Näin alkuun ihan pieni kertaus jos on uskonnontunneilta jäänyt unhoittumaan mitä tarkoittaa Mikkelinpäivä. 400-luvulta saakka on syyskuun 29.päivä omistettu ylienkeli (eikö olekkin hieno nimitys?) Mikaelille. Taistelu jota hän kävi pimeyden valtoja vastaan ,liittyy pääsiäiseen. Nyt Mikkelinpäivä on kaikkien enkeleitten päivä, jolloin voimme tutkiskella heidän merkitystään ja tehtäviään. Tästä matkaamme kohti adventteja. Mikkelinpäivän liturginen väri on valkoinen: Se kuvaa siis iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Siksipä mäkin valitsin messuun päälleni kivan kietaisumallisen valkoisen muhkean neuleen. Kirpparilta löytökorista, aivan mahtava löytö!
Meillä messuun mukaan lähti lapsista päiväkerholainen joka oli mukana esiintymässä messun alussa heti lauluosuudessa muiden kerholaisten kanssa. Nuorimmainen kiikkui sylissä ja isoimmankin sain mukaani "seuris"kaverikseni. Messun alkua odotellessamme saimme viereemme yhden noin sanotun "ankeuttajamummon" siis nimenomaan uskokaa tai älkää; Heitä mahtuu seurakuntienkin tapahtumiin ai-na. Näin pikaisesti kerrottuna ankeuttajamummo haluaa puuttua kaikkeen, siis ihan kaikkeen! Ilman mitään empatiaa hän osaa neuvoa saako lapsia keikuttaa sylissä, kuinka monta lasta on hyvä määrä olla, onkohan lapset edes omia vai naapurin... Ankeuttajamummo tuomitsee myös kaikki nykynuoret, epäilee miten lapset (kakarat) nykyään kasvatetaan ja ollaanko heille liian kilttejä. Tämän mummelin sanat ovat kovia, eivät mitenkään kilttejä - emmekä pidä häntä kovinkaan mukavana mummona. Sanotaan nyt näin, että jos joku ihan uusi perhe olisi saanut hänet kimppuunsa niin siihen olisi saattanut jäädä messuilut. Ankeuttajamummo oli näin leikkisästi ajatellen pienesti "itse pahuus", niin kovin ärsyttävä hän osasi olla!
Itse messussa (hauskasta) aiheena oli lapset ja kuinka pitäisi elää lapsen kaltaisina. Tämän päivän rauhattomuuteen, kipuun ja suruunkin lohduttuva rukous meni jotenkin näin: "Sinä lähetät enkelisi kulkemaan edeltämme ja suojelemaan meitä elämme kaikissa vaiheissa.... olemme usein malttamattomia, hätäilemme ja pelkäämme. Anna meille levollinen mieli ja auta meitä jättäytymään turvallisesti sinun suojaasi.. auta meitä muistamaan, että enkelit tulevat joskus ihmisten hahmoina. Opeta meitä kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja osoittamaan kodeissamme vieraanvaraisuutta..."
Meillä kerhoikäinen jaksoi messun ihan hienosti. Ehtoollisen aikana häntä alkoi kuitenkin epäilyttää, mikä onkin ihan hyvä: ei näitä asioita pidä mitään purematta niellä vaan ihmetellä, mietiskellä ja kysellä. Olimme ehtoollisen merkityksestä jotain jo jutelleet mutta nyt kun se konkretisoitui alkoi hän miettimään näkeekö hän ihan oikeasti sen veren ja ruumiin. Kovin hän koitti kurkkia kannuun ja leipävatia silmäillä mutta ei, hän näki sen saman kuin mitä nyt silmillään saattaa nähdä. Leivän ja ehtoollisviinin pikarissa. Kolehtia sentään uskalsi viedä. Ihan hyvä setti.
Paras lastenmielestä oli kuitenkin messun jälkeen tarjottava kirkkokahvitus, makeaa purtavaa sekä mehua. Ja hyvän kuulloista live soitantaa kanttorilta. Ja papin juttusilla. Enmä tiiä, mä oon vanha seurislainen niin ehkä siks tunnen oloni "kotoisaksi" noissa ympyröissä. Sain palan hyvää oloa ja rauhallisuutta- se riittää! SRK- talolla oli myös koottu suuri enkeli-näyttely, sielä oli kerholaisten askartelemia enkeleitä maalattuina, piirrettyinä sekä tehtyinä. Aivan mahtavia!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti