Hevosen tuoksua - kärpäset ja kesä!

Tänään ollaan koko aamu pakerrettu sähköjä uuteen uskoon. Siis poneille. Kädet vähän rikki kun oon hakannut rautakangella reikiä tolppia varten ja lekalla hakannut ne tolpat. Kyllä, aikalailla "kätevä emäntä" feelings. ;) 

Tykkään tehdä itse ja omilla pikku kourillani. Useat vuodet on isäntä meillä laitellut sähköjä tarhoihin, hitsannut aitoja ja iskenyt tolppia- on kuitenkin asioita joita hevosnaisen vaan tulee osata. Kuten vaikka näpertää sähköt ja johdot. Osata ladata akku sekä tunnistaa plussa ja miinus.... Haastavaa :) 

Selkeä kesän merkki on kärpäset. Niitä piisaa tallilla kuin tallilla ja kotipihalla jos eläimiä on. Varsinkin. Mutta siinäpä surisevat. 

Illalla on ihanaa kun vähän viilenee , voi häärätä kaikenlaista veden kantamisesta ponien liikutteluun. Kesä on. Sen enemmittä sanoitta lähden nyt katsomaan kun tyttö satuloi ponia ja lähtee ratsastamaan. Tällä kertaa ollaan "vuoroin vieraissa" : eli toisella tallilla. 

Dyspraksiaa - Erikoisen ihanaa!

Tyttö oli 3 vuotias kun korvakierre alkoi. Silloin alkoi takkuamaan myös juttu. Neuvolassa asiaan ei pahemmin puututtu. Jälkiviisaana voisin sanoa ,että olisi pitänyt puuttua PALJON napakammin myös itse vanhempana.

Tyttö sai tuubit 4 vuotiaana. Siitä alkoi helpottaa arki ja vuosi menikin kivasti.
Mutta ... puheesta sai selvää vain oma perhe. Kommunikointi hoitui pääosin omin sanoin, tavaroita näyttämällä ja osoittamalla. Hyvä niin jottei lapsi turhautunut.

5 vuotis neuvolassa korttiin kirjattiin "puheen kehitys vähän viivästynyt." - tattadaa kun viimein pääsimme Puheterapiaan ARVIOON oli diagnoosi Dyspraksia : Vaikea Dyspraksia.
Puhemotoriikan viivästyminen. Diagnoosi helpotti. Helpotti vanhempien oloa, ei tarvinnut enää "syyttää" itseään.

Arvion jälkeen saimme myös kuntouttavan päivähoitopaikan neljäksi päiväksi viikossa. Asiat alkoivat valaistua.
Jonot terapioihin olivat pitkät. Kävi tsägä ja pääsimme aloittamaan Yliopistolla Logopedian opiskelijan luona "harkka PT:n" (harjoitus puheterapian) Tyttö tykkäsi terapian pitäjästä todella! Häneltä saimme mm.kommunikaatio kansion käyttöön ja muita harjoitteita.

Vuosi kului ja sitten natsasi: Löysimme lopulta oman PT:n. !!!! Sitä juhlittiin kakkukahveilla. Voisin sanoa,että 120 puhelin soittoa eri terapian tarjoajille - vanhemman harteilla on aika työlästä. Mutta palkitsevaa. (Lopulta! Mutta muutama ärräpää-muutaman pettymyksen kyynel on matkalla väännetty!!!)

Nyt meillä on myös viimein lähete lastenneurologiselle - sitä odotamme. Tyttö on innostunut oppimaan, se auttaa paljon kun hän on vastaanottavainen eikä asiasta ole tehty sen isompaa numeroa.
Vähän kuin selleen ,että no joku nyt oppii luistelemaan 2vuotiaana (Meidän dyspraksia lapsi esimerkiksi) joku toinen vasta kouluikäisenä. Kaikki ollaan erilaisia.

Valoisaa kesää kaikille - me jatkamme puheterapiaa ja nautimme siitä,että olemme päässet tuen piiriin ja asiat alkaa luistamaan. Iso tsemppi kaikille jotka vasta PT paikkaa jonotatte!!!!!!!

Kaipuu merelle - ja vehreyteen!

Tässä on liki kuukausi mennyt etten ole kirjoittanut. Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon kaikkea, hyvää sekä murheellista. Mutta eniten iloa. Siksipä nyt päätin palata muistoihin kesään jolloin meren tuoksu oli ensimmäinen asia aamulla. 

Lokit, ukkoetanat, varvastossut. Asuntovaunu ja me kolme. Mä, esikoinen sekä mies. Hassuinta ,että mies oli siis työkomennuksella jonne sitten tahtoi perheensä mukaan; ja aivan ihanaa olikin. Tosiaan aika "elämäntapa intiaaneina" me esikoisen kanssa ne kesät vietimme karavaani alueella joka oli todella pieni. Aivan metsässä. Ihanassa suojaisassa paikassa jossa meren rantaan pääsi kävelemään kiemurtelevaa polkua. Illan hämärässä mäntyjen juuret piti väistellä ja hypellä.

Ensimmäisenä kesänä esikoinen oli ihana viisivuotias. Toisena kesänä kuusi. Silloin olin itse raskaana. Siellä sitten me tytöt nautittiin.

Oltiin papuja. :) :) Puusauna oli lämmin jokainen ilta. Mereen pääsi aina ellei ollut levää. Kalastettiin. Pyöräiltiin kyläkauppaan joka oli tosi kallis mutta idyllinen. 

Viikonloppuisin kun mies oli meidän kanssa käytiin autolla eri satamissa ja paikoissa jonne ei polkupyörällä päässyt. Toki välillä kävimme myös kotona. 

Kesällä nyt, tai kesän kynnyksellä kun sataa vettä. Menen usein ulos haistelemaan - saunasta tullessa se tuo mieleen kesän meren rannalla. Tuoksu. Raikkaus. Rauha. Elämä koostuu pienistä ohikiitävistä palasista - niistä rakentuu meidän oma elämä. Nauttikaa. 

Tilhet pajut ja muut - Juha Tapio & Michael Monroe

Se menee aika niin kovaa vauhtia, että kevään keikkailu onkin taas ollut ajankohtainen. Tällä kertaa suuntasimme nokkamme kohti Saloa. Minä ja kaveri. Meillä oli tarkoituksella hyvää aikaa ajaa harhaan, löytää perille ja napata eturivin paikka niin ,että rauta painoi kättä vasten. Siinä kelpasi höpötellä supatella pari tuntia. :) :) 

Ihana Juha tulikin yllätys yllätys heittämään muutaman biisin ennen lämppäri bändiä - ja otti biisitoiveita. Mä toivoin "Sitä jotakin" : ja se kuultiin keikan alussa. 

Lämppärinä oli country henkinen Tilhet pajut ja muut. Tykkäsin. Varsinkin kappale Keinuhevonen jäi mieleen. 

Juha aloitti - se on vaan. Se vaan osaa. Mutta siis tottakai mua koskettaa se ,että se taas piti mua kädestä.... katsoi silmiin ja lauloi! ;) ja ne sen keikkatennarit, kultaiset. Ja nahkahousut. Rock. Jos mä tykkäsin sillon 1998 niin nyt 2016 mä vasta tykkäänkin. Niin että halkeen.... 

Hirveen hyvä fiilis salohallissa, jengi tosi mukana. Mulla oli kerrankin akku loppu joten mä keskityin vain keikkaan. 

Vedettiin kyllä tunteella. Taas. Joka kerta. 

Loppuun tuli ylläriks Michael Monroe myös lavalle. :) sekös sai porukan kuulumaan entistä enemmän!!!!! 

Mahtavaa. Ihanaa. Hienoa. Juhlaa. Rakastan. 

Jäätiin hengaamaan kaverin kanssa levy myynti pisteellä. Hyvä niin. Sillä Juha tuli vielä moikkaamaan. 

Sain isoon julisteeseen nimmari, sekä tekstin missä keikalla ja mun nimen :) :) ja "Päästäänkö me samaan kuvaan?" : Juhalta , hehehee.... päästiin. Jee. Taas. Taas naama oli naurussa. Suu korvissa. Ihana Juha. 

Vanhanajan läpipiirtämistä - Art.

Olipa kerran aamu jolloin "ei o mitään tekemistä" kuului. En oo tottunut siihen koska meillä harvoin kukaan tarvii #ohjelmointia tekemisiin. 

Annoin voipaperia,sakset,teipin ja paperia sekä käskin etsimään malli kuvan minkä tahtoo piirtää... 

Lapset löysi hevoshullulehtiä, Barbaba kirjoja ja Simpsoneiden kuvia. Sitten vaan piirtämään kuvia voipaperin läpi. Helppoa. Hauskaa. Ja tärkeintä - lapsi oppii hahmottelemaan ja suunnittelemaan työtä sekä kehittämään omaa luovaa itseään. :-) 

Kun itse olin lapsi (1990 luvulla) muistan ,että äiti joka oli (on edelleen) käsityö ihminen ja ompeli AINA kaikki vaatteet itse. Piirteli kaavoja lattialla ja me sitten saimme ne palat mitkä "jäi yli" :eli piirtelimme usein kaikkia juttuja läpi. Taisin itsekin aloitella Polle Maailman Moniponi piirrettyä läpipiirtämään.. Niin se historia toistaa siis itseään! :) 

Tässäpä siis tekemistä jos se kuuluisa "ei oo mitään tekemistä" tulee kylään !!!!! 

