Syyskuu jäi taakse. Seikkailu lokakuuhun on alkanut. Tänään ikuistimme auringon tanssia pihapuiden vaahteroissa. Aamuisella kauppareissulla tänttähäärä tahtoi kerätä puolukoita. Niitä hän syötti myös rattaissa istuvalle pikkusiskolle. Me olemme onnekkaita kun saamme olla niin lähellä luonnon ihmeellisyyttä. Kun minä körröttelen vaunuilla pinnoitettua kävelytietä saa ketterä leikki-ikäinen juosta metsän puolella ilosta posket punaisina.
Omalla pihalla on parhaat leikit. Nyt on kovin hauskaa ollut eriväristen lehtien keräily. Kukkien lakastumisen kummastelu sekä erilaisten leikkikeittojen valmistus. Äiti koittaa pysyä perässä ja muistella mitä itse lapsena leikittiin.
Jännitys kasaantuu kun laskettuun aikaan on enää tämä kuukausi. Lapset kyselee jatkuvalla syötöllä milloin vauva tulee, onkohan se poika vai tyttö? Oma olo on epätodellinen. Juurihan me vasta teimme positiivisen raskaustestin ja ihan pian yllättäen hän jo voikin olla täällä. Tässä syksyssä on ollut erilainen huuma. Odotuksen H-hetki kun osuu nimenomaan lokakuun loppuun! Sisarukset ovat jo malttamattomia. Mutta vielä minä kannan pikkuista uutta ihmistä sydämeni alla. Kunnes hän on valmis.
Uusia tuulia puhaltaa. Blogissakin tosiaan alkaa pian tapahtua muutoksia & jännittävää! Jokunen pitkäaikainen haavekin taitaa toteutua. On niin paljon nyt mitä ei voi vielä tietää.
Muistan mummini antaman kortin kun meille syntyi esikoinen pian 11 vuotta sitten. Kortin teksti oli paljon puhuva: "Yks on tuhannen alku" kuvassa oli pienokainen kehdossa. Naurattaa ja on hyvä mieli. Todeksi tiesi mummi kortin aforismin. Ei ihan tuhatta mutta neljäs jo. Pienokainen.
Nyt pidemmittä puheitta toivotan kaikille ihanaa, aurinkoista ja lempeää Lokakuuta. Pitäkää toisistanne huolta, nauttikaa ja eläkää. Tehkää askareenne ilolla ja nauraen. *********
Ihanasti kirjoitettu, ja upeaa tää väriloisto. ♥
VastaaPoistaKiitos ja kyllä vain... Niin ihanan väristä nyt <3
VastaaPoista