Sattuipa tässä taannoin, että oltiin päivällä ulkojäällä koululla niiin kuin ollaan tosi usein. Olin juuri saanut kerholaisellemme hokkarit tiukkaan ja päästänyt hänet kaartelemaan jäälle. Tyttö on nyt neljä ja risat ja on jo aika tekijä: on luistellut jo kaksivuotiaasta saakka. Niin kaikki on niin erilaisia ja kaikki osaa erilaisia asioita. No mutta takaisin jäälle: siellä on meneillään samaan aikaan myös koulun liikuntatunti. Mitä ilmeisemmin siis luistelutunti. Joillekin tämä sana herättää heti muistot karseista jäätyneistä varpaista ja kauhean liukkaasta alustasta jossa sitten piti opettajan huudoista luistella päästä toiseen kaatumatta ja silti tuli mustelmia. Itse kuuluin aikoinani siihen kategoriaan jos niin voi sanoa joka rakasti talviurheilu lajeja. Hiihto, luistelu... Ah. Niitä aikoja kun viellä oli Marjo Matikainen ja Toni Nieminen.
Tähän päivään, jäällä kaarteli siis ehkä tokaluokkalaisia oppilaita. Huomasin, että yhdellä pojalla paistoi nilkat ja luistimet oli AUKI - härregyyd kun tälle äidille tuli olo ,että "Come on!" KOLME opettajaa seisoo jään reunalla eikä kukaan jaksa edes sanoa , että luistimet pitää sitoa! Mä sitten reippaana kiekko-äitinä kysyn pojalta, että "haluatko, että kiristän sun luistimet?" poika hymyilee ja sanoo, että "Joo" ... alan kiristämään nauhoja ja samalla kysyn ,että onkohan nää kenties koulun lainaluistimet? (sekin on jo hienoa, että koululla ylipäänsä on lainaluistimet sitä en kiellä mutta... ) molempien jalkojen luistimen nauhat katkeavat kun kiristän niitä ja sanon pojalle,että ehkä parempi kun et luistele koska sulta voi mennä nilkat. No niin (ärsyttävä pätijä äiti?) Poika kiittää ja sanoo, ettei häntä kotona kukaan ole opettanut sitomaan luistimia. Siinä vaiheessa yksi kolmesta opettajasta on saapunut viereeni. Kysyy: "Mikäs Petterillä on murheena?"(*nimi muutettu) Ylimalkainen mulkaisu minuun joka polvillaan sidoin luistimia lumessa... totean,että koitin kiristää luistimia. "Kuule kun ne on laina luistimet, ja kuule kun Petterillä ei ole edes hanskoja mukana... kun ei ole edes luistimia mukaan ottanut" (mulle "petteri" sanoi,että omat on ihan liika pienet) - niinpä niin! Mutta anteeksi vaan MIKÄ SYY on olla neuvomatta luistinten kiristyksestä vaikka oppilaalta puuttuisikin kintaat? (ja eräs oppilas luisteli jääkiekko kypärä väärinpäin!!!) Itse kyllä ohjaajana erilaisissa jutuissa olleena olen aina halunnut,että esim.kypärät on oikein päin: on ne sitten jääkiekko, ratsastus tai polkupyörä kypärät!
Oma perheeni kuuluu siihen porukkaan jotta urheilu vehkeet lapsille on aina sopivat ja mukana, meillä urheillaan sydämellä ja se on tärkeää. Me saatetaan tinkiä vaikka kaikesta muusta mutta lapsilla on kyllä varsinkin luistimet ja sukset kyllä aina omat. Jos täytyisi valita huonekalu tai urheiluvermeet niin meillä olisi ne urheiluvermeet. Kaikilla ei ole niin. Eikä kaikki edes tykkää liikunnasta. Mutta olen usein pohtinut,että miksi koulun liikuntatunnit saa aikaan joissain lajeissa puistatusta? Kauhean iso vastuu onnistumisen tunteesta on liikunnan opettajalla. Huonoilla ja jopa ilman välineitäkin voi kokea onnistumista eikä "Mene sinä Petteri tuonne nurkkaan kun sulla ei ole edes hanskoja" mentaliteetilla pitäisi enää 2000-luvulla mennä... mutta näin se vaan näköjään menee.
