Pakkastyttö - nollakolmonen

Hyvinkää 2003, tuore äiti ja ylpeä eno. :) Huomatkaa: siniset kynnet mulla!! ;) "teiniäiti" 

"Tähtikirkas taivas, pakkasta reilu -20 , lunta narskuva maa. Kuurankukkia, huuruisaa hengitystä, kylmää..." Se oli 12 vuotta sitten vielä kelit kohdillaan heti joulun jälkeen. Olen kulkenut pitkän matkan siitä kun minusta tuli äiti ensimmäistä kertaa. Sitä aina liikuttuu miettiessään kuinka suuria tunteita ensimmäisen lapsen syntymään liittyykään.

Kun esikkomme syntyi asuimme vielä Uudellamaalla. Synnäri oli aluesairaala Hyvinkäällä. (Silloin en ollut landemutsi....hahaaa) Mieleen on jäänyt isoimmilta osin kauhea jännitys, pelko ja uusi elämä. Nyt sitä miettii hymyillen kuinka silloin 6,5h urakan jälkeen epiduraali huuruisaa tuli sanottua, että : "Ei enää ikinä!!" :) :) ... Kukapa olisi uskonutkaan, että 12.vuodessa meille syntyy vielä kolme uutta pienokaista. Ja kaikki muut muutaman tunnin urakoilla- luomuina. Onhan se eka kerta tässäkin asiassa ehkäpä "pahin" mutta myös mieleenpainuvin?!

Sairaalassa vietetty aika esikoisen kanssa oli tärkeää. Vertaistuki huonekavereilta ja se vauvojen nuuskuttelu osastolla - mitään kauniimpaa ei vaan voi olla. Ja se vauvan hiusmäärä, hänellä oli ihan valtavan musta ja kiiltävä hiuslaatu. Saatiin oma kampa. Uudenvuoden raketit katseltiin sairaalaan isoista ikkunoista. Olin 21 vuotias, sylissä tuhisi 4175g ja 52cm kultaa, onnea ja ihanuutta. Olin ihan pihalla, sekaisin ja mykistynyt. Onko se oikeasti nyt tässä? Sylissä? Hän oli samalla myöskin *ja on edelleen... Isovanhemmilleen ensimmäinen lapsenlapsi. Siinä oli siis ihmeellistä asiaa myös tuoreille mammalle&pappalle sekä mummille&vaarille. Samalla heittoa vauva teki myöskin kolmesta enon ja yhdestä tädin. :)

Tässä ollaan yhteistä matkaa taitettu nyt siis 12 vuotta. Iloja,suruja,kaikkea elämää. Usein ihmettelen "kuka tuo pitkä tyttö on" joka kulkee ohitseni kotona. Mies sanoo ,että voisi melkein olla sun siskosi , no joo "melkein" ... :)

Jääprinsessa. Terillä ihan pro. Kiekossa. Luistelu nopeudessa päihittää pojat 6-0. Parasta kuitenkin luonne,temperamentti ja rakastettavuus. Tietenkin <3 

Mä olen hänestä kaikesta niin ylpeä. Hän on ihana, kaunis, ystävällinen ja kiva juttelukaveri. Nopeammin kuin uskoimmekaan hänestä on kasvanut ihminen jonka kanssa saattaa tehdä kaikenlaista. Reissata, shoppailla, pelata, lenkkeillä.... Sporttimimmi. Pelaa jääkiekkoa, jalkapalloa ja on koittanut kaikenlaisia eri urheilulajeja.

Eli teille kaikille joilla ne pirpanat on vaikka alle kouluikäisiä niin nauttikaa kaikesta. Ennen kuin huomaattekaan se on iso. Oppii kävelemään. Puhumaan. Kiukuttelemaan ja kiroilemaan ;) ;) Joskus tunnen itseni vanhaksi muijaksi kun joku juttelee jostain pikkulapsi asiasta ihan kuin mä en tietäisi - olenhan ehkä sen vaiheen jo joskus elänyt. Saatika,että "matka jatkuu" onhan noita kipinöitä tuossa nyt eri ikäluokassa "jonossa" opettelemassa taitoja elämässä. :) Tiedän, olen siunattu. Kiitos jos luit. Kaikkea hassua tässä tekstissä sikin sokin. Sellainen mä olen. Mun lapset samaten. Hih. :D

Paras 12 vuotis lahja meiltä vanhemmilta oli kuulemma ihan selkeästi se,että hän sai kauan odotetun oman&uuden huoneen yläkertaan :) Nyt kelpaa tehdä läksyjä "rauhassa" !! Muuten synttäreitä juhlittiin useampaan otteeseen kotona. Suvun ja kavereitten kanssa. :) :)