Kasnäs - Rosalan Viikinkikylässä

Kesäreissulla pakataan mukaan eväät, sadevaatteet ja reipas asenne. Se riittää. Lähdimme täältä landelta varhain ajelemaan kaupunkiin josta aloitimme retken bussilla kohti Kasnäsia. Meitä oli "samaa" porukkaa kaksi bussillista. :) 

Kasnäs on tuttu paikka vuosien takaa. Mies on sieltä kulkenut Öröön armeija aikanaan ja jälkeen päin ollaan sielä vietetty kesäpäiviä kun oltiin vaunu alueella koko perheen voimin.

Kasnäsissa osa porukasta kirmasi kylpylään polskimaan me valitsimme ulkoilun sekä maisemien katselun. Kalliolla meren rannassa eväät. Sitten kävelimme luontopuistoon vähän katselemaan. 

Keli suosi meitä hyvin. Merituuli oli pehmeä.

Kasnäsista jatkoimme lautalla Rosalan saareen. Tutustuimme sielä Viikinkien aikaan. Jumaliin ja uskomuksiin. Myytteihin. Sitten pääsimme katsomaan kaikkia juttuja mm.Mä koitin miekkaa ja kilpeä sekä komeaa nahkaista "käden suojusta", kypärät oli tosi painavia. Lapsetkin koitti niitä. Sitten näimme myös Viikinki aikaisen laivan sekä sen ajan asuntoja. Käsitöitä ja paljon muuta. 

Lounas tarjottiin sen ajan tyylisistä savi asioista. 

Takaisin kotiin mahduimme kuin mahduimmekin lautalle - ja sitten vaan köröttelimme takaisin kotiin päin. 

Lasten mielestä kivointa oli :

*eväät meren rannalla 

*laivamatka (lossi) 

*viikinkimuseo (missä sai koittaa varusteita)

Hauska päivä saaristossa. Kyllä sielä viihtyisi aina pidempäänkin. Maisemat, tuoksu ja tunnelma. Tykkään! 

The Revenant - Äiti & isi elokuvissa

Titanic oli varmaan eka leffa jonka mä Leolta muistan: Se oli Rakkaustarina. Mutta tähän ollaan tultu ,että Leostakin on kasvanut mies. Ja myös rakkaustarina saa uskomattomia ääriviivoja elokuvassa jossa esiintyy valkoisia, intiaaneja, reserviläisiä.. Hevosia, metsää, vuoristoa, suuria putouksia ja villieläimiä.

Jokainen voi elokuvan nimellä googlettaa selvityksen. Mä ajattelin kertoa oman mielipiteen. 

Elokuvan alku on hidas tempoista mutta katsoja pääsee heti mukaan elämän haasteisiin aikana jolloin elämisen eteen oli oikeasti tehtävä töitä.

Karkkikaupan irtokarkki pussien rapina lakkasi jo kun ensimmäinen kymmenen minuuttia leffaa oli mennyt. 

Intiaanien ja valkoisten taistelu oli veristä. Sai vetää henkeä kun edes osa miehistä selvisi alukseen ja alkoivat matkaa vaarallisilla vesillä.

Taistelu karhun kanssa oli varmasti kaikista raakalaismaisin kohtaus: siinä teki jo välillä mieli katsoa muualle. Kohtaus oli todellakin mies vastaan karhu. 

Siitä eteenpäin olikin pelkkää "vastamäkeä", parantumista ja elävältä hautaamista. 

Kun on menettänyt kaiken, on valmis tekemään kaiken. Se käy selväksi. Usko siihen että näkee vielä rakkaat uudestaan. Uskomatonta voimaa ja suurta kunniaa. 

Vaikka elokuva oli äärimmäisen raaka - oli siinä paljon kaunista. Lisäksi kaikki kohtausten musiikit ja muut meni nappiin. 

Leffa oli meillä kauan "Mennään katsomaan" listalla, siitä saakka kun se tuli teatteriin talvella. Ei vaan saatu sopivaa iltaa ennen kuin nyt viime tinkaan.

Suosittelen niille joiden sydäntä lähellä on oikeus, erämaa, luonnon laki ja vanhan ajan meininki. Intiaanit ja intiaanikultuuri. 

DIY -Hevosnaisen riimu amppeli

Kesä ja kukkaset. Väriloistoa. Kukkapenkki? Köynnös? Amppeli?
Itse puutarha-alan ihmisenä törmään joka kevät aiheeseen : Viherpeukalo. Sellainen en ole. ;) Vaikka välillä innostun ajatuksena siitä mitä kaikkea pihalle "voisi" ja "tahtoisin" istuttaa omin kätösin.

En ole myöskään mikään kässä muija joten nämä DIY hommat on friskaabeliä. Mutta; Olen hevosnainen; tarkemmin ponitäti.
Tallin perukoilla lojuu kymmeniä vanhoja heppojen riimuja. Muistan ,että facessa kiersi joku kesä sitten ainakin kuva riimu amppelista. Päätin siis laitella hyvän idean kiertoon!!

Jopa "pullukampi" kukkahässäkkä mahtuu näin esim.seinän viereen koukkuun koska riimussa sitä voi asetella hieman "vinoon" ilman ,että se näyttää siltikään hölmöltä.

Kaikki siis etsimään riimuja ja operoimaan! :)
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua ihan kaikille!

Köyhän lapsi on kaunis - Sekös niitä rikkahita harmittaa

"Sekös niitä rikkahita harmittaa kun köyhän lapsi on kaunis..... " :Joo samalla paljastuu se ,että helavyö löytyy. Salmiakki kuviota. Kasa levyjä. Tähkä oli 2008-2009 TOOOOOOSI kova sana. Ja ei sillä se on sitä edelleen. Karismaattinen. Komea. Hyvä ääninen sekä show-mies. 

Tähkän Elonkerjuun aikaan olin yhden lapsen äiti. Olin vielä raakile. Vasta matkalla äitiyteen. Ja onneksi siihenkään ei oo koskaan liika valmis. :) 

Jostain syystä *juomaripoika iski lujaa. Myös *isäni pitkät pellot oli ehdoton suosikki. DBTL:ssä koettu ensimmäinen keikka fiilistely oli jotain makiaa.  Myös hieno ja hyvä akustinen konserttisali tunnelmointi juhlakiertueella "Tuhannen päreinä" silloin mukana oli myös esikoinen ehkä 4 vee.  

Mitä Lateen tulee - jospa vielä pääsis kuuntelemaan kun vaan sopiva keikka tulee. 

Kaikki keikka kuvat on valokuvia albumeissa eli sorry niitä ette näe. Mutta ehkä mun sen aikainen "look" :D Tai jotain. 

Musiikilla on kyllä ihmeellinen voima. Ja olen onnellinen kun oon saanu nuoresta saakka tuntea miten paljon siitä voi ihan TODELLA saada irti. Helpotusta. Valoa. Iloa. Rakkautta. Toivoa. 

1926 & 1960 lukua - Laverilla mietiskelyä

Kauan takaisin kaipaamani vanhan ajan laveri päätyi takaisin kotiimme. Se vietiin 2008 mammalaan evakkoon remonttia kun avasimme lattioita ja seiniä. Laveri on painava, täyttä puuta. Käsityönä tehty 1960 luvulla - sen kertoo kaiverrettu päivämäärä laverin kannen alla. 

Tykkään maalista joka on vähän kulunut sieltä täältä. Ja siitä miten hyvin se istuu meidän "erikoisen kivaan" tupakeittiöön. 

Näin kesällä me ei lämmitetä puuhellalla joten se saa enemmän toimia "koristeena" : laskualustana (heh) sekä somistus nurkkana. Myös vanhat padat ja kahvipannut pääsee kesällä näkyviin. 

Mulla on aikalailla iso kasa vanhoja ikkunoita, karmeja - kaikenlaisia juttuja tallessa "sitten kun" aikaa varten :) Samalla mittaa ideoita. Kaikenlaista. 

Talossa joka elää vähän koko ajan , remontin sekä perheen ajatuksen juoksun mukaan ei millekään ole juurtunutta "pakko paikkaa" mutta tällä hetkellä laverille se on. Jo lähinnä sen mittojenkin tähden. Tavallaan kivaa. Ainakaan yläkertaan en usko , että se päätyy ... koska PAINAA .. Mutta koskaan ei kai pidä sanoa ei koskaan ;) 

Ihanaa sunnuntaita kaikille - nauttikaa, ulkoilkaa ja puuhailkaa!!!! <3 

Hevosen tuoksua - kärpäset ja kesä!

