Ihan oikea poni! Shetlanninponi! (Meillä on kyllä ollut poneja talossa vuodesta 2007 mutta nyt oli vuoden "tauko" poneista joten kokosin tähän pikku tarinan päivästä kun poni tuli kotiin ylläpitopaikastaan.)
Edellisilta on kulunut myöhään tallissa viimeistellen tolupullolla karsinan puitteet ja hämähäkinseitit pois. Pää häärääjät ponitallissa äidin lisäksi on 11, 5 ja 2 vuotiaat tytöt - vauva nukkuu vielä vaunuissa. 11 vuotias osaa jo kaikenlaista ja on suuri apu mm.lautojen kantamisessa pois tallista. 5 vuotias lappaa turvetta karsinaan ja 2v menee kaikkien perässä sinne ja tänne.
Ponin saapumis aamu koittaa. (5 vuotias on herännyt monta kertaa yöllä kysymään "joko on aamu?") On toukokuun 3 päivä, aurinko paistaa ja puissa vihertää jo hiukan. Isoin tyttö lähtee vielä aamulla voimisteluun ja äiti ja pikkutytöt vastaanottavat heinäpaali lähetyksen joka saadaan kuin saadaan kahden päivän varoajalla. (Hienoa!!) Vedet on kannettu valmiiksi jo niin ulos kuin myös karsinaan. Pyöröpaalin avaaminen vuoden tauon jälkeenkin onnistuu kuitenkin äidiltä ihan varmoin ottein. Ja kaikki lapset haistelevat innolla esikuvatun heinän tuoksua. Heinä"laji" onkin ainoa mikä on OK perheen äidille joka on allerginen heinälle, tästä hän ei aivastele ja pärski eikä kädet mene rakkuloille.
Harjalaatikko, riimut ja varusteet on valmiina. Enää puuttuu poni. Viimeiset minuutit tuntuu lapsista erittäin piiiiiiiiiiiitkiltä: kun tuttavan traikku näkyy alkaa helpottaa. Muutamassa minuutissa tuttu perheponimme on taas omassa pihassa. Naurattaa. Näin sen kuuluukin olla. Lapset laittavat ponin kuntoon ja ratsastelevat kentällä ilta-auringossa. Tästä on taas hyvä jatkaa poni arkea jossa nyt mukana on myös taas yksi uusi ponityttö, vielä vaunuissa köllivä puolivuotias tyttövauva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti