Ratsastamaan - Jalka jalustimeen!!

#ridasaappaat #plankattuina #nyöreillä #wow

Se alkaa jännityksen tunteella vatsan pohjalla. Ihan kuin pienenä kun ensimmäinen ratsastustunti oli varattu. Saanen huomauttaa, että olen itse siis tosiaan "puuhastellut" hevosten kanssa yli puolet elämääni. Eniten työskennellyt viimeiset vuodet kerhoissa, harrastellut shetlanninponeilla, käynyt raveissa, näyttelyissä ja muissa jutuissa. Pitänyt tunteja ja opastanut muita ratsastuksen saloihin,...

Monet kerrat olen jo päättänyt, että varaan tunnin. Mielessä kummittelee edelleen hevosonnettomuus 17vuotiaana, iso 500 kiloinen hevonen vastaan 50 kiloinen tyttö. Vammana lannerangan murtuma kahdesta nikamasta. Lääkehuurua ja kuntoutusta ja vaivat jotka edelleen "muistuttaa" tapahtumasta: Olin kuitenkin onnekas. Kaksi nikamaa ylemmäs tai alemmas niin istuisin pyörätuolissa, jos istuisin. Mutta kohtalo päätti toisin. Ja jatkoin harrastusta; joku sanoi "Uhmaatko kohtaloa?" Mutta, ei -en koe tekeväni niin vaan elän sitä elämää mitä haluan!

Nyt sain mahdollisuuden taas kiivetä hevosen selkään ystävän luona. Hiukan siinä jalka alkoi tutista jo kun vedin saappaita kiinni. Teki mieli luikahtaa aidan alta ja jäädä vain katsomaan. Mutta ei siinä auttanut kuin asettaa vasen jalka jalustimeen ja hypätä 150cm säkäisen suomenhevostamman selkään. Ja heti oli olo kuin olisi tullut kotiin. Käyntiä ja ravia pääty-ympyrällä. Muutama taputus hevosen kaulalle. Naurua. Ja mikä parasta, kentällä mukana hevosen oma ihminen joka tuntee hevosen likipitäen jokaista lihaksen värähdystä huomioiden.

Tykkään ja nautin. Muistan taas miten hieno laji ratsastus on, siitäkin huolimatta, että siihen kätkeytyy aina arvaamattomuus. Harvassa lajissa ihminen saa olla niin lähellä voimaa, luonnonmukaisuutta ja aistillisuutta kuin ratsastuksessa. Hevonen joka on pakoreaktion omaava eläin, ei ikinä ole sadan prosentin varma saatika ennakoitavissa, ehkä se on se jokin mikä vetoaa meihin hevosharrastajiin. Rakkaus lajiin ja siihen, että harrastukseen saa kulumaan tunteja ja tunteja.
Nyt päätin, että koitan ylläpitää taas omaakin tuntumaa hevosen selkään useammin kuin muutaman kerran vuodessa: samalla saa jutella saman henkisten ystävien kanssa ja saa hyödyllistä tietoutta sekä liikuntaa (naurua!!!kipeitä jalan lihaksia!!! pohkeet!! reidet!!! tynnyri jalkojen välissä efektiä seuraaviin päiviin!!!) Ja SUOSITTELEN kaikkia kokeilemaan ratsastusta. Ja jos ei ratsastus kiinnosta niin hevosen hoitaminen on samaten paljon antavaa, jo pelkkä rapsuttelu ja silittely on voimaa antavaa. Paljon hyvää ja aisteja herättävää. Nyt hyvää viikon jatkoa ja turpaterapiaa , PUS PUS - (ja blogin puolella saattaa olla hiljaisempaa nyt kun päivät kuluu pihamaalla ja illat samoin.) Mutta kirjoittelen toki aina kun fiilis iltasella iskee.