Itsenäisyyspäivän aatto - linnassa ja kotona

Linnanjuhlia tuli sivusilmällä kyylättyä jonkin verran - mutta jatkot, ne sitten oli se varsinainen osuus. Miksi? :) Siellä lauloi ehkä (eikä mikään ehkä vaan todellakin) suomen paras artisti. Juha Tapio. Tsadaa taas päästiin tähän! "Sinussa on valo, sinussa on yö sinulla on sitkeä sydän joka lyö....." Kiitos ja kumarrus.

Linnanjuhlien paras asu oli taatusti mun miehellä -siis mielestä ... Juhalla. :D Nähtiinhän se sama takki myös Logomon keikalla - kimalletta myös tennareissa. Tyylikästä. Aitoa. Rakastettavaa. Jokainen ihminen tarvitsisi oman Juhan. Oman voimanlähteen ja johtotähden. Mulla saattaa olla vielä veressä keikkafiilistä koska tää aihe tuntuu niin kovin räjähtävän käsiin. Hahahaa.

Katselin netistä juttua leipäjonosta aikaisemmin, sitten tajusin, että olisin voinut olla sielä itsekin koska Juha oli sielä myös Hurstin kaverina. Niin hiukan leikkisästi ajatellen. Rakastettavaa toimintaa. Hienoja miehiä.

Itsenäisyyspäivää tuli vietettyä eniten kai oman pään sisällä. Mietiskellen ja pohtien. Vapautta ja omaa maata. Kunniaa saada valita omat tekemiset ja olla kiitollinen niille jotka ovat tämän meille joskus mahdollistaneet. Mitä sen on väliä jos sytytämme ne kynttilät pimeimpään vuoden aikaan ja sulkeudumme torppaan pohtimaan syntymäjuuriamme. Se kuuluu meille. Joku kirjoitti jossain, että juurikin se kuinka me teemme sen matkimatta muita on kunnian osoitus. Ja vakavuus hommassa. Ylpeys.

Millainen oli mun itsenäisyyspäivä? Kuljin koko päivän puman verkkareissa ja villasukilla fiilistellen edellisen illan konserttia. Kyhnäsin heppatallissa pari tuntia ja istuskelin harjapakin päällä näpytellen kännykällä viestejä kaverille samalla katsoen kuinka hämähäkki kutoi verkkoa katon rajassa. Herkkää. Siivoilin ja sytyttelin kynttilöitä. Lämmitin tölliä puilla ja kuuntelin kun isäntä nikkaroisi yläkerrassa. Kompura lauloi ja lapset huusi sekä riekkui. Ihan tavallinen päivä - se, että se on meille tavallinen on lahja isoisiltä : Vapaus, Isänmaa & Toivo.

Sinun vuorosi loistaa - Logomossa Juha Tapio

Jotain niin oikeaa.

"pakko"selfie - ja muutama sananen.

Arkistoon jemmaan - lippu, nimtsku sekä hikirätti :D omg.

Liput taskussa. (Olleet puolisen vuotta) Kännykkä ladattu ja tennarit jalassa. Tukka rocki-nutturalle :D Pillifarkut, fanipaita ja vähän kajalia silmäkulmiin. Bändäri on taas kuoriutunut. Hätäistä mesetystä pitkin päivää kaverin kanssa aikatauluista.

Vatsanpohjassa kutittelee mukavasti ja naurattaa. Drinkkijonossa napataan pikaisesti pikku pullo fanttaa puoliksi kaverin kera ja suunnataan vessan kautta hyvissä ajoin oikealle ovelle- ja tällä kertaa logomo salin ovi joka meille aukeaa vie jalkamme pienillä juoksuaskelilla permannolle ja kaiteen viereen. "Tässä oon, ei tarvii sun hapuilla tai huitoo....." Ehdimme parantaa maailmaa vielä monta varttia. Ja parantuuhan se.

Ihana Juha. Mahtava mies&kitara. Loistava bändi. Sanoitukset. Suoraan sydämeen ja vähän enemmän. "Pettävällä jäällä" ; lyriikka nappaa tällä kertaa kovasti. Eturivissä pääsee lähelle- vaikken muuten ole mikään iholle tyyppi niin @JT:n yläfemmat ei ikinä ahdista. Ei läpyt. Ei morot.

Vaikka mulle iskee ehkä juuri eniten se herkkä, balladimainen laulanta niin täytyy sanoo, että on sairaan siistii saada hakata kämmenkätöset lähes rikki ja avata ääntä. Reipas rokkifiilis. Kitaramusiikkia ja taitavaa lavakarismaa. Vaikka kuten aikaisemmin olen sanonut, mä olin ihan yhtä fiiliksissä silloin 1997 kieppeillä Karkku-Gospelissa missä ekaa kertaa Juhaan kiinnitin huomion. Siel se oli omana ittenään, soitti ja lauloi. Niinko se on nytkin. Oma ittensä. Aito. Lämmin. Meitä oli sillon lavan eessä ehkä kymmnen tyttöö. Hypittiin ja laulettiin. :) Tästäkin on aina hauskaa jutella. Ihan itse artistinkin kanssa.

Kaverin kanssa höpötettiin ennen tätä keikkaa bändäreistä - mä muistan kun joskus nuorena (???) luin jostain naisten hömppälehdestä juttua YÖ:n bändäreistä, osa oli ihan normaaleja perheenäitejä.... silloin juttu nauratti: Nyt PELOTTI ja nauratti! Tuleeko musta sellainen? Vai joko mä oon sellainen? Bändäri. Jos oon niin selvä pyy. Ja keikkalipun hinta on loppujen lopuksi aika hemmetin pieni summa siihen verrattuna, että sä saat nauttia sun lempi musiikista, taiteesta, siitä mistä sä tykkäät. Mikä saa sut liikuttumaan, nauramaan, tyyntymään... tuntemaan ,että me tosiaan eletään täällä nyt. Tässä näin. "Mitä huominen ottaa antaa sitä tänään vielä ei voi kantaa....." Niinhän se on.

Jotain niin oikeaa - sen takanahan on yksi ihana lauluntekijä. Edu. Tosta biisistä ei voi olla tykkäämättä. Mä en ainakaan saata. I Love. Ei tässä muuta, sanoitta selvää mikä meininki. ;) Seuraavaa keikkaa odotellessa - "Sitä mitä jokainen tahtoo... sitä mitä jokainen!"

ps.Paras tapa viettää synttäreitä omia - Kiitos niille jotka mahdollisti tämänkin. <3

TSNEH.

Päiväristeilyllä saaristossa - perheen kanssa !

Päätimme eräs viikonloppu pakata kimpsut&kampsut ja suuntasimme päiväristeilylle suomen kauniiseen saaristoon. Reittinä Turku-Maarianhamina-Turku. Viking Amorella & Gracella takaisin. Mitään ihan lastenleikkiä ei ole edes tällaisen pikkuruisen retken tekeminen isolla porukalla. Koko edeltävän päivän sai hikipäässä järjestellä ja laittaa valmiiksi tavaroita vaatteista eväisiin. Miettiä aikataulua sekä alustaa myös seuraavaan arkipäivän jutut sekä hoitaa tallin väelle tarkistaja ja heinän heittäjä.

Mutta kun auton nokka lähti kotipihasta niin oli jo helpottava "loma" olo. Satamassa kaikki kävi helposti; liput oli varattu etukäteen ja P-paikka löytyi liki terminaalia. Meillä oli mukana tuplarattaat joissa oli helppo työnnellä taaperoa ja leikki-ikäistä sekä niihin sai hyvin tavarat ja ostokset. Kääntyvät etupyörät helpottavat liikkumista "pienissä" tiloissa kuten hissiin menemisissä ja käytävillä. Muuten laivalla kyllä riittää tilaa liikkua isollakin porukalla.

Aamupäivän vietimme katsellen maisemia laivan lähtiessä satamasta ja lapset söivät aamupalaa sekä piirtelivät. Aika reippaina sitten löydettiin tiemme leikkipaikkaan ja siellä olikin ohjelmassa heti Taikatuokio, Ville Vikingin vierailu joista meidän viisivuotias oli innoissaan! Lisäksi isänpäiväkisaa oli tarjolla mutta voiton vei silti pallomeri - ihme ja kumma! Oli ihastuttavaa huomata kuinka kolme isointa lasta mennä jolkottivat vauhdilla yhdessä ja nuorimmainenkin rohkaistui "vauvapallomeressä" hiukan hekottelemaan.

