Linnanjuhlia tuli sivusilmällä kyylättyä jonkin verran - mutta jatkot, ne sitten oli se varsinainen osuus. Miksi? :) Siellä lauloi ehkä (eikä mikään ehkä vaan todellakin) suomen paras artisti. Juha Tapio. Tsadaa taas päästiin tähän! "Sinussa on valo, sinussa on yö sinulla on sitkeä sydän joka lyö....." Kiitos ja kumarrus.
Linnanjuhlien paras asu oli taatusti mun miehellä -siis mielestä ... Juhalla. :D Nähtiinhän se sama takki myös Logomon keikalla - kimalletta myös tennareissa. Tyylikästä. Aitoa. Rakastettavaa. Jokainen ihminen tarvitsisi oman Juhan. Oman voimanlähteen ja johtotähden. Mulla saattaa olla vielä veressä keikkafiilistä koska tää aihe tuntuu niin kovin räjähtävän käsiin. Hahahaa.
Katselin netistä juttua leipäjonosta aikaisemmin, sitten tajusin, että olisin voinut olla sielä itsekin koska Juha oli sielä myös Hurstin kaverina. Niin hiukan leikkisästi ajatellen. Rakastettavaa toimintaa. Hienoja miehiä.
Itsenäisyyspäivää tuli vietettyä eniten kai oman pään sisällä. Mietiskellen ja pohtien. Vapautta ja omaa maata. Kunniaa saada valita omat tekemiset ja olla kiitollinen niille jotka ovat tämän meille joskus mahdollistaneet. Mitä sen on väliä jos sytytämme ne kynttilät pimeimpään vuoden aikaan ja sulkeudumme torppaan pohtimaan syntymäjuuriamme. Se kuuluu meille. Joku kirjoitti jossain, että juurikin se kuinka me teemme sen matkimatta muita on kunnian osoitus. Ja vakavuus hommassa. Ylpeys.
Millainen oli mun itsenäisyyspäivä? Kuljin koko päivän puman verkkareissa ja villasukilla fiilistellen edellisen illan konserttia. Kyhnäsin heppatallissa pari tuntia ja istuskelin harjapakin päällä näpytellen kännykällä viestejä kaverille samalla katsoen kuinka hämähäkki kutoi verkkoa katon rajassa. Herkkää. Siivoilin ja sytyttelin kynttilöitä. Lämmitin tölliä puilla ja kuuntelin kun isäntä nikkaroisi yläkerrassa. Kompura lauloi ja lapset huusi sekä riekkui. Ihan tavallinen päivä - se, että se on meille tavallinen on lahja isoisiltä : Vapaus, Isänmaa & Toivo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti