Tyttö sai tuubit 4 vuotiaana. Siitä alkoi helpottaa arki ja vuosi menikin kivasti.
Mutta ... puheesta sai selvää vain oma perhe. Kommunikointi hoitui pääosin omin sanoin, tavaroita näyttämällä ja osoittamalla. Hyvä niin jottei lapsi turhautunut.
5 vuotis neuvolassa korttiin kirjattiin "puheen kehitys vähän viivästynyt." - tattadaa kun viimein pääsimme Puheterapiaan ARVIOON oli diagnoosi Dyspraksia : Vaikea Dyspraksia.
Puhemotoriikan viivästyminen. Diagnoosi helpotti. Helpotti vanhempien oloa, ei tarvinnut enää "syyttää" itseään.
Arvion jälkeen saimme myös kuntouttavan päivähoitopaikan neljäksi päiväksi viikossa. Asiat alkoivat valaistua.
Jonot terapioihin olivat pitkät. Kävi tsägä ja pääsimme aloittamaan Yliopistolla Logopedian opiskelijan luona "harkka PT:n" (harjoitus puheterapian) Tyttö tykkäsi terapian pitäjästä todella! Häneltä saimme mm.kommunikaatio kansion käyttöön ja muita harjoitteita.
Vuosi kului ja sitten natsasi: Löysimme lopulta oman PT:n. !!!! Sitä juhlittiin kakkukahveilla. Voisin sanoa,että 120 puhelin soittoa eri terapian tarjoajille - vanhemman harteilla on aika työlästä. Mutta palkitsevaa. (Lopulta! Mutta muutama ärräpää-muutaman pettymyksen kyynel on matkalla väännetty!!!)
Nyt meillä on myös viimein lähete lastenneurologiselle - sitä odotamme. Tyttö on innostunut oppimaan, se auttaa paljon kun hän on vastaanottavainen eikä asiasta ole tehty sen isompaa numeroa.
Vähän kuin selleen ,että no joku nyt oppii luistelemaan 2vuotiaana (Meidän dyspraksia lapsi esimerkiksi) joku toinen vasta kouluikäisenä. Kaikki ollaan erilaisia.
Valoisaa kesää kaikille - me jatkamme puheterapiaa ja nautimme siitä,että olemme päässet tuen piiriin ja asiat alkaa luistamaan. Iso tsemppi kaikille jotka vasta PT paikkaa jonotatte!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti