Parisuhdeilta - Yksin marsissa!

Ihan fiiliksissä :D

Nyt pakko tykittää vähän jännitystä, Sci-fiä ja seikkailua suoraan paperille. Olimme eilen PITKÄSTÄ aikaa miehen kanssa kaksistaan elokuvissa. Ylipäänsä viimeksi taisimme viettää kahdenkeskistä aikaa vuosi sitten samoin noin kolmisen tuntia, silloin sairaalassa kun nelonen syntyi. Nyt kulutimme kolme tuntia (2h22min.) leffateatterissa istuen. Autuutta!

Mitä siihen tarvitaan kun suurperheen vanhemmat haluavat tehdä jotain kahdestaan? Aika monta tuntia suunnittelua, muutama kilometri kuskaamista sekä hivenen hermoja. Tätä taidettiin "suunnitella" noin puoli vuotta. Auts. Mutta jospa tästä olisi nyt iisiä sitten jatkaa "jatkossa"? Luovuudella ei ole tässä vanhemmuuden kiemuroissa mitään rajaa: Onneksi syysloma loi mahdollisuuden viedä 2/4 vaarilaan/tätilään ja sitten pienemmät 2/4 isotätilään/kummitädille. Hyvä jako. Vain pieni varsinais-suomen lenkki tuli heitettyä.

Kaupungilla ei oikein osannut ajatella miten olisi ollut. Muutenkin maalaistollolle vaikeaa, vai onko? Lämmin sää mahdollistaa täällä supisuomessa tennareilla liikkumisen talvellakin joten askel taisi olla ihan kutakuinkin kevyt. Ja onneksi olin saanut vanhimmalta tyttäreltämme kelpo vinkkejä pukeutumiseen sekä lainaksi ihanan huivin ja vyön. Kivaa kun voi alkaa lainaamaan juttuja jo omalta tyttäreltään :)

Marssimme (sopii leffan nimeen heheheheee) ihan ekana miehen kanssa Pelle Karkkikauppaan ja lappasimme paperipussukat täpötäyteen nameja. Silti sydämessä olo, että "Pitäiskö näistä jättää sitten lapsillekin!". Lippujonossa oli jo ihan vapautunut fiilis. Isoin jännitys oli kadonnut. Kai me nyt herran jestas sentään saamme olla muutaman tunnin elokuvissa. Pari traileria oltiin katsottu ja mun aluksi meinaama hömppä komedia jätettiin jemma nimiseen paikkaan ja suuntasimme itsemme saliin jossa sai laittaa 3D lasit päänuppiin. Mua hiukan pelotti ajatus 3D leffasta koska aikaisemmin joskus 100 vuotta sitten sain niistä aina jäätävän migreenin mutta uskalsin nyt ottaa sen riskin. Kannatti.

The Martian - nimiseen menestyskirjaan perustuva leffa kertoo siis astronautti Mark Watneysta (Matt Damon) jonka luullaan kuolleen kovassa myrskyssä miehitetyllä Mars- tutkimusmatkalla. Watney selviää ja keksii vaikka mitä "MacGyver"keinoja pysyäkseen hengissä planeetalla jossa aikaisemmin kukaan muu ei ole elänyt. Kiehtova, huumorillinen sekä HYVÄLLÄ tapaa typerä leffa jossa saa nauraa välillä vedet silmissä. SUOSITTELEN! Jos vähääkään jenkkilän avaruus hommat nappaa.

Leffapläjäytyksen jälkeen kun puemme takkeja yllemme ja olemme vielä puoliksi Marsissa päätämme, että tulemme pian uudestaan. Leffassa nyt ainakin on helppo olla, toisaalta mitään juttelu tuokioita ei voi pitää mutta joskus jo sekin, että saa vaan nauraa ja olla toisen kanssa selleen ilman mitään muuta on riittävää. Ja ainahan se on hienoa jos pääsee ihan toiselle Planeetalle ;)

Lokakuisella kadulla kävellessämme parkkipaikalle tulee sentään jotain höpötettyä (mä nyt en muutenkaan ole ikinä hiljaa!) ja on hauskuutta ajatella, että vielä muutama vuosi sitten me oltiin kaupungilla varmaan joka viikonloppu. Nyt emme enää oikeastaan "koskaan", ja toisaalta se ei haittaa koska elämään on tullut niin kauhean paljon kaikkea muuta tärkeämpää ja suurempaa.

Kun lapset on taas takapenkillä (ne 2/4 ,koska muut sai jäädä vielä serkkujen luokse) on ihana ajaa kotiin. Moottoritiellä on sumua mutta silti taivaalla loistaa miljoonia tähtiä. Elämä on parasta nyt. Huomenna väsyttää ja toisella soi kello töihin neljän tunnin yöunien jälkeen. Mutta kyllä tämä kannatti. Ja tuolla jossain on Planeetat & Kuu. Mieletöntä. Ääretöntä. Ihmeellistä.

Ihanaa ja leppoisaa loppuviikkoa&pitäkää itsestänne ja toisistanne huoli. Puspus. @Landemutsi