tiistai 28. heinäkuuta 2015

Hevoshullu - Ei sopinut lattemamma kaavaan!

Mä koitin ja luulin hiukan aikaa ,että musta on siihen. Olemaan äitikerhoissa tekoripsillä, puistoilemassa ruhtinaallisella aikataululla ja kahvikekkeröitsemään äitikavereitten kanssa. Paskat. Äkkiarvaamatta löysin itseni taas hevostallilta, lannanhajusta ja pörräämässä ponikisoissa. Sinne mä vaan kuulun. (Enkä YHTÄÄN väitä,että äitikerhoissa kaikilla olisi tekoripset, eikä niissä ole mitään pahaa se nyt vaan oli sellainen heitto ;) ) Tykkään kyllä lattekahvista, maitokahvista, kahvista ylipäänsä - ei sillä.

Ei, en siltikään ole "hylännyt" yhtäkään ystävääni vaikken malliin ihan istunutkaan. Puistoissakin käydään ja aikaa piisaa silti. Kahvikekkerit tosin hoituu "kotoisasti" useimmiten termoksesta kentän laidalla samalla lapsia vahdatessa ja rupatellessa kun katsoo ratsastavia "lapsiaan" ja laina lapsia. Elämä on aika ihanaa kun sen vaan oikein oivaltaa. Kaikkien pitäs kyllä löytää se "oma juttu".... Onneksi myös ne ei-hevoskaverit ymmärtää millainen mä olen! Ja miksi.

Ponittomalla "aikakaudella" (kun olin raskaana, kun oli vauva-aika ja sama uudestaan) oli kyllä ihan taivaallista olla puolisen vuotta "vaan" ihmisten hoitaja. Mutta samalla hiukan kuitenkin kaipasi rutiineja tallissa. Hörinää, kavion kopsetta ja vaikka vaan kahvin hörppimistä tallinoveen nojaten rennosti saappaat jalassa. Hitto soikoot, kun on pikku likasta saakka kasvanut hevostallissa ei siitä hulluudesta eroon pääse kirveelläkään.

Huvittavaa on huomata vielä oman pihan tallihommien jälkeen haikailevansa lähtemään toisaallekin katsomaan vaikka valmennustuntia, ehkä itse ratsastamaan. Ja kivaa tietenkin on se, että isointa omaa tyttöä kiinnostaa samaten ja ystäväpiiriinkin on taas tullut uusia tuttavuuksia joiden kanssa on mukavaa jakaa näitä kokemuksia. Rikkautta on samaa lajia harrastavat ja myös saman kiinnostuksen kohteen jakavat.

Ei muuta kuin toteamaan, että pirteyttä ja terapiaa. Tallilla käyminen kannattaa jos haluaa iloista mieltä, positiivista energiaa ja aistia isojen uljaiden eläinten läheisyyttä. Olen taas myyty nelijalkaisille. Shetlanninponeista puoliverisiin ja kaikesta niiden välillä. Olen hullu - hevoshullu!!

    

3 kommenttia:

  1. Heh.kävin juuri alkeiskurssin mieti sbout 40 v 😂ja oon heppahullun äiti .ne on vaan niin ihania

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Niinpä ne on, heppaset kietoo äkkii kavionsa ympäri <3 Mulla nyt pari omaa ja mieli halajaa hoitaa,rapsuttaa,ratsastaa,ajaa - oppii uutta ja sama jännitys vattassa kun menee vaiks ridaan ym ihan kuin nassikkana :D !!!! Ollaan me heppahullut oma hullu ajimme, mut ei haittaa!!!! Onneks olkoon sulle ja jatka "uraa" :) :) Joko olet esteitä hypellyt??????

      Poista
  2. Tälläistä tää kun kännyllä kirjoittaa ennakoiva teksti viel ...kiitos hakusessa missä ja miten jatketaan tytön kaa ,ylläpitoheppaa mietin ..harrastusta tahdon kyllä jatkaa ja hepan hoito myös mukavaa.Kyllä tää kesä meni tosi nopeasti arki alkaa pian ..

    VastaaPoista