Punainen tupa ja perunamaa - OSA 1.

   
TULIPALO JA MISTÄ KAIKKI ALKOI: TAPAHTUMAT SIJOITTUVAT ENSIMMÄISIIN AIKOIHIN TALOLLA.

Kutakuinkin 8 vuotta sitten teimme päätöksen toteuttaa unelmamme. (Tämä pitää muistaa, ME toteutimme UNELMAA!) Saimme oman kerrostalo osakkeemme myytyä ja ostimme oman punaisen tuvan ja perunamaan. Talo on punamultainen mummonmökki vuodelta 1926. Se on nähnyt sodan, ajan muutokset ja pommikoneet taivaalla. Villiintynyt vadelma pensas röykkiö. Perennaa siellä täällä, pihasyreenit, liljoja ja idänunikkoja. Suuria, suuria kuusia sekä vanha pihakoivu ja muita lehtipuita. Isot vaahterat tienhaarassa ottivat silmään. Mökin "takana" oli iso villiintynyt pelto. Silloin heti päätin, että siihen tulee ponit. Maakellari keskellä pihaa sekä vanhat ulkovajat. Saisko tonne tallituvan? Pieni pihasaunan rötväke. Kaikenlaista jännää tutkittavaa. Asuntoesittelijän puhe on mennyt ihan ohi: ainoat mitä muistamme ovat kai: "PIKKULAITOLLA TÄSTÄ SAA TOSI NÄPPÄRÄN!" (Jössen, kyllä sitä "pikkulaittoa" riittää, riittää ja riittää...)

Ensimmäisen kerran kun astuimme taloon sisälle olimme aikalailla hekumoissamme. (Silloinhan näimme vain unelman, emme todellisuutta) Ihan ensin oli pieni vanha kuisti, erittäin vino ja hassu. Puukori ja pieni pöytä sekä käsityönä tehty luuta roikkui ovenpielessä. Oi ja voi. Eteisessä oli vanhat "kylmätavara" kaapit ja pienen pieni ovi josta lähti jyrkät ja kapeat raput vinttiin. Tuvassa oli alkuperäinen vanha ja kaunis puuhella. Kammarissa on kakluuni, oikein kaunis ja romanttinen. Pönttöuuni. Pikkupikku kammarista suunnittelemme huonetta pienelle tytöllemme. Kaikki on niin helppoo, kaikki tuntuu niin oikeelta ja sitten vaan nimet paperiin. Soon meirän tölli ny. Avaimet naurattaa. Ne on suuret ja vanhat. Painaa ainakin kilon. Päätämme, että ne säilytämme ja laitamme "sitten joskus" olohuoneeseen koristeeksi.

Ensimmäinen kesä sekä syksy menee raivatessa pihaa (monta kaatopaikka reissua ja monet siirtolavalliset rojua), taloa, ulkorakennuksia ja tehdessä suunnitelmia. Rakennamme miehen kanssa ponikarsinat vanhaan talousrakennukseen ja jo samana syksynä omat kaksi poniamme muuttavat omaan pihaan. Voi sitä onnenpäivää. Hitsataan heppa-aitauksia kaatosateessa. Sen muistan vieläkin kuinka ohikulkijat katsoivat: Onko noi ihan hulluja? KYLLÄ. Eikä se hulluutemme jäänyt siihen ensimmäiseen kesään/syksyyn. Ulkosauna syttyy palamaan, siitäkin huolimatta, että nuohooja on antanut luvan "heittää klapia uuniin", selviämme palokunnan paikalle soitolla ja jälki kytiksellä. Siinä saa heti ne kuuluisat ääriviivat omakotitalo asujan ihanuuteen. Vastuu, huolehtiminen ja epäonni. Onneksi kukaan ei loukkaannu. Samalla teemme päätöksen ettei kakluuni/puuhella todellakaan "lämpiä" ennen kuin olemme saaneet niihin kunnon sisäputkitukset. Päätämme myös, että "idylliset" n.100 vuotiaat ikikuuset (jotka salamat on pieksäneet menneinä vuosina!) saavat lähteä pihasta. Maalaisromantiikka alkaa muuttaa heti muotoaan. Keittiön vedet katkaistaan koska putket on niin vanhat. Vettä saa siis ainoastaan vessasta. Miettikää se: aamulla, tiskatessa, ruokaa laittaessa,..... Ainoastaan sieltä 1970 luvulla tehdystä vessasta. Siinä oppii arvostamaan kaikenlaista hienoutta kuulkaas! Niin ja ne kivat kylmäkaapitkin puretaan ja saadaan eteiseen hieman lisätilaa.

Talo on rossipohjalla kivien päällä. Edessä on talon nostoa (kyllä, luitte oikein!!!) , sisä remonttia (lattioiden avaaminen, eristeiden pois ottaminen- hiekka, turve,puru. Lapiolla riittää töitä.) ja mm.hirsien kunnon tarkistelua. Samalla kuitenkin asumme talossa, käymme töissä, hoitelemme lemmikkejä. Meitä on siis tässä vaiheessa tarinaa kolme. Lapsi kasvaa touhuissa mukana. Ja aika sissiksi kasvaakin. Täällä talossa, joka alkoi olla enemmän ja enemmän koti - täytti esikoinen 4 vuotta. Me olemme ennen tätä taloa muuttaneet yhteensä 11 kertaa. Siihen on mahtunut monta kotiovea, monta muuttolaatikkoa.

Asunnon ostamiseen liittyy aina monta muttaa. Usein tunne voittaa järjen, tai ainakin se järjen ääni jää jonnekin innostuksen, unelmien ja suunnitelmien jälkeen: Kai sen sitten kuuluukin mennä niin!?


Vuosien saatossa on saanut tutustua mitä jännempiin vempaimiin :D