Linnut lentää etelään - Kattohaikaratki jonnekki!

Kotomaisemis jottain säätöö ...

Tää on nyt tasan kaikkien aikojen lyhkäsin postaus ja viel vedän sellasel puhekielel ,et morkoolit soi. En täs yritä matkii yhtä kollekaa joka oikiast osaa hianost lauseen jäsenyyret erotella turun murtteel mut koitan nyt piristää itteni: Otan korvaast kii ja sanon ,et HALOO, HERÄÄ PAHVI JA KIRJOTA!!

Kesä oli oikeenki kiva ja kaikinpuolin kaikkensa antava. Vaiks maailma on murheit täyn ni on hiano huamata, et kaikkee nättii, kaunist ja torella kaunist enivei mahtuu edellee tänne. Maailmaan ja supisuomeen. On vaan avattava silmämunat ja katteltava. Edellee lintuset laulaa puis (tosin meikäläisten kulmilt läks ne kauhiast huamioo saaneet kattohaikarat, sniiif!)

Mä oon itteni kans käyny pään sisäl omanlaist sisällissottaa, välil oon rapustanu taas vanhoi värssyi lyikkäril ruutuvihkoseen ja arvatenkin se on helpottanu. Tajusin, et tähän aikaan vuodest aika tarkallee vuos sit mä juoksin hemmetist ison vattan kans rallii ja odotettii perheeseen nelosta. Nyt siit alkaa ol koht vuos. Herranjestas minne tää aika oikke juoksee? Välil mää kovin kaipaan sitä vattaa vaiks totkai se on ihanaa ,et se pikkuriikkinen ihmisen laps on ny meirän kans. (puspus!)

Soon niin notta koulut on alkaneet. Meil on jo kutonen. Iso plikka. Kovin on touhukas. Potkii palloo, lätkii kiakkoo, tepastelee "missi"kurssilla ja meikkaa. Niin on välil aamul hajuvettä koko huusholli täyn, et ihan meinaa tukehtuu. Se on neiti jo. Minkäs teet, niin ne kasvaa. Mut juur tänää viimotteks mää tajusin ,et vaiks välil kiroon kaik harrasteet sinne pimeimpään paikkaan niin useimmite mää nyt kyl saan "kiittää" ,et on harrastuksii. Meinaan saan torellakki tietää misä mun lapsi o. Useimmite hallil, kentäl tai tallil.... Et se on vissi jos mikä, et kyl niist urheilujutuist hyötyy o.

Sit mun ihana kerholaine; se se vast reippaus pakkaus on. Fillaroi nii et tukipyörät viipottaa. Kauhian reipas ja ilone. Vuos etiäpäin ja senki pitäs alottaa eskari!

Meirä perheen touhukkaaks on kuiteskin tituleerattu toi kaks vuotias. Aut armias kun se mennee. Aamust saakka sinne iltaan. Jalat juosuttaa äiti-ihmist peräs sinne tänne. Tänää viimetteks nauroin, et mul pottujen kuoriminen tarkottaa sitä,et yks peruna kun on puoliks kuorittu ni pitää välist hakkee joko karkuun konttaava melkeen vuotias tai sitten hakee sitä kiusaava kaksvuotias :D Siin kestää si tovi. Ku mää perunoit kuorin: meinaan ku jokase potun kohral täytyy tehrä muutaki..... Mut äitit ossaa.

Ponit o alkaneet kasvattaa jo talvikarvaa, ne on aika vekkuleit. Heinä maittaa ja onneks on viel vihreetki ni välil saavat viel maistella tuoretki. Kaivettii jo villasukka kori esil. Ja vanttuut. Ja lämpimämmät takitki. No kyl välil tarkenee mu silti. Mut hei joo, nyt mä haen viel vähä nappia naamaan kun toi vanhan selkä taas kränää. Jos sais unta si. On täs nappii tullu naposteltuun, mu kai tää täst. Ainaki ny taas kirjotus alkaa luonnata. Ja se on kivaa.

Hellurei, moro - TAI "Olla kuulol" niinkö meil useest sanotaa :)


Uljas Mustamme :) ....