Hokkarit kireemmälle mutsi - Paluu kaukaloon!

Kopissa, myös viisivuotias oli messissä :)

Vauva täytti vuoden joten oli korkea aika aloittaa taas äidin harrastus. Mikäpä sen sopivampi laji kuin jääkiekko. Koska varusteet löytyi jo omasta takaa niin kustannuksia siihen ei tullut. Jos ihan uutena lähtee harrastamaan niin luistimiin sekä suojiin saa kyllä uppoamaan reilusti satalappusia - mutta kyllä ne sitten aika kauan palvelee kun vaan jaksaa huoltaa. (miten niin jääkiekkokassin pohjallahan ne kuivaa? :D )

Uskoisin, että aika monesta seurasta löytyy naisten oma höntsä joukkue jonne kynnys lähteä mukaan kokeilemaan ei ole liian iso. Itselläni ei ole peluri taustaa mutta muistan ,että olin aina koulussa intopiukalla jäällä. Mulla oli hokkarit kolmannesta luokasta saakka - niillä pääsi kovempaa, olin yksi niistä jonka oli pakko vaihtaa liikuntatunnin jälkeen hikipaitaa kun muut hytisytteli sormiaan patterin päällä. Miten niin otin vakavasti? Hahahaaaa.... Ja olen kyllä aina tykännyt liikunnasta ja urheilusta.

Miten mä eksyin tuonne naisten joukkueeseen? No kun on likipitäen seitsemänvuotta menty esikoisen mukana jäähallilta toiselle ja muutenkin "kiekonperässä" niin pakkohan tätä oli koittaa. Nyt mulla vaan on ollut luovatauko kun on olleet nuo nuorimmat vauvaikäisiä. Oikein jännitti kun raahasin omaa kassia hallille maila toisessa kädessä. Se on ihan eriasia olla hallilla seuraamassa junnun juttuja kun se, että meet itse jäälle.

Pysyin pystyssä ja muistin mitenpäin varusteet tulee, jää oli edelleenkin liukas mutta harkat meni äkkiä. Aluksi tehtiin hiukan syöttelyharjoituksia ja loppuaika pelattiin. Ja kyllä, hiki virtasi pitkin naamaa ja selkää. Ja oli hauskaa. Tärkein tässä hommassa on se, että tehdään huumorilla täysillä ja kaikkensa antaen. Ja mullahan oli oma junnu mukana piiskaamassa,: "Meet sitten täysil etkä niikö joku sunnuntain rusettiluistelija!" Näin hän mua tsemppasi whats upp viestillä jo ennen treenejä.

Pukukopissa tuttu huulenheitto ja rento meininki, ekan jään jälkeen tottakai jalkaan painaa mutta aion jatkaa. Kellonaika on pikkulapsien äidille aika myöhäinen kun kotona on vasta puoli kymmenen tienoilla ehtoolla, mutta minkäs teet koska jääaikoja ei voi jakaa kuinka vaan ja miten sattuu: ja me höntsääjät ollaan sitten junnujen ja muitten jälkeen. Taitaa viimeiset jääajat loppua siinä ennen puoltayötä hallilla, todellista harrastamista :)