Toisen kanssa - toista vuosikymmentä kulkien!

c.Landemutsi

"Ja kun sä vain istut viereen mun siin on jotain niin oikeaa valoa aamun valkeaa maata kantavaa....." (JT/Edu jotain niin oikeaa)

Jaoin tässä taannoin omalla profiilillani kuvan jossa olin mieheni kanssa ihan seurustelun alkutaipaleella. Jäin miettimään ,että nyt haluan viimein tarttua aiheeseen - pitkä parisuhde. Hyvässä ja pahassa. Siltikään en aio mennä liikaa henkilökohtaisuuksiin mutta vähän avata sitä asiaa miten me olemme tähän saakka päässeet. Yhteiseen matkaan jota ollaan menossa nyt toisella vuosikymmenellä - on ollut rikastuttava kaikessa risaisuudessaan. Kihlat, Vihkiminen, lapset ja harrastukset. Haaveet on toteutuneet! Yhdessä. Tiedän, olen saanut sen mitä suurin osa ihmisistä tahtoo. Kestävän kumppanuuden.

1990 luvun lopulla pukeuduttiin vielä Leviksiin ja kuunneltiin kasetteja. Soiteltiin Nokialla ja pelattiin Pleikkaa. Oli baareja, bileitä, juhlimista, koulua, kavereita - harrastukset ja maailma avoinna. Murheista isoin oli se mitä tehdään ensi perjantaina! Ja niinhän sen kuuluukin mennä, ei nuorena kuulu murheiden painaa. Silloin mennään ja eletään sekuntti kerrallaan: Myös välillä liiankin kanssa. Joka suhteessa ja myös suhteissa. Tämä riittää "johdannoksi". Me oltiin 17 ja 18 kun "alettiin oleen" : Siinä kaikki. Sen ikäisenä se oleminen tarkoitti sitoutumista, yhdessä olemista ja elämän jakamista. Helppoa? Kriteerit tulevaisuuteen saattoivat olla hivenen erilaiset kuin yli 30 vuotiaalla. Ehkä.

Aina puhutaan siitä "rakkauden alkuhuumasta" : Mitä helvettiä se on? Niin kai se on se aika pää pilvissä kun ei nähdä mitään muuta kuin se hetki. On se sitten sitä, että kuljetaan käsikädessä joka paikassa, purraan toisen kaula ja naamakin koska "sä oot mun", kaikki on hianoo- kivaa- kaikki on makeeta ja siistii. Ja kun sitten koittaa se reality arkinen elämä, alkaa riidat ja toinen muuttuukin piereskeleväksi siaksi tai nalkuttavaksi ämmäksi. Hei come on, sehän on sitä elämää! Enkä silti väitä, että pitäisi muuttua kummankaanlaiseksi.

Me ollaan oltu niin nuoria, että ensimmäinen suhteen "koetinkivi" oli miehen armeija-aika. Silloin kaikki sanoi ,että jos suhde kestää sen kestää se mitä vaan. Nyt voin sanoa, että se oli vasta lasten leikkiä. Yhteiset unelmat, haaveet ja niiden toteutus. Meillä oli niitä alusta saakka. Ollaan oltu aika samanlaisia aina, joillekin se ei ole sopiva juttu mutta meille on ollut. Puolensa siinäkin. Ollaan tykätty samoista asioista ja jos ei olla tykätty niin ollaan opeteltu tykkäämään.

Sanotaan, että kannattaa olla ihmisen kanssa jonka kanssa on hauskaa, jonka kanssa voi pitää kivaa, rällästää ja mennä, matkustaa ja juhlia. Todellinen kumppanuus testataan kuitenkin siellä missä kristallit ei loista. Niissä tilanteissa joista ehkä muu maailma ei tiedä mitään. Sodissa joita käydään suljettujen ovien takana. Hyvä kumppani on ihminen jonka kanssa voit taistella täällä olemassaolon ilosta, pettävällä jäällä. Sanoittakin. Kuulla kuiskauksen tai äänettömän pyynnön. Lukea toista. Ymmärtää. Oivaltaa. Haluta olla myös toiselle se samanlainen vastakohta.