Tänään ollaan koko aamu pakerrettu sähköjä uuteen uskoon. Siis poneille. Kädet vähän rikki kun oon hakannut rautakangella reikiä tolppia varten ja lekalla hakannut ne tolpat. Kyllä, aikalailla "kätevä emäntä" feelings. ;) 

Tykkään tehdä itse ja omilla pikku kourillani. Useat vuodet on isäntä meillä laitellut sähköjä tarhoihin, hitsannut aitoja ja iskenyt tolppia- on kuitenkin asioita joita hevosnaisen vaan tulee osata. Kuten vaikka näpertää sähköt ja johdot. Osata ladata akku sekä tunnistaa plussa ja miinus.... Haastavaa :) 

Selkeä kesän merkki on kärpäset. Niitä piisaa tallilla kuin tallilla ja kotipihalla jos eläimiä on. Varsinkin. Mutta siinäpä surisevat. 

Illalla on ihanaa kun vähän viilenee , voi häärätä kaikenlaista veden kantamisesta ponien liikutteluun. Kesä on. Sen enemmittä sanoitta lähden nyt katsomaan kun tyttö satuloi ponia ja lähtee ratsastamaan. Tällä kertaa ollaan "vuoroin vieraissa" : eli toisella tallilla. 

Dyspraksiaa - Erikoisen ihanaa!

Tyttö oli 3 vuotias kun korvakierre alkoi. Silloin alkoi takkuamaan myös juttu. Neuvolassa asiaan ei pahemmin puututtu. Jälkiviisaana voisin sanoa ,että olisi pitänyt puuttua PALJON napakammin myös itse vanhempana.

Tyttö sai tuubit 4 vuotiaana. Siitä alkoi helpottaa arki ja vuosi menikin kivasti.
Mutta ... puheesta sai selvää vain oma perhe. Kommunikointi hoitui pääosin omin sanoin, tavaroita näyttämällä ja osoittamalla. Hyvä niin jottei lapsi turhautunut.

5 vuotis neuvolassa korttiin kirjattiin "puheen kehitys vähän viivästynyt." - tattadaa kun viimein pääsimme Puheterapiaan ARVIOON oli diagnoosi Dyspraksia : Vaikea Dyspraksia.
Puhemotoriikan viivästyminen. Diagnoosi helpotti. Helpotti vanhempien oloa, ei tarvinnut enää "syyttää" itseään.

Arvion jälkeen saimme myös kuntouttavan päivähoitopaikan neljäksi päiväksi viikossa. Asiat alkoivat valaistua.
Jonot terapioihin olivat pitkät. Kävi tsägä ja pääsimme aloittamaan Yliopistolla Logopedian opiskelijan luona "harkka PT:n" (harjoitus puheterapian) Tyttö tykkäsi terapian pitäjästä todella! Häneltä saimme mm.kommunikaatio kansion käyttöön ja muita harjoitteita.

Vuosi kului ja sitten natsasi: Löysimme lopulta oman PT:n. !!!! Sitä juhlittiin kakkukahveilla. Voisin sanoa,että 120 puhelin soittoa eri terapian tarjoajille - vanhemman harteilla on aika työlästä. Mutta palkitsevaa. (Lopulta! Mutta muutama ärräpää-muutaman pettymyksen kyynel on matkalla väännetty!!!)

Nyt meillä on myös viimein lähete lastenneurologiselle - sitä odotamme. Tyttö on innostunut oppimaan, se auttaa paljon kun hän on vastaanottavainen eikä asiasta ole tehty sen isompaa numeroa.
Vähän kuin selleen ,että no joku nyt oppii luistelemaan 2vuotiaana (Meidän dyspraksia lapsi esimerkiksi) joku toinen vasta kouluikäisenä. Kaikki ollaan erilaisia.

Valoisaa kesää kaikille - me jatkamme puheterapiaa ja nautimme siitä,että olemme päässet tuen piiriin ja asiat alkaa luistamaan. Iso tsemppi kaikille jotka vasta PT paikkaa jonotatte!!!!!!!