Ensiaskeleita - Yksivuotisjuhlat

Herkutteluun on aina hyvä syy ;)

Ihan vähän ennen yksivuotispäivää oppi meidän vauva kävelemään. Haparoivin askelin, kädet ylhäällä -nauraen ja viipottaen. Se hetki oli taaskin odotettu ja herkisti vanhemmat. Kiitollisin mielin siitä, että taas tämäkin uusi ihmisentaimi lähti omin jaloin kävelemään. Äitinä voisin kertoa sen ,että koska hän on meidän neljäs lapsi se tuntuu silti aina yhtä ihmeelliseltä: Uudet taidot sekä oppimiset. Jopa siinämäärin suuremmalta onnelta kun asioita näkee ihan erisilmin kuin joskus kymmenen vuotta sitten. Vaikka olemme jo eläneet tämänkin vaiheen aikaisemmin... useampaankin otteeseen ei se silti tarkoita sitä ettemmekö ihan yhtä iloisina olisi kuvanneet näitä tämän uuden vauvan ensiaskeleita, kaatumisia ja taapertamisia. Asioita arvostaa nyt vaan neljä kertaa isommin kuin ennen. Ja se on lahja elämältä.

Meitä kokoontuu yksivuotisjuhliin joukko rakkaita ihmisiä. Kummit lapsineen, siskon perhettä ja vaari. Olen tyytyväinen täytekakkuun jonka olen jälleen kerran tilannut paikkakuntamme kakkutaiteilijalta, se on kaunis - vaaleanpunaista, kukkasia ja tietenkin numero yksi. Muuta tarjottavaa katamme seuraavia: Pikkusuolaista patongeista sipseihin, viinirypäleitä sekä vaahtokarkki&karkki kulhot. Taivaalliset Rocki Roadit on myös kakkutaiteilijan käsialaa. Juomaksi kahvia, mehua sekä limsaa. Siinä oli ihan hyvän pöydän tarpeet ja mikä parasta kaikki teki kaupan. Myös pienin sai maistella syntymäpäivänsä kunniaksi täytekaakkua!

Paketeista yksivuotias avasi siskojensa avustamana mm. Hauskasen kirjan "Olen jo 1",ateriaottimet, muumilusikan, vaatteita, suklaata, serkkujen piirustukset <3 <3 pehmolelun ja prinsessa kirjasen.

Päivän aikana ymmärrän taas paremmin kuinka hienoa ja sydänjuuria lämmittävää on se, että ympärillä on ihmisiä joiden kanssa saa jakaa näitä päiviä. Tehdä uusia muistoja, rupatella, höpistä ja kuullostella. Mä huomaan, että iänmyötä (kauhea ajatus!) musta on tullut enemmän pedantti - sellainen TarkkaPirkko ,millaiseksi mun ei ikinä pitänyt tulla. Stressasin aivan isosti sitä miten saamme porukkaa mahtumaan meille ja miten saan tilaa hyödynnettyä niin ettei kukaan ala kokea koppifobiaa, koska meillä edelleen on remontti todellakin vaiheessa. Mutta eipä olisi tarvinnut niin paljon stressata ja hermoilla. Kahvittelujen lomassa serkukset ja omien lasteni ikäiset minun serkkuni :) rakensivat kerrossänkyyn majaa, leikkivät barbeilla, legoilla sekä ihmettelivät sisällä häkissä asuvaa hoitokaniamme. Myöhemmin lähdimme vielä porukalla hiukan pihalle juoksemaan, keinumaan ja katsomaan poneja.

"Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi kumpa oisit saanut olla mukana.........." Laulettiin aikanaan jossain lastenlaulussa, nyt komppaan noita sanoja hymyssä suin. Seuraavana aamuna kun nuolin vielä kaakkulapiosta rääppeitä muitten nukkuessa ajattelin ,että vau ja mahtavaa: Nyt meillä on jo yksivuotias. Ja koosteena vielä sokerina pohjalla: KANNATTAA VÄLILLÄ HERKUTELLA, NAUTTIA HYVÄSTÄ SEURASTA, JUODA PALJON KAHVIA, HÖPÖTTÄÄ TURHAAKIN JA NAURAA. SIINÄ EVÄÄT LOPPUVUOTEEN.