Oman lapsen kohdalla mietin, että kun hänelle liikunta on elämäntapa on se suuri etu ja vahvuus mutta kun joillekin lapsille koulun liikunta tunnit saattaa olla ne ihan ainoat kontaktit eri lajeihin tulisi ne olla kaikille tasapuolisia ja kivoja. Oman lapsen juttuja kuunnellessa on saanut mututuntumaa siihen kuinka saattaa liikuntatunnilla opettaja olla esim.jäällä ilman luistimia, telinevoimistelussa vaan sanoa mitä pitää tehdä, jalkapallossa ei itse osallistu tai koripallossa vaan puhaltaa pilliin. En mitenkään yleistä enkä ota kantaa miten eri kouluissa hommat hoidetaan. Olen myös tietoinen siitä, ettei koulun tunti jos se on sen 45min riitä millään mihinkään extreme fiilistelyihin. Opettaja ei ehkä ehdi sitoa kaikkien liki 30 lapsen luistimia tai monoja. "Tunti" saattaa olla oikeasti n.15min vaikka hiihtoa tai luistelua. Jos kotona ei kukaan ehdi tekemään lasten kanssa näitä perus juttuja ja opettamaan vaikka luistinten sitomista taikka kertomaan miksi suihkussa käydään sisäliikunnan jälkeen menee opeilla aika todellakin hukkaan. Tässäkin siis kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää.
Itse olen aika kriittinen nimenomaan liikuntatunteihin ja se on aihe josta meillä kysytään ainakin: "Mitä teitte liikassa?", "Milloin teillä on yleisurkkaa?" ja aina saadaan vastaus. Meillä viitosluokkalainen tykkää liikunnasta ja on sitä mieltä, että opettajat saisi olla enemmän mukana tunneilla. Kertoa selkeät säännöt ja opastaa niitä jotka eivät ole esim.koskaan pelanneet salibandya. Niin ja edelleenkin perään kuullutan itse sitä, että kotona mahdollisuuksien mukaan annettaisiin lasten pelata ulkona pallopelejä, käydä hiihtämässä, tutustua uimahallissa käymiseen, kulkea erilaisissa maastoissa mikä kehittäisi motoriikkaa ja opastaa oikeanlaiseen pukeutumiseen. Pillifarkut jalassa ilman pipoa ja ilman hanskoja on tosi kurjaa olla pakkasessa. Itse kovinkin karaistuneena piha ihmisenä olen lapsillekin opettanut, että sää ei koskaan ole ongelma vaan väärä pukeutuminen. Ja kyllä puuttukaa, neuvokaa ja opastakaa. Niin saa lapsetkin liikuntatunneista enemmän ja opettajille jää enemmän aikaa siihen varsinaiseen opettamiseen! Listasin loppuun omat vinkit joilla lapsi saattaa saada enemmän iloa liikuntatunneista:
-oikean kokoiset vaatteet ja sopivat jalkineet tms.
-illalla valmiiksi pakatut varusteet (jos lapsi lähtee kouluun "yksin")
-vaihtovaatteet, suihkukamat ja juomapullo myös kouluun
-oma positiivinen asenne liikuntaan ja kiinnostuminen
-aina kannattaa kysyä tutuilta vaikka varusteita lainaan/kierrättää jos suinkin mahdollista
-opettaa sitomaan luistimia, monoja ylipäänsä nauhallisia kenkiä (ei enää nykyään sekään mitenkään outoa ettei osata tehdä esim.rusettisolmua!)
-kertoa mikä on hiki ja ettei siihen kuole! (olen kuullut siitäkin tarinaa)
-kannattaa puuttua asioihin ja kuunnella lasta myös näissä liikuntajutuissa
-pidetään luokkakavereitten puolia, kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia - tuetaan esim varustejutuissa. Koululle saa varmasti lahjoittaa esim.itselle ylimääräisiä varusteita ja vaikka niitä luistin-nauhoja ;-)
Miten teillä- onko liikuntatunti päivät lukkarissa ne odotetut vai inhotut???
Pikku Kakkonen Marimekko paitaisine juontajineen ja lapset rivissä lattialla sitä seuraamassa hymy suupielissä. Jos aika voisi pysähtyä se olisi tämä tuokio, tämä hetki ja tämä elämänvaihe mihin sen nyt haluaisin pysähtyvän. Tiedän ja uskon, että hyviä tuokioita voi olla elämässä milloin vain mutta juuri nyt , juuri tässä näin kun lapset on pieniä ja murheet on pieniä eikä vielä tarvitse odottaa sydän kurkussa nuorisoa kyliltä kotiin... Ei se aika enää kaukana ole mutta oi elämä, suo mun lasten olevan edes pikkuhippusen järkevämpiä kuin mitä mä itse olen ollut.
