 |
| kuva:google TÄHÄN IKÄÄN ON TULTU! |
Meillä selfietä ottaa esiteini -en minä. Fjällräven kånken roikkuu samoin lapseni selässä ei minulla. Minulle piisaa kangaskassi, sekin pohjasta rikki. Sekä lapseltani "peritty" adidaksen olkalaukku joka "meni jo" taas. Istuvat takit, hienoiset pillifarkut ja kivasti laitetut hiukset? Who Cares mutta ne ei ole minulla nekään. Pesuhuoneen hyllylle ilmestynyt laiva tuliainen Victorias Secred ihonhoito setti laukku sekin tyttäreni. Haluamatta oma kätöseni hamuaa kiireisellä suihkukerralla Pirkan shampoon ja euroshopperin ihosaippuan. (niissä ei ole mitään vikaa mutta....)
Tennarit minultakin löytyy - tosin merkittömät. Tytöllä on ollut jo kauan Ugit, tennarit ja ajan hengen mukaan menevät saappaat ja saapikkaat. Lenkille lähtiessä minulla on ikivanha hikipuku, tuulihousut, kirppikseltä ostettu toppatakki sekä ale lenkkarit. Ja pipo joka ei enää "kelpaa" esi teinille mutta mun mielestä on "ihan OK". Havahduin toissa päivänä seuraamaan kuinka tyttäremme lenkille lähtiessään puki ensin juoksutrikoot, asetteli juomapullo vyötä vartin verran peilin edessä softshell takkinsa päälle, samoin kännykkää ja musiikki kuuloimia. Laittoi ponnaria ylös sekä asetteli kaulahuivia ja lenkkareidensa nauhoja. Tuohon oli jo kulunut aikaakin ihan riittämiin. Eikä sillä tyttäremme ei edes ole mitenkään erikois tarkka ulkonäkö jutuistaan mutta näin kun vertaan itseeni... Minkä kaamean esikuvan annankaan kun lähden ulos talostamme peiliin vilkaisematta. Niin ei ole ollut aina!
Nyt mummit ja mammat herää ajattelemaan, että äiti itse se on tytölleen peilailun opettanut. Eskoisen pikkulapsi aikana kun olin todellakin ulkonäkö keskeinen. Liiankin. Mutta niin se vaan on aika "hionut" kiveä. Minua siis. Postauksen tarkoitus ei ollut tarkkailla niinkään minua ja tytärtäni mutta koska se meni tähän niin pakko se on tunnustaa - minulla taitaa olla pikkuriikkinen hiipivä ikäkriisi. Kolmekymppiä on ohitettu. Suunta on silti vain ylöspäin. Kun koko itsekriittinen ja itseään esille tyrkyttävä yhteiskuntamme harjoittaa oman naamakuvan lähettelemistä netissä, instoissa ja naamakirjoissa. Ilman peiliä ei kai kukaan elä. Kun silti elämän tarkoitus ja tärkeys järjestykset saisi iskustettua nuorisoon. Tavalla tai toisella silti olen kauhean tyytyväinen, että nykyään porukka haluaa olla esillä: enää ei käännetä "valvonta kameroita" pois vaan otetaan reilusti kuvaa ja laitetaan nettiin silläkin uhalla, että tieto salaisista jutuista tulee näin kaikkien tietoon.
Mistä tätä juttua tursuaa. No mammakerhoissakin puhutaan asiaa. Kaikilla ei ole ainoastaan alle kouluikäisiä lapsia. Onneksi. Karkasin kyllä kai taas lujaa siitä mistä lähdin kirjoittelemaan mutta väliäkkös tuolla! Asia nyt kuitenkin on niin, että ikäkriisistäni huolimatta minäkin haaveilen kuntoilusta: joskin palaamisesta kaukaloon ristikon taakse. Ehkä jopa lenkkipolulle. Saatan olla niinkin rohkea, että ostan itselleni astetta uudemmat kuntoilu varusteet vaikka välineurheilijaksi en itseäni tunnusta. Ainakaan pahasti. (Luojan kiitos hikipannat ja säärystimet ei ole enää muodissa!!!) On mullakin "sentään" Life factoryn juomapullo, B.Vertigon takki ja Eastonin verkat. (googlettamalla löytyy lajit joihin nuo passaa!) Mutta kaukana on ne ajat kun minä raahasin laivalta Versacen hajuvettä kera saippuan sopivan - ehkä taas "sitten" kun lapset isoja. Tähän on tultu. Ikääni olen kyllä tyytyväinen kaikesta huolimatta. Ei tarvitse enää itkeä peilin edessä finnejä koska ne on murheista ehkä pienimmät. Eikä todellakaan tarvitse ajatella vesisade säätä negatiivisella sävyllä siitä syystä, että maskara valuisi poskille koska en enää ikinä ehdi mokomaa väriä ripsiini edes laittaa. Aika muuttuu - entä minä?
Vastaavia kokemuksia muilla? Kuinka teillä tvistaa äiti vst. esiteini? (noin niinkuin pilke silmäkulmassa) Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti