KIEKKOPERHEEN ARKI
"Onks sul vesipullo? Hikipuku? Mailat? Niin, molemmat? Erkkaa? Onks pesuvarusteet ja PYYHE? Onko? Hä? Kuka tulee meijän kyydis? Niin mut siis haetaaks me se? Kuin pal tarviit rahaa? Kuka hoitaa kellotuksen? Niin sähän oot huoltaja? Äiti, sun kuuluu pestä tää! Missä kaulasuoja? Onks navigaattori toiminnassa? Paljonko kestää ajaa jos pysähdytään syömään? Mikä aika harkat alkaa? Onks nää ne yhdistetyt? Miks en pääse sinne peliiiiin? Mä haluun tolle leirille!! Arvaa oliks koulus kivaa ku luisteltiin, mä menin koko ajan takaperin! Mun kaverit ei kaikki ymmärrä etten voi ku pari kertaa viikossa olla niitten kans! Miks sä tuputat noita eväitä? Ootko laittanut kaakaoo ja välipalakeksei? Misä mun pelipaita on? Hei tää panssari on niin pieni! Sellaset valkoiset eastonit haluisin, siis ne hansat... "
Esikoistyttömme oli eskarissa kun isi vei hänet luistelukouluun. Ja sillä tiellä ollaan. Aika äkkiä vaihtui kaunarit hokkareihin! Muistan kun istuttiin katsomossa kahvikupposten kanssa. Tuntui hyvältä, tuntui omalta ja päätimme, että annamme vaikka elämämme jos tyttö haluaa tätä lajia jatkaa. Ja onhan se halunnut. Nyt on halunnut myös pikkusisko joka "varttui" vauvasta saakka hallilla. Isosiskon jalanjäljillä siis. Ja kolmas kasvaa parast´aikaa lajin parissa.
On arjen järjestely kysymys kun harkkoja on 3-4 kertaa viikossa päälle pelit ja turnausmatkat. Lisäksi isä joka hääräilee huollossa sekä pelaa itsekin. Luistelukoulut ja tyttötreenit. Kaksoisedustus joukkueen pelit ja turnaukset.
Kannusta,Kustanna ja Kuljeta. Kolmen K:oon SÄÄNTÖ kiekkovanhemmille!!
Ja silti, elämään mahtuu kaikki muukin "normisetti":
perhe-illat,työt,koulut,lemmikit,muut harrastukset,.... kaverit,sukulaiset. Sairastamiset, flunssat, naurua ja itkua. Sitähän elämä on. Meillä kiekkoperheilläkin. Joillekin se vaan sopii, meneminen ja tekeminen. Vierivä kivi ei sammaloidu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti