Kaipuu merelle - ja vehreyteen!

Tässä on liki kuukausi mennyt etten ole kirjoittanut. Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon kaikkea, hyvää sekä murheellista. Mutta eniten iloa. Siksipä nyt päätin palata muistoihin kesään jolloin meren tuoksu oli ensimmäinen asia aamulla. 

Lokit, ukkoetanat, varvastossut. Asuntovaunu ja me kolme. Mä, esikoinen sekä mies. Hassuinta ,että mies oli siis työkomennuksella jonne sitten tahtoi perheensä mukaan; ja aivan ihanaa olikin. Tosiaan aika "elämäntapa intiaaneina" me esikoisen kanssa ne kesät vietimme karavaani alueella joka oli todella pieni. Aivan metsässä. Ihanassa suojaisassa paikassa jossa meren rantaan pääsi kävelemään kiemurtelevaa polkua. Illan hämärässä mäntyjen juuret piti väistellä ja hypellä.

Ensimmäisenä kesänä esikoinen oli ihana viisivuotias. Toisena kesänä kuusi. Silloin olin itse raskaana. Siellä sitten me tytöt nautittiin.

Oltiin papuja. :) :) Puusauna oli lämmin jokainen ilta. Mereen pääsi aina ellei ollut levää. Kalastettiin. Pyöräiltiin kyläkauppaan joka oli tosi kallis mutta idyllinen. 

Viikonloppuisin kun mies oli meidän kanssa käytiin autolla eri satamissa ja paikoissa jonne ei polkupyörällä päässyt. Toki välillä kävimme myös kotona. 

Kesällä nyt, tai kesän kynnyksellä kun sataa vettä. Menen usein ulos haistelemaan - saunasta tullessa se tuo mieleen kesän meren rannalla. Tuoksu. Raikkaus. Rauha. Elämä koostuu pienistä ohikiitävistä palasista - niistä rakentuu meidän oma elämä. Nauttikaa. 

Tilhet pajut ja muut - Juha Tapio & Michael Monroe

Se menee aika niin kovaa vauhtia, että kevään keikkailu onkin taas ollut ajankohtainen. Tällä kertaa suuntasimme nokkamme kohti Saloa. Minä ja kaveri. Meillä oli tarkoituksella hyvää aikaa ajaa harhaan, löytää perille ja napata eturivin paikka niin ,että rauta painoi kättä vasten. Siinä kelpasi höpötellä supatella pari tuntia. :) :) 

Ihana Juha tulikin yllätys yllätys heittämään muutaman biisin ennen lämppäri bändiä - ja otti biisitoiveita. Mä toivoin "Sitä jotakin" : ja se kuultiin keikan alussa. 

Lämppärinä oli country henkinen Tilhet pajut ja muut. Tykkäsin. Varsinkin kappale Keinuhevonen jäi mieleen. 

Juha aloitti - se on vaan. Se vaan osaa. Mutta siis tottakai mua koskettaa se ,että se taas piti mua kädestä.... katsoi silmiin ja lauloi! ;) ja ne sen keikkatennarit, kultaiset. Ja nahkahousut. Rock. Jos mä tykkäsin sillon 1998 niin nyt 2016 mä vasta tykkäänkin. Niin että halkeen.... 

Hirveen hyvä fiilis salohallissa, jengi tosi mukana. Mulla oli kerrankin akku loppu joten mä keskityin vain keikkaan. 

Vedettiin kyllä tunteella. Taas. Joka kerta. 

Loppuun tuli ylläriks Michael Monroe myös lavalle. :) sekös sai porukan kuulumaan entistä enemmän!!!!! 

Mahtavaa. Ihanaa. Hienoa. Juhlaa. Rakastan. 

Jäätiin hengaamaan kaverin kanssa levy myynti pisteellä. Hyvä niin. Sillä Juha tuli vielä moikkaamaan. 

