Rv 36

Mahassa käy aikamoinen meno ja meininki iltaisin, päivisin sekä öisin! Siitä kyllä olen iloinen ja onnellinen. Neuvolaan soitin supistelujen takia ja antoivat terveydenhoitaja/lääkäri ajan jo ensi viikolle eli viikkoa aikaisemmin kuin oli lapussa. Käynti tulee olemaan laatuaan seitsemäs kerta raskauden aikana jos ultria ei lasketa. Toinen ja viimeinen neuvolan lääkäri käynti.




Tänään päätin pitää "vapaapäivän" meinaan tukisukista ja voi kuinka olikaan vapauttava tunne kävellä kauppaan "paljain jaloin" tai siltä se ainakin tuntui. Olen koko raskauden käyttänyt tukisukkia pinnallisten laskimotukosten tähden. Jalathan tutkittiin UÄ:llä alkuraskaudessa jo kun oli päiviä jolloin olin sanalla sanottuna jalaton. Isoin pelko on ollut veritulppa. Verenohennuslääkettä määrättiin napapiikin muodossa aloittamaan jo silloin kun viikkoja oli kasassa nipin napin 20. En aloittanut koska riski tulppaan on lääkkeestä huolimatta. Synnytys näyttää mihin suuntaan jalat sitten menevät tukosten suhteen: parempaan vai pahempaan. Kovin kyllä toivon ettei lääkehoitoa tarvitse aloittaa laisinkaan. Kolmosen synnytyksestä vuorokautta myöhemmin sain annoksen klexanea (sitä se muistaakseni oli?) piikillä vatsanahkaan ja jalka ultrattiin silloinkin eli vanha "sotavamma" jo.




Jaloista käsiin. Turvotusta on alkanut ilmentymään, yöksi on pakko ottaa sormukset pois ettei käy niin kuin kakkosta odottaessa, että sormus jäi niin jumiin jotta jouduin toisinaan nukkumaankin käsi "ylhäällä" pakotuksen vuoksi. Synnärilläkin vielä joku yritti sormusta irti repiä mutta ei lähtenyt ei ja kätilö totesikin, että antaa olla - otetaan pois jos tulee pakonomainen tarve eli sektio.




Päänuppi on välillä useimmiten sekaisin kuin ison perheen eteisen kenkähylly. Ajatukset ravaa omasta olosta lapsiin ja vauvaan, odotukseen, synnytykseen, vastuuseen ja talouteen... Laidasta laitaan itkua ja naurua. Perus tunnemyräkkää ja naisen elämää hormoni huuruissa.
Huojentunut olen kyllä kun nyt ollaan "jo" näillä viikoilla, pari hassua viikkoa ja baby on "täysaikainen" vaikka päättäisikin syntyä ennen laskettua.
Kolme siskoa ja vanhemmat jännittää uuden tulokkaan kohtaamista avoimin mielin. Me kun emme tiedä kumpi sieltä on tulossa <3


Landemutsi käy nyt nappaamassa koiruuden sisälle ja sulkemassa kanilan oven. (niin ja kiikuttaa pihalle sateeseen unohtuneet tämän hetkisen kuopuksen vaunut varastoon kuivumaan) Villasukat jalassa yöpalaa ja sitten pää tyynyyn. Jännittää miten tämä Blogihomma lähtee tästä etenemään ;-) UUSIA TUULIA ON MEINAAN LUVASSA ;-) MUTTA NIISTÄ ENEMMÄN MYÖHEMMIN ******