Tiedättehän sen tunteen kun on päivä jolloin vain nojailisi kämmenselkiisi ja keittiön pöytään painuu ainakin ajatuksissasi kyynerpäitten jäljet. Tuijotat ikkunasta ja juot ties monennettako kahvikupillista siltikään kokematta mitään herätystä- ja LIIAN monennes pulla, keksi tai kuivakaakkupala (tai sokerikorppu) on jo sujahtanut suuhusi,... Rästityöt painaa päälle muttet vaan jaksa tarttua toimeen ennenkuin se inspiraationi iskee. Omaan oloon pikku lisänä päivää maustaa supparit ja selän vihlominen ja lisäksi mieleen on hiipinyt "pelkotiloja" tulevasta synnytyksestä, jos kaikki ei menekään hyvin, tieto lisää tuskaa, kun ei ole ensimmäistä kertaa asialla on päänupissa jo vaikka mitä kuvia ja ajatuksia sekä hyviä, että huonoja,........
Toisaalta en ole tyyppiä joka kauheasti loppujen lopuksi huolehtisi huomisesta, se pitää kyllä huolen itsestään ja kuitenkin siltikin tulee mietittyä mitk jutut vielä on kesken... Kun taas järjen ääni moittii olemaan hiljaa ja pitämään ajatukset puhtaina ja vasaanottamaan asiat sellaisina kuin ne annetaan.
Joinain päivinä olen kiukkuinen kun lastenhuoneen lattialla on kasapäin leluja (vaikka olen ne itse hankkinut) siivoan niitä kuin riivattu joka 15 minuutti, sitten taas tarkemmin ajateltuna itkisin jos niitä ei olisi, lelut ja lasten tavarat, elämän jälki ja tekemisen meininki. Ilman niitä olisi tähän tottuneelta iso muutos olla ilman niitä. Se ,että kaikki ei ole 24/7 ihan tip top (meillä ei todellakaan ole!!) ja se, että taloon mahtuu väriä, sekamelskaa ja vaatteita ovien päällä, keijunsiipiä pesuhuoneessa, Bartzeja vessanpytyn vieressä, vesiväripensseli haarukka tai lusikka laatikossa, piirustuksia teipattuina seiniin, jääkaapin ovi täynnä askarteluja, värikyniä äitin käslaukussa, tuttipullo ja vaippoja paikoissa joissa niitä ei kai kuuluisi olla,.................... lista on LOPUTON
Jonain päivänä lapset on isoja, poissa, talo hiljainen ja .... EI NYT - en ala miettimään tuota hommaa, tehdään paljon lapsia niin riittää meteliä, pyykkiä ja iloa. Pieniä ne on tovin mutta aina niistä saa olla murheissaan ja välittää. Ne tuo sisältöä, ne tuo rakkautta.... Ja nyt ymmärrän, että välillä on hyvää olla päivä jolloin äitikin nojailee käsiinsä, ihan aina ei voi olla suuna päänä tekemässä, välillä täytyy ajatella.
Pian taas lattiamoppi viuhtoo, roskapussia on tyhjennettävä ja jollain on vessahätä, nälkä, jokin esine kadoksissa, joku haluaa katsoo muumeja ja jollain on hirvee tarve saada joku juttu ********
Joinain päivinä olen kiukkuinen kun lastenhuoneen lattialla on kasapäin leluja (vaikka olen ne itse hankkinut) siivoan niitä kuin riivattu joka 15 minuutti, sitten taas tarkemmin ajateltuna itkisin jos niitä ei olisi, lelut ja lasten tavarat, elämän jälki ja tekemisen meininki. Ilman niitä olisi tähän tottuneelta iso muutos olla ilman niitä. Se ,että kaikki ei ole 24/7 ihan tip top (meillä ei todellakaan ole!!) ja se, että taloon mahtuu väriä, sekamelskaa ja vaatteita ovien päällä, keijunsiipiä pesuhuoneessa, Bartzeja vessanpytyn vieressä, vesiväripensseli haarukka tai lusikka laatikossa, piirustuksia teipattuina seiniin, jääkaapin ovi täynnä askarteluja, värikyniä äitin käslaukussa, tuttipullo ja vaippoja paikoissa joissa niitä ei kai kuuluisi olla,.................... lista on LOPUTON
Jonain päivänä lapset on isoja, poissa, talo hiljainen ja .... EI NYT - en ala miettimään tuota hommaa, tehdään paljon lapsia niin riittää meteliä, pyykkiä ja iloa. Pieniä ne on tovin mutta aina niistä saa olla murheissaan ja välittää. Ne tuo sisältöä, ne tuo rakkautta.... Ja nyt ymmärrän, että välillä on hyvää olla päivä jolloin äitikin nojailee käsiinsä, ihan aina ei voi olla suuna päänä tekemässä, välillä täytyy ajatella.
Pian taas lattiamoppi viuhtoo, roskapussia on tyhjennettävä ja jollain on vessahätä, nälkä, jokin esine kadoksissa, joku haluaa katsoo muumeja ja jollain on hirvee tarve saada joku juttu ********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti