Naimisissa - kahden kanssa

Pikapostaus avioliittomme auvoisesta satamasta. Kumppanuudesta joka alkoi kauan sitten. Tarkalleen ottaen sellaiset 16 vuotta sitten. Mutta kirjoitus raapaisee siinä määrin ainoastaan pintaa, että ohitamme äkkiä alkuvuodet ja kärjistämme tekstin sisällön tähän nykyhetkeen. Siihen mitä me olemme nyt, miten me olemme kasvaneet. Kuinka meistä tul tämän päivän me.
Otsikon sisältö tulee siitä, että suhteemme todellakin "muuttui" muutama vuosi sitten aika brutaalisti. Suhteeseemme astui mukaan toinenkin mies. Mulla on siis tavallaan kaksi miestä: Kaikessa yksinkertaisuudessaan on isimies ja sitten on junnu joukkueen jääkiekko huoltaja mies. No niin kyllä mun siis kelpaa!
 
Mä haluan esitellä ensin sen isimiehen: Se käy töissä arkisin ja joskus viikonlopulla. Sen työajat on anivarhaiset koska se haluaa päästä töistä ajoissa pois. (kiitos joustavan työajan) Isimies herää töihin normisti 4.05 (tarkalleen) nappaa kahvitermosmukin täyteen ja hurisuttelee töihin. Töitten jälkeen se sitten ajaa taas autollaan yleisemmin jäähallille. Samalla kun se astuu autosta ulos se muuttuu huoltajaksi.
Huoltajamies jääkiekossa (nyt on sanottava ,että huoltaja voi toki olla myös nainen- olen itsekin ollut huoltajana mutta salibandy joukkueessa) hoitaa kaikenlaisia asioita, pääosin ainakin on hallilla eka (ja hallilla vika) avaa varuste kopin oven. Hakee jäät pusseihin sekä EA kamppeet, teroittaa luistimia, auttaa varusteissa ja muistuttaa aikatauluista ... Katsoo, että kaikki on siinä kunnossa, että pelaajat ovat jäälle valmiit. (ikäluokista tietenkin riippuu kuinka paljon on autettavaa) peli/turnaus päivät työllistää sitten vielä enemmän jos pitä roudata paitoja, vesipulloja sun muita kamoja sinne tänne. Tässä nyt murto-osa huoltajan hommista. Mutta viikkotunti määränä voisin sanoa, että "osa-aika"työ. Palkaton. (mutta sivussa on sitten todellakin läsnä omalle lapselleen sekä parille kymmenelle muulle lapselle) Eli paljon se ottaa mutta paljon se antaa. Ja huoltaja on kyllä hallilla muutenkin se jonka kaikki tuntee, se joka jeesaa ja se jolta voi kysyä. Ilman huoltajaa ei kyllä yksikään joukkue tulisi toimeen. Eli kyllä -huoltajat- saa ja pitääkin nostaa jalustalle.

Illalla klo.19-21 kotiin palaa taas huoltaja/isimies. Riippuu paljonko on "jälkipelejä". Mutta useimmiten isimies. Se sitten ruokailun lomassa höpöttelee muille lapsille. Illat kyllä menee arkisin niin äkkiä. Usein myös nuoremmat lapset on jo nukkumassa kun isimies saapuu. Mutta olen kai itse tottunut tähän kuvioon niin hyvin että pidän sitä jopa normaalina. Arjen sirkus pyörii ihan hyvin yhden naisen hartiavoimillakin. Siihen iso plussa toki on se, että mä saan olla edelleen kotona hoitamassa lapsia ja rakentaa pysyvää arkea ja rutiineja kiireettä. Vaikka illat onkin haipakkaa on meillä aamut ja päivät rauhallisia.
En voi sanoa kuinka monella tällainen aviossa olo kahden kanssa toimisi? Meillä se on ainakin tähän saakka "mennyt ihan OK" , olen itsekin aikani tehnyt työtä/harrastusta joka todellakin vei kaikki illat ja jossa oli kiinni koko perhe. Paljon reissaamista, pakkaamista ja purkamista. Varusteita, harjapakkeja ja ämpäreitä sekä talikoita. (hevoset) Ehkä se siis on hiukan "veressä" ? Jakautua erimoisiin juttuihin. Julkkiksilta usein kuulee sanaa "kiekkovaimo" , "varikkovaimo" jne. Kai mä sitten olen "huoltajanvaimo" (ja hei jooko otetaan tämä teksti huumorilla vaikka se meille ihan kyllä on aitoa ja oikeaa elämää)

Huoltajan vaimolta vaaditaan kyllä ainakin pitkää pinnaa, järjestelmällisyyttä, periksi antamisen ja periksi antamattomuuden kyky. Lahja soveltaa erilaisia taitoja suhteessa, usko ja tahto siihen, että kaikessa touhuamisessa on järkeä. Välillä hektisessä juoksussa saattaa unohtua realiteetit, silloin vaaditaan "huoltajanvaimon" sanaa palauttaa maan pinnalle. Ja toisaalta onneksi se huoltajamies on kuitenkin myös se isimies joka jaksaa kuskata ja kannustaa. Auttaa sitomaan luistimia isommillekin pelureille, kiristää kypärän ruuveja, erkata lapoja ja teipata polvareita ja sukkia.

PS.Ja kun isimies ehtii se heittää itsekin kamat niskaan ja luistelee jäälle pelaamaan ;-)

Kuinka muilla? Onko puolisoillanne kykyä olla samaan aikaan monessa paikkaa? Onko intohimoisia harrastajia tai muuta vastaavaa ?