NUOHOOJA KIIPESI KATOLLE - JA JUURIKASREKKOJEN RALLI

Shetlanninponimme tarhassa.

On taas se aika vuodesta kun perheissä käydään vilkasta penkomista komeroissa ja ullakoilla. Ainakin meillä talven vaatteet on käytännön syistä pakattuina jemmassa, osa on jopa 40km päässä isotädin vintillä kun kotona on remppa edelleen siinä vaiheessa, ettei turhia nyssäköitä vielä ole varaa pitää sahaamisen ja nikkaroinnin keskellä.
Talvihaalarit, villasukat, lapaset ja lakit. Lämpöisemmät saappaat, kengät/takit sekä fleecet ja villapuvut. Kun ikäjakauma on 1-12 vuoden välistä saa kikkailla ja olla kekseliäs, että saa kaikki kiltisti sovittamaan koot ja harkitsemaan sitten mitä uupuu, keneltä ja löytyykö käytettynä vai pitääkö hankkia uudet. Lämmintä saa kyllä olla yllä kun aamulla pakkasta on kerhoon tai päiväkotiin lähtiessä -10 , haasteen vaatetukseen tuokin se, että liikkuessa tulee lämmin ja varsinkin päivällä auingossa on vielä voimaa.

Maalla talven tulo tarkoittaa kuitenkin myös paljon muuta puuhaa kuin vain ja ainoastaan "vaatepulman", pitää miettiä lämmityshommat ja jos talosta löytyy ne puupesät niin tärkeintä on saada jokavuotinen nokipoika katolle ennen kuin alkaa viskaamaan klapia uuniin saatika muualle. Onneksi meillä on sama nuohooja käynyt rassaamassa putket jo monen monta vuotta ;) ei ole siinä mitään propleemaa. Ja nyt on uudet kattotikkaatkin asennettu uudelle katolle joten hän oli oikein tyytyväinen kun sai tehdä työnsä asiaankuuluvasti. 1926 rakennetussa talossamme oli alkuvuodet ikivanha tiilikatto ja hieman haperoiset tikkaat jotka "vähän" nostivat jännitysmomenttia. Polttopuiden hankkiminen on myös osa syksyä/talven alkua. Me olemme onnekkaita ja olemme saaneet puut mamman ja pappan puolelta. Omat pihakuuset poltettiin parissa vuodessa, ne ikikuuset. (mutta ne on se tarina erikseen!)

Peltotöiden saattelemana alkaa taas jyrsijäralli. Viritellään pyydykset, loukut ja myrkyt. Kyllä: keittiön roskisaapin takana on loukku kyllä aina, mutta kesän aikana sielä oli ainoastaan helppo muoviloukku lähinnä kertomassa onko "veitikoita" koska muoviloukut ei ole vanhojen voittanutta. Kuinka moni tykkää virittää hiirenräpsää? Käsi ylös? (Mä en, aina se pelottelee muutaman kertaa) Ja muutenkin, hupaisaa puuhaa olla perse pitkänä jossain kolossa ja kädet vapisten viritellä ...

Vesiputkien jäätymisen pelkoa ei enää ole tai ainahan se takaraivossa on mutta kun ne on hyvin eristetty ja niitä tarkkaillaan ei isompia ongelmia ole ollut. Talliinkin ollaan saatu lämpökaapelilla varustettu vesiputki niin saa sulaa vettä lirutella hummien saaveihin. Hansikkaat pitäisi muistaa talliin: muuten alkaa iän ikuinen käsivamma - Rikkinäiset sormenpäät ja pakohaavat! Tiedättehän ne kipeät haavat ihan kynsien juurissa, ne mitkä jomottaa ja sattuu yölläkin vaikka kuinka rasvaisit niitä Tummeilla tai helosanilla varustehuoneessa. Siinä touhussa on rasvamainokset kaukana ... kiroiluttaa ja vedet juoksee silmistä.

Eläinten ruuat on varattava aina jo hyvissä ajoin, lähinnä talven heinät ja kuivikkeet. Ne kyllä pitäisi aina olla hoidossa jo kesällä. On eriasia jos on itse heinää tuottanut ja heinälato piukassa, silloin voi nostaa vaikka toviksi jalat ylös ja kiikkua kahvimuki kädessä pirtin keinutuolissa. Se kyllä rentouttaa! Mä itse olen testannut tämän keinutuolihomman: TOIMII. Aamulla kun on herännyt varhain, pannut hellaan tulet ja kaatanut mukin täydeltä höyryävää kaffetta on olo levollinen. Pakkasaamun usva nousee joenvarrelta pelloille ja juurikasrekat ajavat kuormiaan kiireellä. Sitten voikin vaikka lähteä madottamaan ponit ja siivoamaan karsinoita tai kaninhäkkejä sekä mittaamaan jonkun kuumetta ja niistämään nuhaneniä.

"Hetken vielä tämä puoli maailmaa,

hetken vielä nukkuu yötä valkeaa....."