Äiti bloggaa - Mitä tekee lapset?

Mun piti kirjoittaa järkevä juttu ja mielessä oli monta hienoa aihetta.... Cappuccino (pussi) odotti jo isoa mukia mikrosta! Sitten piti hakea yhdelle lisää maitoa pulloon, vaihtaa vaippa ja antaa maitoa. Yksi huusi vessasta "pyyhkimään" - ja yksi sitten päättikin herätä pinniksestä ja aloittaa vuosisadan huutokuoron. Isoinkin huusi osansa kun ei löytänyt heti fysiikan kirjaansa. Niin ja sitten soi puhelin: isimies soitti hallilta väliaikatietoja erätauolta!Kaikki hehkeimmät hifistelyt kaikkosivat kuin kankkulan kaivoon ja pinnalle kuplikin aidompi nauru, iloisuus sekä meteli. Sitä se väistämättä välillä on kun porukkaa on useampi ...
Tässä siis toisella kädellä näpyttelen rämällä Acerilla ja toivon ettei pieni paljas varpainen bebe potki "taas" konetta sammuksiin koska silloin käy niin etten tänään tätä postausta julkaisekaan. Mutta joo, otsikossa on mun tämän illan mietelause. Milloin mä kirjoitan? Yöt olen nyt terveydellisistä syistä "pyhittänyt" nukkumiseen, tuohon pyhinpään ja mukavimpaan yötouhuun. No todellakin toisinaan ramppaan yöllä milloin missäkin hakemassa kenellekin mitä sitten kaipaavatkaan kylmästä vesimukista viileään rättiin otsalle.... vessareissuja jonkun kanssa tai yösyöttöä bebem kanssa joka edelleen niitä "harrastaa"...

Päivällä mä kirjoitan aika vähän, mutta usein mieleen tulevia juttuja kyllä raapustan ylös. Aika tarkalleen liki joka päivä joku juttu syttyy päähän vaunulenkillä tai pihatöissä ollessa. Mutta parhaimpia on aamut: Silloin kun muut nukkuu, kun on hipihiljaista. Kun vain pienen hiiren rapina saattaa kuulua hirren välistä. Silloin mä kirjoitan. Paitsi nyt, tänään mä valitsin tämän illan. Kun yhdellä on toi muumi piirretty ja kaksi muuta "odottelee" unta ja "juttelee" keskenään. Mutta tuossahan noi tuppaa olemaan, viekussa, liki ja samassa huoneessa näkösällä ja kuulosalla aina niinku tapana on. Ja se on kyllä ihan kivaa. Ainoastaan isoin tykkää olla omissa oloissaa omassa sopessaan. Ja hänkin kyllä tapansa mukaan usein vielä huutelee juttujaan ja asioitaan äitille. Tästä päästään kyllä aasin sillalla siihen, että on tä äitiys vaan niin mahtava juttu. Ihan älyttömän hieno asia.

Mä häpeäkseni tunnustan ,että en ole vieläkään ehtinyt perehtyy miks noi mun kuvat on niin huonoi!? Siis laadullisesti. Pieniä ja epäselviä. Olen pahoillani -vaikkei se kuulu mun sanavarastoon kylläkään oikeesti :D

Meillä tää äitin bloggaaminen on jo ihan normaalia, se kai "tuli" niin hissukseen ja varoen ,ettei se ollut mikään ongelma. Ja koska mä kirjoitan aika spontaanisti ja vaan silloin kun se onnistuu, väkisin on ihan turhaa vääntää jos saa koko ajan olla muistamassa mitä olikaan kirjoittanut. Heh.

Mutta nyt mä lähden täyttämään kuppiani uudella kuumalla kahvijuomalla ja viskaamaan vikan koneen pyykkiä eli se on moronts, kuullaan taas ja ihanaa viikonloppua!!

Lööv: Landemutsi
KEVENNYS:
https://www.youtube.com/watch?v=o_5OtsdBBIg