Kun tiedät mitä toinen ajattelee pelkästä ilmeestä, eleestä tai huokauksesta. Osaat asettua toisen kenkiin. Pitkässä parisuhteessa on usein käyty läpi niin laaja skaala tapahtumia, ettei siihen osaa ulkopuolinen muutaman vuoden seurustelija edes arvata mitä se on sisältänyt. Kun me puhumme risaisista farkunlahkeista jotka meni aina rikki kun hondan pakoputki poltti ne katkuisiksi nilkan sisäpuolelta, tai jos kerrotaan, että toinen tilasi aina lauantai-illan grillijonossa ne tietyt perunat aurajuustolla kännipäissään - ja että Opel kadett vm.77 lähti käyntiin käsiryypyllä -30 asteen pakkasesta Nesteen pihalta lojuttuaan siellä koko viikonvaihteen ... Me puhumme niistä asioista mitkä olemme jo yhdessä kokeneet.

Uskon,että monella olisi pidempi liitto takana ja vuosia yhdessä edessä ellei annettaisi periksi liian aikaisin. Tai mentäisi mokaamaan hetken mielijohteesta. Tottakai niitä kiusauksia tulee kaikille, jokainen mokaa ja kukavaan voi tehdä virheen. Mutta silloin on pakko punnita elämän vaa-assa kumpi painaa enemmän: jo yhdessä eletty vai se mikä kriisinä tai ongelmana on ja pääseekö siitä yli. Välillä on maattu paskassa, itketty, masennuttu - mutta noustu. Kontattu ja alettu alusta. On meilläkin ollut aikoja jolloin on vastassa ollut todella suuri seinä , pimeää jatkuvaa yötä ja valottomia aamuja. Mutta niistäkin on selvitty. Ainakin jotenkin. Jos hyväksyy sen tosiasian, että ongelmat kuuluu myös parisuhteeseen niinkuin elämäänkin on hiukan ylempänä kyykystä ;)

Vaikeudet kasvattaa suhdetta- niin ainakin jos ne saa kännettyä vahvuudeksi. Ei kenenkään liitto voi olla helppo. Kulissit kaatuu ennemmin tai myöhemmin jos ne on feikkiä. Jos suhde kestää raskaudet, synnytykset - niiden jälkeiset jännät ajat ja lapsien kanssa puuhastelun, jos se kestää arjen ruhjeineen sekä todellisuuden elämän makuisena - se on kai hyvä liitto. Sitä ei voi määritellä. Liikaa tartutaan pikku seikkoihin, siihen, että tarvitaan sitä ja tätä, että suhde voi hyvin. Aikaa, rahaa, tekemistä ja erikoisuuksia. Jos se riittää, että nauttii toisen kanssa vaikka yhteisestä kahvihetkestä tai lätkämatsista lehtereillä niin mikä nottei. Ne juuret kasvaa siellä maan alla, ei saa olla liian liki. Muttei liian kaukanakaan. Sade pieksee ja tuuli repii, muttei irti asti. Jos sydän on ehjä kuitenkin niin kaikella on merkitys. Ja tarkoitus.

Se, että me ollaan tässä ei ole muilta pois. Senkin on saanut oppia, että pitkää liittoa kadehditaan. Ihan kuin ulkomaanmatkaa tai uutta autoa. Ehkä sitä sitten kannattaa vähäsen vaalia ja arvostaa. Mutta saa siitä olla iloinen ja pitääkin olla. Sekä ylpeä. Vaikka me emme tanssi ruusuilla, tappelemme, rähinöimme - kiukuttelemme, huudamme ja sitten taas sovimme ja porskutamme. Silti olen onnellinen, kun sen sanoo ääneen sitä voi jopa pelästyä koska täällä kaikki on niin arvaamatonta.

"Mä yritän olla sun arvoises kyllä avata sieluni solmuja vielä nähdä sun maailmas niinkuin se on kävellä kanssasi kirkasta rantaa kuulla nuo tuulet niinkuin ne kuulet nähdä sun taivaasi niinkuin sen näät....." (TJ/Edu Jotain niin oikeaa)