38.Raskausviikko

Selässä tuntuu välillä olevan pystyssä puukko. Yläpää ja alapää kinaavat siitä kumpi saa kokea enemmän tuskaa ja venymistä. Kokoajan olotila muuttuu ja kädet sekä jalat alkavat olla myös kisaamassa turvotuksesta. Mutta nyt ollaan voiton puolella. Pikkuinen nelonen olisi nyt syntyessään täysaikainen. Täysaikainen alkaa olla myös lapsen kantaja, odottaja ja synnyttäjä. Itku-potku-raivareita ja armotonta demoni toimintaa toisinaan oman pään sisällä. (#%!?=*^!! ja sen on saanut kokea kukapa muukaan "nahoissaan" kuin rakas siippani ja äitini tekstiviesti-purkaus-ralleista.)
 
Tukisukka ralli jota mä harrastin koko kesän ja vielä kuukausi taaksepäin on nyt jäänyt muistoihin. Tavallisilla sukilla olen antanut jalkojen taapertaa ja eivät ole siitä ottaneet nokkiinsa. Synnytyksen jälkeen toki saan edelleen jännittää kuinka jalat reagoivat tapahtumaan. Tuleeko lisää tukoksia, joudunko aloittamaan napapiikit vai meneekö vaiva ohi? Mehän seikkailimme jalan kanssa päivystyksessä alkuraskaudessa mutta ultrat oli puhtaat syvistä tukoksista silloin.

Suklaanhimo on vaan kasvanut. Olen aina ollut perso suklaalle mutta nyt addikti on jo hulppeaa luokkaa. Aamulla ensimmäisenä saatan kurkata kaappiin ja tarkistaa, että onko levyssä vielä tarpeeksi paljon illan hemmotteluhetkeen. En tajua miksi ja mikä saa tuon hulluuden aikaan? Asiaa heräsin enemmiten pohtimaan kun kakkonen kaupassa kysyi lastatessani kahta suklaalevyä kärryihin (kuin salaa!) ,että: "Äiti, onks noikin vaan vauvalle?"


Pesänrakennusviettiä ei edelleenkään ole tullut sen kummallisemmin. Paitsi, että meillä nyt on kokoajan pesänrakennusta koska rempataan ja laitellaan. Yläkerran lattian koolaus kuuluu nyt isimiehen "vapaa-aikaan" ja talon vanhat ikkunat (alkuperäiset 1926 vuodelta) joutuvat siirtymään uusien alta pois. Niin idylliset kuin ne onkin vei järki voiton, kun talvella ei kuurankukkien läpi näe edes pihalle. Meille siis tulee "asteita" lämpimämpi seuraava talvi. Mahtia!
 
Isossa perheessä lattiamoppia saa käyttää useammin liikkeellä kuin kerran viikossa. Aamulla, päivällä ja illallakin. Pyykkihuoltoa on aina ja tiskiäkin kertyy ihan mukavasti. Huomaan kyllä nyt raskauden loppuuolella olevani kriittisempi siihen, että koti olisi helppo siivota ja pitää järjestyksessä. Siksi kyllä lasten kanssa teimmekin diilin, että lelut "jaetaan" säilytyspussukoihin joista sitten aina jokin päivä löytyykin "uusia" juttuja. Tämä on nyt ainakin toiminut ja pitänyt niin leikkijät kuin äidinkin mielen balanssissa.
 

Kovin tässä jo fundeeraa laitokselle lähtöä. Milloin, missä ja miten? Meillä ei ole edes "selvää" kaavaa vertailla koska kaikki ihanuutemme ovat tulleet niin eriaikoihin: Esikoinen aika tarkalleen laskettuna aikana, kakkonen kolme viikkoa etuajassa ja tämän hetkinen kuopus meni viikon yli lasketun ajan.
Tästä vaan eteenpäin. Päivä kerralaan ja aika näyttää. Kuten vanha sanontakin kertoo: "Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa......" Toden totta. ********