Meille vanhemmille odotetuin juttu taisi olla ruokailu. Se menikin hauskasti kun pienin nukkui päikkäreitä ja kaikki muut jo olivatkin oikein itsenäisiä seisovassa pöydässä. Lasten oma puffee helpotti kovasti - ja varsinkin se, että pöytämme oli loistavasti ihan siinä lähellä. Ruokailun aikana saimme myös omaa taika showta, taikurit kiersivät tekemässä muutamia taikoja ruokailun aikana. Vain kaksivuotiasta ne hiukan pelottivat tai paremmin sanottuna jännittivät.

Mahat täynnä leputtelimme mieliämme vielä ennen Maarianhaminan laivanvaihtoa leikkihuoneessa - sekä kävimme hiukan kävelyttämässä itseämme pelipaikassa sekä katselemassa merimaisemia.

Maarianhaminassa siirtyminen Amorellalta Graceen käy luonnikkaasti - matkalla ehtii hiukkasen kurkkia satamamaisemaa jos malttaa pysähtyä ikkunoiden eteen katsomaan. Gracen ystävällinen henkilökunta päästää rattailla tulevat perheet jo aikaisemmin kuin muut matkustajat laivaan alemmalta kannelta. Grace on hieno, taas on "pakko" tutkia juttuja mitkä isimies on laivaan hitsannut (lasten sanoilla "noita saa sitten ai-na ihmetellä" hahahaa...) ja kurkimme samalla tämän laivan ohjelma tarjontaa.

Teinillä on selvät sävelet: Ostoksille. Kun kaupat aukeaa on suuntana Victorias Secred sekä taxfree shoppailut. Löytyyhän niitä hajuvesiä sekä Cara Mintseja,Fruits droppeja ja tompleroneja. Keskimmäiset tytöt haluavat ostaa autot parkkitalo leikkeihinsä kotiin viemisiksi sekä muutaman muun jutun. Peltinen karkki salkku on viisivuotiaalle "se juttu" ja sitä hän kantaakin viipottaen koko matkan. Löytyy myös pikkutytöille oma pussukka missä pinkkiä shampoota ja hajustetta sekä pinkki pesusieni. Tietenkin pinkkiä - se on kova juttu!

Gracella vietämme aikaa Yllätys-Yllätys leikkihuoneissa ja meno on jo paljon reippaampaa kuin aamulaivalla. Lapset löytää tekemistä ja veikeä Ville Viking jaksaa edelleen ilostuttaa ja halailla. Me vanhemmat vuorottelemme hiukan pestiä siitä kumpi on vauvan ja rattaiden kanssa ja kumpi kirmaa touhunurkissa. Mutta ihanasti menee reissu lapsentahtisesti, lasten ehdoilla ja kaikilla on rento päivä merellä. Sanotaanko, että Spa-osastolle olisi voinut olla ihan kiva mennä mutta se saa odottaa vielä vähäsen aikaa, että nuorimmainen kasvaa vaunuiästä.

Kooste päiväristeilyn herkuista perheille allekirjoittaneen mielestä:

*Edullinen hinta koko päivän tekemiseen ja olemiseen

*Ruokailu hoituu hienosti ja kerrankin pääsee valmiiseen pöytään

*Leikkipaikat ja leikkihuoneet kivoja sekä lastenhoitohuone

*Mukavia paikkoja istuskella ja katsella merimaisemia isollekin porukalle

Illalla kotimatkalla uupunutta porukkaa, kuorsaus ääniä ja punavalkoisia naamoja. Mutta iloisia, tyytyväisiä ja nauravaisia. Taatut yöunet kaikilla kotona omissa sängyissä. Seuraavana aamuna saattaa vähän väsyttää - mutta se taitaa kuulua reissun tekemiseen myös. Seuraavaa laivamatkaa on jo alettu suunnittelemaan ;) ;)

Millaisia kokemuksia teillä on laivamatkoista? Oletteko valinneet päiväristeilyn - vai oikein kunnon vuorokausi risteilyn? Mistä teillä lapset laivalla tykkää eniten? Mitä risteilyjä suosittelette perheille?

c.kaikki kuvat @landemutsi

Tuol o Joulu - lasten riemui!

"Tuol o Joulu!!!" Huutaa kaksvuotias ku kävellää kylläl misä iso kuusi o. Sama toistuu jokane päivä. Ja kun hän näkkee kynttilöitä tai jouluvaloi ni taas huudetaa Joulua. Yhtä hulinaa. Tykkään. Pitää antaa fiiliksen tulla nyt ku voinnit ittelki paljon paremmat ku vuos sitte.

Nyt ollaanki tehty jo laatukoit pakkaseen jemmaan ja pidetää sormet sekä varpaat ristis ettei se kuuluisa noro saatika ykä tuu si aatoks.

Kaikile tasapuolisest ihanaa ja vaiherikast joulukuuta: postaukset tulee ny vähän viiveel, mut huomaan, et ainaki kuvien lataaminen sujuu paljon näppärämmi ja uuristust o myös pikkase tosa tekstin käsittelys! :) :)



Isipäivä - Sovellettu&sävelletty

Isin kanssa.

Pitkänhuiskea tyttö kävelee vierelläsi, etsii hiuspantaa ja meikkaa. Pakkaa treenikassia ja toisinaan päästää suustaan pahan sanan. Nauratte tyhmille vitseille ja reissaatte ympäri maakuntaa pelireissuilla. Teillä on jo paljon yhteisiä juttuja - omia isi&tytär asioita joista me muut emme tiedä.


Vipeltäjäksi nimetty perheen kakkonen esittelee piirrustuksia kun tulet töistä, tahtoo hyppiä selkäsi päällä jos makaat sängyssä ja kiljuu ja riehuu kanssasi mielellään. Pikkuhiljaa suhteestanne on kasvanut vahva ja hassutteleva.

Neiti touhukas -koomisesti selkeä pikku emäntä kolmonen puhelee ja matkii sekä tekee kaiken perässäsi. Hyvät ja huonot. Toistaa ja tietää mitkä on tärkeitä hommia. Kolmosen kohdilla on isä-lapsi suhde ollut helppo ja valmis ihan pikku taimesta saakka. Kokemuksen kautta.

Juuri kävelemään lähtenyt nuorimmainen, pikku eskimo nelonen on aikalailla kaikessa mukana. Nauraa ja kädet ojossa tallustaa vastaan kun tulet töistä - niinkuin muutkin. Osaatte kommunikoida suhteellisen helposti ilman mun tulkintoja.

Neljä eri-ikäistä isänpäivää siis meidän tarinassa. Monta tuulta, hienoja asioita. Meidän isi on vähän sellainen mörökölli, hitaasti lämpiävä suomalainen mies. Mutta tässä raapustellessa tajuan ,että hän on ollut mukana jo neljän lapsen odotuksessa, synnytyksessä ja matkassa kasvuun - tässä on siis pysyvyyttä ja syvyyttä.

Moni muukin lähti nyt isänpäivän kynnyksellä pohtimaan ja lutvimaan isäjuttuja, vaikka meillä ei niin erikoisesti olla korostettu ikinä isänpäivää tai äitienpäivää koska jokainen päivä on niitä - muistuu mieleen silti hienoisella historiallisella tavalla ensimmäinen isänpäivä. Siitä on aikaa tosiaankin jo kaksitoista vuotta. Mä odotin silloin viimeisilläni esikoista, isimiehellä oli matka vasta alkamassa. Aika pitkä ja kivikkoinen oppimäärältään laaja-alainen opinahjo. Vuosissa se isäksi tulemisen odotusaika on kuitenkin saavuttanut päämäärää. Silti mielestäni ikinä ei voi olla ihan valmis vanhempi. Ei äitinä eikä isinä - vaan aina on uutta opittavaa, kehittymistä ja kypsymistä.

Kun me vietetään isänpäivää siihen kuuluu lasten askartelut, piirustukset ja kortit. Kahvia ja jotain herkkuja. Myös jutustelua. "Entä ne joilla ei oo isää?" Kysyy usein joku lapsista... sitten puhutaan. Siitäkin. Aikuisena sen tietää, niinhän se on. Kaikilla ei ole isää. Joiltakin puuttuu joku perheenjäsen yhteisestä juhlasta. Tai lapsettomuus. On erottu tai jokin suru tai sairaus varjostaa tätäkin päivää. Isänpäivä, äitienpäivä, joulu, juhannus..... Päiviä toisten joukossa; mutta lasten kanssa on juteltu, että ihminen tarvitsee etappeja - sellaisia jotain tiettyjä juttuja ja rutiineja. Olkoon se sitten vaikka isänpäivä. Tai lastenpäivä. Ja voihan niitä kalenteripäiviä soveltaa?

Olemassa oleville pappoille, vaareille, kummisedille, veljille, tutuille ja lasta odottaville sekä toivoville, puoli-isille, kaikille hyvää isänpäivää!



 

Puheterapiaan - ensimmäisiä kotiläksyjä!

Puheterapiaan.

Viisivuotiaalle on suositeltu puheterapiaa jo muutaman vuoden aikana, kun viimein saimme lähetteen ja soittolistat terapeuteille alkoi kai se hermoja raastava osuus - nimittäin soittaminen terapeuteille joita alkusilmyksellä riitti, riitti ja riitti. Kun monta A4:sta tarjosi joko "eioota" tai "vastaajaa" oli äidillä lievästi sanottuna jo aika iso kiukustus. Olin rypistää paperit roskiin ja kirota kaikki ostopalvelut taka-alalle, sitten saatiin uusi lista ja kaverin vinkistä koitin yhtä tiettyä numeroa - Kappas keppana: Meille löytyi terapia paikka ja aikojakin saimme heti ne kolme arvioivaa käyntiä.

Meillä ongelma on siis puhemotoriikassa, puheentuotossa - ei yksittäisissä kirjainpuutteissa tai ymmärtämisessä. Korvatulehduskierteet, tuubitus ja se, että lapsi oli liimakorvana kauan huonolla kuulolla on siis syyllinen ainakin.

Ensimmäisellä kerralla jännittää molempia. Lasta ja äitiä, mutta siitä se sitten lähtee. Odotushuoneessa on jo hiukan helpottuneempi olo. Terapeutti on uranuurtaja, kokenut ja todellinen ammattilainen. Ottaa tilanteen heti haltuun ja lapsi saa oman vihon minne sitten ihan ensimmäisenä saa alkaa liimaamaan tarroja joita itse tietenkin saa valita: Samaan aikaan terapeutti "tutkii" lasta kyselemällä asioita joita kirjoittaa ylös - lähinnä sanavarastoa, kirjainmuotoja ja juttuja. Ja työtä on. Puhutaan hienoisella tavalla siitä mitän ja kuka lasta ymmärtää kun puhe todellakin vaatii kuuntelijalta "korvaa". Äiti ymmärtää ja terapeutti sanoo, että niin sen kuuluukin olla. Äidin ja perheen kuuluukin ymmärtää koska se on vanhempien tehtävä, kuulemma todella hyvä niin koska muutenhan olisi lapselle liian rankkaa jos edes kotona ei tulisi ymmärretyksi.

Saadaan muutamia harjoitteita suullisia kotiin viemisiksi ja äidille viimeinkin hyvä mieli siitä, ettei tämä asia ole oikeastaan kenenkään syytä: ainoastaan asia jota nyt aletaan korjaamaan ja opettelemaan uudestaan. Ihminen vaan kummasti syyttää itseään tai asianhaaroja.

Toinen kerta kuluu peilin edessä kielen liikkeitä tukaillen sekä sitten pöydän ääressä hieman kartoitetaan paikka käsitteitä -tietenkin prinsessa nuket apuna. Viisivuotias alkaa kuulemma olla siintä hyvässä iässä, että hänen kanssaan asioissa päästään jo eteenpäin selkeästi. Kun taas useimmiten varsinkin jos lapsi on hiukankin arempaa sorttia saatetaa jäädä "leikkiasteelle" terapia käynneillä ja siitä taas ei ole vastaavaa hyötyä tässä tilanteessa. Aluksi tärkeää on saada kunnon pohja ja luottamus lapsen sekä terapeutin ja tietenkin vanhempien kesken. Että osataan olla sinut. Ettei vierasteta.

Toisen kerran lopulla äitikin saa vihon ja kotiläksyjä: Saan alkaa askarrella Kommunikaatiokansiota. Aikarajaa ei ole. Tarkoitus on nyt alkaa luoda lapsen kanssa uutta selkeää kommunikointia ilman "vääri" sanoja ja niin, että hän tulee ymmärretyksi. Kansioon kootaan aluksi lapselle tärkeitä ihmisiä, juttuja, vaatteita, ruokia, lemmikit ,paikat jne. Kansion on tarkoitus tulla kulkemaan hänen mukanaan terapiaan, päiväkotiin sekä olla käytössä myös kotona: Vaatii kyllä opettelua ja tietenkin vielä sen, että pääsen alkuun siinä askartelussa... Kansion on myös oltava noin sanotusti sellainen jonne voi lisätä juttuja ajan kulessa ja niin, että se "elää" lapsen mukana. Nyt täytyy sanoa, että tämä vielä ihmetyttää minuakin mutta kaitpa me sen hoklaamme. (*kommunikaatiokansiosta lisää kun saadaan käyttöön!) Ko.kansio on saatavilla myös sairaaloitten apuväline keskuksissa mutta on iso ja hieman haasteellinen saada - vaatii lääkärin lausunnon taas erikseen, käynnin siellä sekä jonottamisen. Itse tehtynä tulee lapsen oman näköinen.

Millaisia kokemuksia teillä on puheterapian aloituksesta? Oletteko olleet tyytyväisiä? Entä millaisia kotiläksyjä te olette saaneet? Miten muu perhe on asiaan suhtautunut?

Lätkä&Säbä Expo 2015 - Ja siellä lepää!

c.Landemutsi

Helsingin messukeskuksessa oli kuluneen viikonlopun aikana esillä jääkiekkoa, salibandya, kaukalopalloa, taitoluistelua ja ringetteä - sekä mieletön määrä muuta kiinnostavaa ja jännää. Kaupan päälle sai tuhdin annoksen SkiExpoa, Digiexpoa ja BoardExpoa. Siinä meni pää pyörälle!

Me saatiin kutsu pelaaja tytöllemme tekojään demoon - sekä sen myöden koko perheelle pääsy hauskaan tapahtumaan. Messukeskuksen ovella 3,4 oli reipas kiekkotyttö varustekasseineen ja sitten päästiin asiaan. Myös Noora Räty oli ollut ilostuttamassa kiekkoilijoita ja tytöt oli päässeet Selfieen Nooran kanssa - se oli kiva juttu!

Tytöt pelasi demon messukeskuksessa keinojäällä, siinä on todella vaikeaa luistella (Meidän peluri on aikaisemmin ollut mm.Sanomatalolla kesällä pelaamassa samanlaisella keinojäällä ... siinä ei voi sanoa, että luistin kulkisi Krips.) Mutta hiki tuli, naurua riitti sekä toivon mukaan iloa myös katsojille.

Kun tytöt oli osansa hoitaneet edustuksesta päästiin koluamaan messujen tarjontaa, isimies hyökkäsi ensimmäisenä testaamaan uusinta uutta haarniskaa ja sai myös mailan iskuja selkään, olkapäähän jne. Kuulemma todella hyvä päällä, istuva - hengittävä.

Lapsille oli tarjolla Peuramaa Ski:n järkkäämä "huvipuisto" pomppulinnoineen, karuselleineen sekä liukumäkineen - ja mikä parasta vanhemmille ilmaista kahvia!

Maisteltiin energia ja palautusjuomia, kerättiin messu "krääsää" ja pidettiin hauskaa ihmisvilinässä. Hienoa oli taas myös huomata, kuinka harrastus yhdistää: Oman teinin puolesta sydäntä lämmitti kun kierteli messuilla mukavassa tyttöporukassa jotka kaikki pelaa lätkää.


Lue lisää: http://www.latkasaba.fi/


ps.Paremmissakin piireissä voi käydä kämmi - unohdettiin pelaajan luistimet messukeskukseen :D Onnenkantamoinen oli se, että viikonloppuna osui pelireissua samaan suuntaan - jotain mainitakseni kilometrejä kertyi reippaat 1000 - Vain kiekon perässä !! Jösses. <3