Sain isoon julisteeseen nimmari, sekä tekstin missä keikalla ja mun nimen :) :) ja "Päästäänkö me samaan kuvaan?" : Juhalta , hehehee.... päästiin. Jee. Taas. Taas naama oli naurussa. Suu korvissa. Ihana Juha. 

Vanhanajan läpipiirtämistä - Art.

Olipa kerran aamu jolloin "ei o mitään tekemistä" kuului. En oo tottunut siihen koska meillä harvoin kukaan tarvii #ohjelmointia tekemisiin. 

Annoin voipaperia,sakset,teipin ja paperia sekä käskin etsimään malli kuvan minkä tahtoo piirtää... 

Lapset löysi hevoshullulehtiä, Barbaba kirjoja ja Simpsoneiden kuvia. Sitten vaan piirtämään kuvia voipaperin läpi. Helppoa. Hauskaa. Ja tärkeintä - lapsi oppii hahmottelemaan ja suunnittelemaan työtä sekä kehittämään omaa luovaa itseään. :-) 

Kun itse olin lapsi (1990 luvulla) muistan ,että äiti joka oli (on edelleen) käsityö ihminen ja ompeli AINA kaikki vaatteet itse. Piirteli kaavoja lattialla ja me sitten saimme ne palat mitkä "jäi yli" :eli piirtelimme usein kaikkia juttuja läpi. Taisin itsekin aloitella Polle Maailman Moniponi piirrettyä läpipiirtämään.. Niin se historia toistaa siis itseään! :) 

Tässäpä siis tekemistä jos se kuuluisa "ei oo mitään tekemistä" tulee kylään !!!!! 

Sä et ole prinsessa - vaan ääliö!

Taas saa todeta,että Lapsen suusta totuuden kuulee.... Koko pääsiäinen on meillä mennyt sairastellessa. Ollaan oltu kohta toista viikkoa kuumetaudissa ja sekös siis kiristää hermoja meillä - perheessä jossa ulkoillaan normisti 2-4h vuorokauden aikana.... Välillä ehkä jopa enemmän. Kovin siis taas arvostaa sitä perus terveyttä joka ei rajoita pihalle lähtöä tai vaikka metsäretkeä huonollakaan säällä. 

Suklaamunia on kyllä tuhottu. On leivottu mutakaakkua, pannaria ja syöty makaroonipataa. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan - Jos perus ruoka maittaa kaikille! ;) Ehtii sitä sitten hifistellä safkan kanssa kun on sen aika. Eiks niin? Kun antibiootin, parasetamolin sekä pamolin päälle tahtoo jotain niin Paula vanukkaat ja jucky jogurtit on olleet aika "kovasana". 

Tietokonepöydän vieressä on nähty Karhu, suihkussa on tullut savua ja petissä peiton alla lensi pikku lintu.... Sängyn alla majaili kuulemma myös Piikkihirviö... (mittarissa oli silloin yhdellä 39,9 - Oli siinä vanhemmallakin miettimistä, että näkeekö se ne oikeasti.) 

Ollaan katsottu monta DVD:tä. Poniperheenä ollaan nyt onnistuttu ja innostuttu kertaamaan perusjuttuja hevosen hoidosta - käytöstä sekä harrastamisesta. Kevät alkaa sulattamaan kenttää, kauhea polte jo päästä haravoimaan ja siivoamaan.. kunhan ensin saadaan komppania ulkokuntoon. 

Maailman myrskyt saa mielen mustaksi- miksi ihminen on toiselle niin paha? Sitä miettii,saamatta vastausta! "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa....." Mutta kuten lapsi katsoo maailmaa, meidänkin pitää vaan mennä eteenpäin.. Opettaa omille lapsillemme suvaitsevaisuutta, toisten kanssa toimeentulemista sekä rauhan arvostamista. 

Pääsiäisen Plussat meillä tekemisistä mitä voi tehdä sisällä jos ulos ei jostain syystä pääse: 

*Muistipeli

*Dvd:t

*Kirjat

*Askartelu 

*Sanailu,apinointi,roolileikit... :-) 

*Leivonta

*Kotileikki ja majanrakentaminen (pyykkitelineen alle!!) 

