Poliittinen kannanotto - War Dogs

Päivä ennen omaa sairaalareissua halutaan ottaa rennosti. Siispä mä ja mies suuntaamme Turkuun Kinopalatsiin ja valkkaamme filmiksi komediamaisen  asekauppa leffan: wardogsin. Pellekarkkikaupan kautta. Tietenkin. Mulla on määrä ettei enää klo.22 jälkeen saa syödä joten lataan pussin täyteen nannaa. Leffa alkaa klo.21:00 joten mulla on tunti aikaa herkutella.

Pieni sepustus lainattuna leffa esittelyistä jos joku on sikalaiska eikä jaksa googlettaa:

Todd Phillipsin (Kauhea kankkunen -trilogia) tositapahtumiin perustuva komediallinen draama, jonka pääosissa nähdään Oscar-ehdokas Jonah Hill (The Wolf of Wall Street, Moneyball) ja Miles Teller (Whiplash, Divergent-trilogia).

*Miamissa asuvat parikymppiset kaverukset (Hill ja Teller) päättävät Irakin sodan aikaan hyödyntää harvojen tiedossa olevaa hallituksen aloitetta, joka antaa pienille yrityksille mahdollisuuden osallistua Yhdysvaltojen armeijan tarjouskauppoihin. He aloittavat pienesti, mutta elävät pian luksuselämää piehtaroiden rahassa. Kun he voittavat 300 miljoonan dollarin diilin Afganistanin joukkojen aseistamisesta, he tajuavat haukanneensa liian suuren palan. Diili pakottaa heidät tekemään kauppaa hyvin arveluttavien ihmisten kanssa - joista pahimmaksi osoittautuu Yhdysvaltojen hallitus.

Leffa on hyvä. Toisaalta ärsyttää se, että suurin osa katsojista oli asian oikeaa laitaa ymmärtämättömiä ja nauroivat 'väärissä' kohtaa. (Lue:  olen tullut vanhaksi ja asioiden oikeaa laitaa miettiväiseksi kriitikoksi joka kärsii jos ihmiset nauraa väärälle asialle!) 

Mutta nautin aina leffassa olemisesta. Voisin käydä Sielä aina. (Jos lonkka kestäisi!) 
Ps.kotona luen sairaalan lähetettä jossa on että "ole syömättä klo 24 jälkeen.... 

Manni-kissan tarina: Pehmolelun tärkeys!

Manni-kissa. Pehmokissa. Alkujaan se oli esikoisemme synttärilahja joskus 2004-2005. Siitä ei kuitenkaan koskaan tullut esikoiselle "sillä tavalla" tärkeä. 

Kakkonen on aina ollut pehmolelujen perään. Eritoten hän jossain vaiheessa ihastui tähän pieneen ja ihanaan kissaan. Se sai nimen "Manni" :) Meillä on poni nimeltä Manni joten nimi on peräisin siltä. Ja koska kakkosella on Dyspraksia eli puhe ei ole ollut koskaan helppoa niin nimi Manni on aina ollut helppo sanoa. Siksi se. 

Manni-kissa on kulkenut kuusivuotiaan kanssa kaikkialle. Kotona, päiväkodissa, ulkona ja reissuissa. Sitä on toisinaan etsitty ennen nukahtamista vaikka mistä. Kerran se oli koko yön hiekkalaatikolla. Silloin oli kova hätä pehmokissasta. 

Risto Räppääjä fanit tietää laulun Alpo kissasta. Kissa katoaa ja Nelli on siitä huolissaan. Meillä sama laulu on laulettu useasti Mannikissalle. 

Manni-kissalla on myös oikeuksia talossa. Se saa olla ruokapöydälläkin. Ja vessassa. Ja suihkussa. On se ollut saunassakin. 

Mannikissa on pehmo joka merkitsee paljon. Sitä ei voi korvata. Siksi ymmärrän hyvin ne katoamisilmoitukset joita välillä näkee kun jonkun pehmo on kadonnut. Manni jos katoaisi niin varmasti etsittäisiin vaikka Inarista Tornioon. ;) 

Alla kuva Manni-kissasta uuden viitan kanssa. Hän on aika arvossaan. :) :) 

Manni-kissan tarinaa kirjoittamassa mukana oli sen kuusivuotias omistaja. :) Millaisia pehmoja teillä? Tärkeitä? 

Road Trip - Autolla Norjaan osa.2

KONGSVINGER - HAMAR - GJØVIK-  LILLEHAMMER ROAD TRIPPAILUA

*Mjøsajärven vierttä kelpaa ajaa. Pimeänrajamailla ennen aamun kajoa painelee komea ja suuri hirvi metsäpätkällä tuhatta ja sataa. Ehdimme vain katsoa "Onko toi patsas?" Ei, ei se ollut ... Vaan ihan aito ja iso Eläin. Kokolailla komeaa metsää myös.

Saavuimme 3.8.2016 Vähän ennen puolta yötä Norjaan. Rajan yli jatkoimme vielä "kohteeseemme" Kongsvingeriin jossa otamme pikku nokkaunet autossa. P-paikka on turvallinen ja pimeys on laskeutunut.

Yöllä matkalla ehdimme nähdä yhden kaatuneen asuntovaunun-  todennäköisesti kuski on väistänyt hirveä tai meinannut nukahtaa rattiin. Väsyneenä ei kyllä kannata kamalan pitkää matkaa taittaa. Meillä pimeä ajoa tuli vain muutaman tunnin verran. Ja vaikka tämä on ensimmäinen autoreissu niin sanottakoon, että ollaan ajeltu paljon lähinnä jääkiekon perässä - satoja ja tuhansia kilometrejä. Eli 'tatsia' pitkään ajoon on lapasissa. ;) Ainakin tolla isimiehellä.

4.8.2016 klo.4:30 heräämme ja ajamme läheiselle Shellille jossa jo yöllä olimme käyneet tankkaamassa ja totesimme,että bensa ainakin Norjassa on ihan samoissa hinnoissa kun Suomessa. Moni pitää Norjaa kalliina maana. Riippuu paljon siitä mitä siellä tekee. Oppaiden mukaan usein yllättävät rahareiät on yöpyminen ja ruokailu. Koska ne emme ole tulleet "Gourme" lomalle vaan reippaalla mielellä retkelle ja nimenomaan Road Tripille :) 

Pitää muuten mainita ,että me otimme autoon mukaan aika ison oman eväskassin hedelmiä, juotavaa ja myös säilykkeitä. Päätimme myös jo kotona jotta tahdomme tutustua Norjan arkiseen puoleen kuten ruokakaupat. 

HAMAR: Ja "viikinkilaiva" luisteluhalli. Se on aika makea vaikka emme pysähdy sitä katsomaan. Mjøsajärven rantaa seurasimme. Minäkin  koitin rattiin mutta isimies oli sitä mieltä, että mun ajotaito muutaman tunnin yöunilla ei ollut parasta mahdollista joten sain jatkaa hanttarina olemista. Sopi mulle ja sain ottaa kuvia ;) 

GJØVIK:  Norjahan on vuoristomaa. Yli puolet näkyvästä maasta on kalliota. Täällä on mm.uimahalli louhittu Kallion sisälle. Tämäkin siis Mjøsajärven rannalla... 

LILLEHAMMER: Vuosi 1994 Olympialaiset (tästäkin syystä matkaan lähdimme vuoden 1994 Escolla) Oli hieno hetki päästä hyppyrin juurelle ja Olympia kylän tunnelmaan. Hengittää. Ihailla maisemia. Elää haave toteen. 

1994 Olympialaiset  Lillehammerissa ja samana vuonna syntynyt "Escomme" :)

Visaelectronic toimi suhteellisen hyvin kaikissa paikoissa joissa sopi  maksaa kortilla. Useassa paikassa sai myös nostaa käteistä paikallisena valuuttana ostosten yhteydessä.

Pøseerausta. ;)

 

Autossa istumisen vastapainoksi päätämme jalkautua kunnolla Kongsvingerissa - mutta se on seuraavan kerran tarina ....... 

Road Trip - Autolla Norjaan osa.1

Siinä sitten istuimme escortissa (tarinassa kulkee nimellä Esco joksi me olemme häntä aina kutsuneet: kyseessä siis vm 1994 Ford escort farkku jolla ajettu ainakin kertaalleen mittari ympäri , jos ymmärrätte;) Takana oli ehkä noin 4,5 tuntia yöunia koska molempia jännitti - kai se on oikea sana? Lapset olimme vieneet hoito paikkaan illalla ja tiesimme ,että heillä on kaikki All Right.

Escon takaluukussa oli makuupussit, tyynyt ja muut kamppeet. Kännyköissä Mapsit  (navia ei ole enää aikoihin ollut) - Autoliiton kirjanen Autolla Norjaan komeili kunniapaikalla hanttarin eessä vierellään kasa lappuja sekä laivamatka varten monistettu maksupaperi jossa varausnumero ja henkilökortit.

Road Trip on alkanut. Turun satamassa kaikki on helppoa. Olemme hyvissä ajoin ja etummaisten joukossa autojonossa. Tämä on ihkaensimmäinen kerta kun ajelimme autolla laivaan: mutta helppoa kuin heinänteko! (Onko se?) Onneksi mulla on näppärä kuski. Saan istua vieressä.

Laiva lähtee 7:15 Suomen aikaa. Pääsemme suoraan aamupalalle - ja kaivamme "reissuvihkon" esille. Nyt teemme reittisuunnitelman. Mustekynällä. Naurattaa. On kevyt olla. Vaikka mahanpohjalla on perhosten lisäksi ne puffetin nakit&karjalanpiirakat. :D Tätä me on odotettu.

Laivamatka kestää sen 12h. Ehdimme ihastella Maarianhaminaa ja käydä Spa osastolla. Se on varmaan järkevää. Sitten yritämme myös nukkua. Hytti 9812 vaan sattuu olemaan liki konehuonetta. Kai? Päätän kirjoittaa poniyhdistyksen jäsenjulkaisun jutun loppuun koska sen deadline oli jo melkein mennyt. Iltaan on aikaa - ja edessä on reippaat 500km  ajettavaa.

18:15 Ruotsin aikaa laiva on satamassa. Ollaan ajoissa autokannella ja sopivasti ennen maihinnousua istua törrötämme jo Escossa. Ruotsissa Värtanin satama onkin jo hiukan erilainen kuin lähtösatama koti-Turussa. Siljan asiakkaat siis jätetään Värtaniin; Sielä tällä hetkellä  (2016) on edelleen menossa satama-alueen korjaus/uudistustyöt eli hieman kiertoajelu tuntua mutta hyvin ohjattu ja viitoitettu.

Ensimmäinen etappi mampsiin laitetaan Kongsvinger :) Se on Norjassa ja lähdemme siis seuraamaan tienviittoja Osloon E18 tietä Ruotsin "läpi".

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa:
Matkalla Norjan tullirajalle alkaa tulla hämärä. Kilometrejä kertyy ja muutama tölkki Red Bullia valuu kurkusta alas. PYSYKÄÄ MESSISSÄ. KOHTA ALAVA PELTOMAA ALKAA MUUTTUA NOUSEVAKSI JA AALTOILEVAKSI MAISEMAKSI.

Å komme her til der Norge :) :) 

Ja niin alkoi kotitalous - Yläasteelainen kokkaa!

Syksy alkoi. Kånken, tennarit ja pillifarkut. Esikoisemme tosiaan aloitti yläasteen - tai sanotaanko se nyt sitten taas yläkoulu? Jokatapauksessa siirtyi 7 vuosiluokalle. Ja jopot kulkee. Mahtavuutta kun koulu matkalle osuu monta kaveria joiden kanssa jakaa aamut ja illat koulumatkojen saralla.

Aine jota meillä on kovasti odotettu on ehdottomasti KOTITALOUS. :)
Vaikka meillä ruokaa tehdään paljon ja usein; syystäkin kun porukkaa on paljon niin oikeastaan esikoinen ei ole paljoa vielä patoja paukutellut.
Osa "tekosyynä" multa äitinä on ollut esim.remppa ja vaihtuvat keittiösysteemit - tosin hyvin hän on silti leipomaan päässyt.

Viikonlopun kunniaksi esikoinen väänsi hellan nupit päälle ja aloimme tekemään perinteistä makaronilaatikkoa sekä vihersalaattia. Aluksi kävimme myös yhdessä kaupassa. Siellä annoin hänen hoitaa ostokset. Tosin sitä ollaan harjoiteltu kyllä jo pienestä pitäen. :)

Tässä hieman kuvia hauskasta kokkailusta:

Keittiö oli kyllä juuri sen näköinen ,että me tytöt häärättiin yhdessä mutta se oli äkkiä siivottu. 6 Ja 3 vuotiaat me nakitimme katsomaan piirrettyä. Vain 1,5 vuotias toimi teinin apurina. Ja mä. :)

Hauskaa kun koulussa alkaa kotitalous niin se innostaa ainakin meillä seiskaa opettelemaan elämässä niinkin tärkeää juttua kuin ruuanlaitto, tiskien hoito ja kodin huolto. Kai siis saan apukäsiä myös imuroimiseen? ;)

Miten teillä muilla? Onko kotsa kauhistus vai kiva? :D