailman typerin puujalkavitsi??? No sitä vuollaan vasta!!" :D ja

"Mitä kävi kun auto ajoi joen yli? No, Joe kuoli."

14.21 Motarilla laitan äitille viestin että tytöt on tulossa. Saatetaan heidät mummille 5.kerrokseen. Tuntuu hassulta että tässä sitä ollaan menossa synnyttämään vaikkei "taaskaan" viellä tunnu missään.

16.07 Tyksissä. (nyt alkaa hiukan kelloajat olla selleen ja tälleen että pitää tarkistella papereista) 9.kerroksessa meidät vastaan ottaa Kätilö hymyillen... "Me nyt tultiin sitten tänne...synnyttämään..." naurahdan ja Kätilö vastaa että "oikea paikka, tervetuloa" :)

Päästään käyrille, sydänäänet piirtyy kauniisti ja supistuksiakin saadaan paperiin.. Mä en haluu maata sängyllä joten vaihdetaan isännän kanssa paikkaa, hän ottaa torkut sairaalapedissä mutta vaatii että herätän ennen kuin hoitaja tulee koska lupasivat seuraavaksi ottaa lapsivesinäytteen sekä Agal.testin - heh, herää onneksi ennen!



Lapsivettä on mennyt ja Agal.testissä näkyy plussa eli olen positiivinen ja saan siis ennen synnytystä antibioottia kanyylin kautta. Bakteeri ei kuulemma ole vaarallinen minulle millään lailla mutta saattaa vauvalle aiheuttaa esim.infektioita eli antiniootilla ennaltaehkäistään tätä!

Siirrymme osastolle "hautomo" eli kerrokseen 5. Odottamaan synnytyksen edistymistä... Saadaan kamat paikoilleen ja istuskellaan tovi huoneessa, saan heti tarjottimella ruokaa: Oiva palvelu! Ruoka maistuukin. Törmäämme käytävällä samassa jamassa olevaan ponipiireistä tuttuun kaveriini :) itkunauruhan siinä ihan pääsi molemmilta kun tajuttiin että yhdessä ollaan monet näyttelykehät ponien kanssa juostu ja nyt sitten ollaan synnärillä... Maailma on niin pieni!

17.26 isäntä lähtee kuskaamaan mummia ja lapsia kotiin, ja lupaan hälyttää paikalle kun TOSIPAIKKA tulee. Jos mitään ei tapahdu aamu 11 mennessä niin synnytys käynnistetään... tuntemukset kertoilee ,että ei tarvitse.. viellä ei supistele...no vähän mutta ei mitään hälyyttävää!

17.55 Kanttiiniin Kissmet jätskille ja kahville itseni ja mahan kanssa. Nyt ollaan kaupungissa niin pitäähän sitä nyt kaffelle mennä :) naurattaa... masu viellä mukana niin antaa mennä vaan viellä naperolle namia!! Kännykkä kuumana.

23.00 saan ensimmäisen antibiootin,kefliniä, se valitaan sen mukaan ettei joukossa ole Amoxia koska olen sille allergisesti aikaisemmin reagoinut mm.nokkosrokolla.. No way nyt mitään allergiaa. Ollaan päiväsalissa,

C.S.I. sarjassa ratkaistaan vakavaa murhaa, kätilö kehuu samalla mun suonia,että "vau nää on niin hyvät" ja kysyy onko piikki kammoa, -ei, ei ole sanon ja kerron mitä lävistyksiä mulla on "nuorena" ollut.. kaksi äitiä poistuu paikalta kun verta lentää kanyylin päästä.. mua naurattaa, "niillä tais mennä kaffet väärään kurkkuun" ;) Minkäs mä voin mun käsisuonille ,että ne on niin esillä! Unelmasuonet kuulemma. No se on hyvä!