Tosiaan lapset on taas heittäneet ilmoille sellaisia sananparsia ...että että ... Otsikko on 1/100 :-) :-) 

Pienet ensin - Vaaksanheimolaisia.

Tässä ollaan enemmän ja vähemmän katseltu Onnelia ja Annelia. Ja jos ketään samalla kaavaa tahdon situleerata niin noita kahta pientä tyttöä. Elämä kun menee niin; tai siis pitäisi mennä. "MAAILMAN TULEVAISUUS RIIPPUU SIITÄ MITEN PIENIMPIÄ KOHDELLAAN" : tms. Jos et tiedä keitä on Vaaksanheimot niin suosittelen tutustumaan. Saattaa saada muutaman hyvän elämän ohjeen.

Paljon on maailmalla sitä ja tätä. Kaikkea pitäisi päättää ja järjestää, justeerata ja sumplia. Toisinaan sitä vaan turtuu uutisvirtaa tuomaan asian paljouden alle. Tahtoo nähdä pieniä iloja; naurun hysteriaa ja juoksevia jalkoja leikkien varjossa. Miksi kaikilla on niin kova kiire? Valmiissa maailmassa? Voitaisiinko vähän himmata - hidastaa - katsella ja kuulostella?

En enää vähään aikaan ole paljoa "jalsanut" ottaa kantaa poliittisiin systeemeihin. Mitä se muuttaisi? Kauas kantoinen katse on meille jotenkin annettu. Sitä vaan toivoo viisauden siruja niille isoille käsille joiden pompoteltavana tää pallo on.

"Sillä mikään ei tapahdu ilman tarkoitusta!" :Jos vielä sallinette mun lainata Rouva Ruusupuuta. :) :)

Hiihtoloman lemmentohtorit - Tosielämän Frozenia!

Tässä ollaan oltu olevinaan kiireisiä :) Ollaan nautittu. Loma alkoi. Muksuille. Ja no äitillekin kun ei ole aamukuljetuksia. Tässä on tullut vähän suljettua tota somea ja koittanut kytätä vaan instaa ja meseä. Pää kaipaa välillä tilaa. Vapautta. Luovuutta. Vanhanaikaisuutta kun oli vaan ruutuvihko ja kynä. Oikeesti!

Täs villasukat jalassa tuvan lattialla suoristelen räsymaton hapsuja  (ja kakkat!! ;) Sytytän puuhellaa sekä ryystän kahvii. Perus settii. Osa varmaan ajattelee ,että helppo juttu. Olla noin. Mutta ei se aina niin ole. Toisaalta omia valintoja elämän juoksuhaudoissa. Toiset haluaa juosta kovemmin, kiireemmin ja äkkiä. Sitten joku haluu aistia, tuntea ja huomata. Ehtiä ajattelemaan pieniäkin juttuja.

Hiihtolomalla ei olla tehty mitään suunnitelmaa. No tietenkin yksi "syy" siihen on se,että isimies painaa duunissa normaalisti. Mutta ollaan me tyttöjen kesken tehty omia retkiä. Selleen extempore. Tsadaa. Spontaanisti! Ei ihmeempiä. Mutta joskus ne metsän kivetkin on kummia; kuin Lemmentohtoreita. ;) Ja tukkiauton tekemät suuret urat mettässä. Niitä pitkin voi aueta vaikka mitä seikkailuja.

Kaupunki päivän jälkeen "paluu" todellisuuteen käy äkkiä. Täällä kuulee. Täällä aistii. Voi herkistellä vaikka tikan kanssa jos haluaa. :D

Nyt kaikille iki-ihanaa loman jatkoa. Olit sitten töissä,kotona,reissulla tai vaikka mökillä. 