Sä et ole prinsessa - vaan ääliö!

Taas saa todeta,että Lapsen suusta totuuden kuulee.... Koko pääsiäinen on meillä mennyt sairastellessa. Ollaan oltu kohta toista viikkoa kuumetaudissa ja sekös siis kiristää hermoja meillä - perheessä jossa ulkoillaan normisti 2-4h vuorokauden aikana.... Välillä ehkä jopa enemmän. Kovin siis taas arvostaa sitä perus terveyttä joka ei rajoita pihalle lähtöä tai vaikka metsäretkeä huonollakaan säällä. 

Suklaamunia on kyllä tuhottu. On leivottu mutakaakkua, pannaria ja syöty makaroonipataa. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan - Jos perus ruoka maittaa kaikille! ;) Ehtii sitä sitten hifistellä safkan kanssa kun on sen aika. Eiks niin? Kun antibiootin, parasetamolin sekä pamolin päälle tahtoo jotain niin Paula vanukkaat ja jucky jogurtit on olleet aika "kovasana". 

Tietokonepöydän vieressä on nähty Karhu, suihkussa on tullut savua ja petissä peiton alla lensi pikku lintu.... Sängyn alla majaili kuulemma myös Piikkihirviö... (mittarissa oli silloin yhdellä 39,9 - Oli siinä vanhemmallakin miettimistä, että näkeekö se ne oikeasti.) 

Ollaan katsottu monta DVD:tä. Poniperheenä ollaan nyt onnistuttu ja innostuttu kertaamaan perusjuttuja hevosen hoidosta - käytöstä sekä harrastamisesta. Kevät alkaa sulattamaan kenttää, kauhea polte jo päästä haravoimaan ja siivoamaan.. kunhan ensin saadaan komppania ulkokuntoon. 

Maailman myrskyt saa mielen mustaksi- miksi ihminen on toiselle niin paha? Sitä miettii,saamatta vastausta! "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa....." Mutta kuten lapsi katsoo maailmaa, meidänkin pitää vaan mennä eteenpäin.. Opettaa omille lapsillemme suvaitsevaisuutta, toisten kanssa toimeentulemista sekä rauhan arvostamista. 

Pääsiäisen Plussat meillä tekemisistä mitä voi tehdä sisällä jos ulos ei jostain syystä pääse: 

*Muistipeli

*Dvd:t

*Kirjat

*Askartelu 

*Sanailu,apinointi,roolileikit... :-) 

*Leivonta

*Kotileikki ja majanrakentaminen (pyykkitelineen alle!!) 

Tosiaan lapset on taas heittäneet ilmoille sellaisia sananparsia ...että että ... Otsikko on 1/100 :-) :-) 

Pienet ensin - Vaaksanheimolaisia.

Tässä ollaan enemmän ja vähemmän katseltu Onnelia ja Annelia. Ja jos ketään samalla kaavaa tahdon situleerata niin noita kahta pientä tyttöä. Elämä kun menee niin; tai siis pitäisi mennä. "MAAILMAN TULEVAISUUS RIIPPUU SIITÄ MITEN PIENIMPIÄ KOHDELLAAN" : tms. Jos et tiedä keitä on Vaaksanheimot niin suosittelen tutustumaan. Saattaa saada muutaman hyvän elämän ohjeen.

Paljon on maailmalla sitä ja tätä. Kaikkea pitäisi päättää ja järjestää, justeerata ja sumplia. Toisinaan sitä vaan turtuu uutisvirtaa tuomaan asian paljouden alle. Tahtoo nähdä pieniä iloja; naurun hysteriaa ja juoksevia jalkoja leikkien varjossa. Miksi kaikilla on niin kova kiire? Valmiissa maailmassa? Voitaisiinko vähän himmata - hidastaa - katsella ja kuulostella?

En enää vähään aikaan ole paljoa "jalsanut" ottaa kantaa poliittisiin systeemeihin. Mitä se muuttaisi? Kauas kantoinen katse on meille jotenkin annettu. Sitä vaan toivoo viisauden siruja niille isoille käsille joiden pompoteltavana tää pallo on.

"Sillä mikään ei tapahdu ilman tarkoitusta!" :Jos vielä sallinette mun lainata Rouva Ruusupuuta. :) :)