Samaan aikaan kun antibiootti alkaa tippumaan tajuan etten enää kokoaikaa pysty istumaan paikoillani vaan tekee mieli venytellä ja vatsa on 10min.välein ihan "football" ja kiristää, nipistelee... kyttään kelloa ja tippaletkua ja telkkaria... Hyvä, ettei meillä kotona ole TV:tä niin se oli niin mielenkiintoista, etten heti tajunnutkaan että mullahan on suppareita jo säännöllisesti... Siinä vaan törrötin niinkuin pahanen maalainen, hörpin lasitolkulla vettä kun kahviakaan ei ollut tarjolla ja janotti... hoitaja kehoittikin juomaan koska vauvan sydänäänet olivat välillä tosi villit ja juominen auttoi laskemaan niitä... no hänhän oli vaan kiiruulla pakkaamassa yksiöstään tavaroitaan eikä äiti ihan viellä snaijannut sitä :D





la *vuorokausi vaihtuu - 2013 rv 41+2

24.00 sanon kätilölle että supistelee kunnolla... sanoo ettei mun nenänpää ole viellä valkoinen ;) No päätän sitten jatkaa kävelyä ja tuijottelen välillä avonaisesta ikkunasta kadulle... suunnilleen 3v sitten oltiin samoissa puuhissa kakkosta hakemassa.. mutta silloin näkymät oli erisuuntaan.. nyt tuijottelin parkkihallia ja ihmisiä kadulla.. joku hakee kebabbia.

0.15 tienoilla sanoin että Nyt taitaa olla nenä valkoinen.. ;) kätilön tarkistuksen jälkeen sain "luvan" pakata kimpsut ja kampsut sekä soittaa isännälle että kannattaa startata carmobile mahdollisimman äkkii sairaalaan ja ottaa vaikka muutama juoksuaskel suuntaan 9.kerros sillä pian synnytetään....

Hississä matkalla ysiin kätilö toteaa, että: "Näin synnytetään, ei mitään aikailuja eikä epäilyjä vaan naisen voimavaroilla annetaan mennä!" Kätilö osaa tsempata,.. Tässä vaiheessa viellä kuvittelen saavani pian ihme lääkkeen kipuihin!



0.39 "salissa" Kätilö kysyy haluanko kivunlievitystä? "Mitä olis tarjottimella?" kysyn nauraen kun supistuksilta ehdin... "Ilokaasua tai lämpöpussi" Naurattaa koska olin valmis vetämään vaikka epiduraalin selkään mutta jaahas, ollaan siis tässä vaiheessa ajattelen....Kätilöt laittaa jo vauvalle valmiiksi K-vitamiini piikkiä ja puntaria jne... Isäntä saapuu paikalle, kysyy missä voi vaihtaa paidan... :) "TÄÄLLÄ" mä sanon ja Kätilöt sanoo että ihan täällä voi... Poistuvat siksi aikaa huoneesta. Taisi isi tulla suoraan nukkumasta..

Pidän sydänkäyrä piuha telinettä pystyssä ja kyttään ruutua silmät sirrillä... supistukset ei piirry paperille, eivät piirtyneet yläkerrassakaan mutta kätilö huikkaa ettei sillä ole nyt väliä kun kolmatta tehdään niin äitiä kuunnellaan, ei koneita! Ok ajattelen. Lämpöpussin suostun ottamaan selkään ja se auttaa henkisesti. Kandi ja isi meinaa ettenkö haluis huikkaa ilokaasusta, tarjoavat isillekkin... EN HALUA ja kätilö naurahtaa että "Asenne kohdallaan" , "Pian vauva syntyy" Pitää kuulemma sanoa heti kun haluaa ponnistaa....



Sänkyynkin koittavat saada mua mutta sanon että "Maate en mee ennenkuin on pak-ko." ... synnyttäisin vaikka seisten mutta kätilö meinaa etteivät saa vauvasta koppia :D naurattaa!

Supistukset on ihan *himpuran hyvät, vauva matkalla siis maailmaan, saan hallittua supparit hyvin nojaamalla sänkyyn käsillä ja kokoajan muistutan itseäni Ohjeilla: "Rentouta otsa ja leuka" ... mieleen juolahtaa "synnytyslaulu", olen vain lukenut siitä, Kätilö sanoo ettei hyräilyyn kursseja tarvita jos osaa hengittää oikein ja se auttaa... Ja hyräily auttaa... isännälle sanon,ettei tästä sitten puhuta julkisesti! Mutta nyt on pakko koska se oli hyvä kivunlievitys. Tässä synnytyksessä en kiroile,en potki. Enkä huuda. Olen niin Rock. Luotan siihen, että luonto luodessaan naisen synnyttäjäksi otti huomioon myös kivunsietokyvyn ja sen ettei mikään ole niin suurta kipua etteikö sitä nainen kestäisi kun kyseessä on oma lapsi. Se pikku ihminen jota on kantanut sisällään lähes vuoden.

Sitten ei kauaakaa kun sanon,että "kyllä hän sieltä nyt tulee" ...

Haikara on siis tosi lähellä!! Muutama ponnistus,vähäsen verta,hikeä ja kyyneliä.....isi,Kätilö,kandi ja kaksi paikalle ilmestynyttä opiskelijaa tsemppaavat kaikki vaikken mä heitä huomaa. Tai ole huomaavinani ;)

2.10 HÄN ON TÄÄLLÄ.... <3 PIENI TYTTÖ.

saa pisteet 10/10/10




Itkuhan siinä tulee. Äitille ja isille. Vauvallekin. Mutta hän taitaa itkeä koska haluaa maitoa. Hänellä on paksut mustat hiukset.

Istukka on ehjä ja täydellinen, mutta istukkaa en haluu katsella, sanoin kätilölle että mulle riitti C.S.I sarjassa nähdyt silmät.... Kätilö oottaa Finnbrain- tutkimukseen tarvittavat verinäytteet istukasta.(vapaaehtoinen tutkimus johon osallistutaan, odotusajalla jo täytetty kaavakkeita.) Isi leikkaa napanuoran. Heti kun kandi saa irrotettua napaklipsun väliin jääneen kumihanskan palasensa...se aiheuttaa hiukan naurua salissa...Oppia ikä kaikki, Kätilöilläkin.. Miettii taas, eikö sakset voisi olla terävämmät...saan 3.pikku tikkiä, annan opiskelijan laittaa ne koska ajattelen ettei tässä nyt enää voi karmivaa kauhu skenaaria kokea. Tikkaus menee ihan OK. Kandi saa langan neulan silmästä :D

Saadaan jäädä vihdoin kolmistaan huilaamaan. Isi ottaa torkut keinutuolissa ja minä petillä vauvan kanssa. Onnelisesti tässä jamassa.
3640g ja 50cm saadaan mitoiksi kun vauva on ensin saanut lämmitellä äidin paidan alla ja imeä maitoa. Hyvänkokoinen pirpana.


Vauva pääsee isin paidan alle kiikkustuoliin keinumaan ja mä suihkuun. Kätilö saattaa ja lupaa kuunnella, pitää kuulemma heti istua jos jos tulee huimaava olo. Etsin katseellani kylppäristä tuolia mutten näe... Lattialle en kyllä aio istua ;) En pyörry ja suihku on taivaallinen. Olo on kevyt. Vatsa tuntuu omituiselta kun ei enää ole isoa jalkapalloa.

Saadaan aamupala. Vauva viellä isillä. Syön ja hörpin kahvin antaumuksella!!

Sitten ruvetaan siirtymään äitivuodeosastolle :) Isi kantaa naperon paidan alla osastolle, mä vain oman pienen laukun. Kandi uhrautuu kantamaan "matkalaukun ja isin repun". Osastolla vallitsee yöllinen hiljaisuus lukuunottamatta vauvojen pientä itkua. Kuuntelen kätilön kertomusta ja ennenkuin poistuvat takaisin ysiin sanovat:

"Olet sellainen tehosynnyttäjä, omaat naisen kaikki voimavarat. Tervetuloa uudestaan:)" Kiitämme.

5.30 Me nassikan kanssa pääsemme huoneeseen 9. Isi lähtee kotiin missä nukkuu isosiskot sekä mummi. Isi oli rohkeasti mukana. Ei ole ihan Peace of cake katsoo vierestä. Mutta Maailman isoin ihme se aina on. Oman lapsen syntymä. Vaikka se olisi kolmaskin kerta.


"Tässä oon, ei tarvi sun
hapuilla tai huitoo
tässä oon ja suhun keskityn..."


Tämän tarinan saattelemana toivon kovasti ,että tämän nelosen kanssa menisi kaikki yhtä putkeen. Aina kaikki ei mene niin kuin suunnittelee mutta turha myöskään ajatella liikoja ;-) *******