Kannattaa kuunnella itseään,muita ja oloaan. Huomata ,että ilo ja rakkaus on läsnä. Ja ,että Lemmentohtoreita on ;) Ihan oikeasti!!!!!!!! 

Vähän viihteellä - @Juha Tapio Venus Nightlife

"Mä poimin yhden kolikon kerrallaan 

Ja joku päivä aarteeni valmiiksi saan....

Unelmien ohutta nuoraa

On tanssittava kunnes se katkeaa..... " 

c.JT kolikko kerrallaan 

Tosifanit on eturivin paikkaa nojailemassa ainakin reippaat tunti ennen keikkaa <3 ;) 

Tätä iltaa oli taas odotettu. Isolla sydämellä. Tunteella. Koko ilta oli jo mennä "ohisuun" kun keikka olikin "yökeikka" ja alunperin piti lähteä baanalle miehen kanssa. No asioilla on tapana järjestyä. Ja niin tälläkin kertaa. Illansuussa sain itselleni keikka kaverin - olikin parhautta tyttöjen kesken vähän meikata, jutella, nauraa ja fiilistellä. Hiuslakkaa, sipsejä, ripsaria ja poskipunaa. :) Parhautta! Purkka kuplia puhallellen ajeltiin keskustaan ja löydettiin parkkipaikka äkkiä. Muutaman minuutin päästä yökerhoa jossa @JT illalla soitti. 

Parhautta on noi keikkapopot "I'm in Lööööööv" :) 

"Jos katsoa sä voisit niin kuin minä katson sua
Sun Ei koskaan enää tarvitsisi piiloutua ...."

Ollaan seisty "lavan" edessä reilu tunti. Tunnelma alkaa olla hikinen. Vähän erilaista kuin isoissa saleissa. Savukone tupruttaa niin ,että hysteerikko minä jo pikkaisen alan ajatella missä onkaan se lappu jossa valkoinen ukko juoksee vihreällä taustalla :D 

Kun keikka sitten alkaa - vau - "vanha" bändärin sydän herää. Fiilis. Bassotrokaari hakkaa sydämen kaa samaan tahtiin, akustiikka on luokkaa "baari" ,mutta kokemus taas tämäkin.  Tunnelma on ainakin intiimi. Laulut on enemmän nyt tällä kertaa vanhoja tuttuja - silti uusia ralleja saadaan myös kuulla. Laulaa. TSNEH. :) :) :)

Keikka menee nauraessa,taputtaessa, levottomin jaloin! :) Mutta näin se oli tarkoituskin. Tykkään,tykkään,tykkään!
Loppubiisit, hiki, taputetaan - hurrataan.
Keikka on ohi. Taas oli ilo olla mukana. Voisin kutsua oloa "keikkaeuforiahumalaksi" : hihityttää ja naurattaa. Ja pelkän cococolan voimalla. Pikkuveli joka on viereisessä baarissa kaverien kanssa tulee "saattamaan" meidät Lady turvallisesti mun autolle. Heitän kaverin kotiin ja ajelen öistä pimeyttä kohti kotia.
Oikeastaan siinä kohtaa taas havahduin onneeni- kotona nukkuu turvassa ja huolenpidosta lapsemme. Kotona odottaa oma mies; jonka ansiosta iso osa biiseistä on omaa "elettyä elämää", ilman häntä ei Kaksi vanhaa puuta tai Jotain niin oikeaa kolahtaisi näin kovasti. Tai TSENH.

 "...Autossa ratti
 ja elämisen pyörteissä uurtuneet
Kädet jotka ohjaa
Vakavin ottein
ja jälkeen vuosikymmenten...
Voi kumpa vielä
Voi kumpa joku
Tulisi ja sanoisi niin ....

Mä tykkään susta niin että halkeen... "

Mikä @JT:n biiseistä on teidän oma? Miksi?
Se on kiitos,kumarrus ja kohti kevättä ::: Seuraavaksi tämä mami laittaa tennarit kattoon muutaman kuukauden päästä. :) :) Tietenkin @JT:n keikalla.