"Elä unelmasi nyt: sillä vuosien kuluttua kadut sitä minkä jätit tekemättä, et sitä mikä ei ehkä onnistunut tai mikä olikin hullua." Sanaparsi soi päässäni aina silloin kun mietin jonkin asian tekemistä tai tekemättä jättämistä. Elämä on retki, mitä huominen ottaa antaa sitä tänään viellä et voi kantaa - on totta! Pitää uskaltaa elää ja tehdä. Tarttua kiinni hetkeen, sukeltaa tuntemattomaan ja uida vastavirtaan sillä miten se menikään - Vain kuolleet kalat uivat virran mukana..
Mediassa puhutaan paljon varsinkin siitä kuinka lasten tulee harrastaa, kokeilla ja saada nauttia elämyksistä. Päästä pelaamaan, touhuamaan ja hääräämän porukassa, joukkueessa. Liikunnan hyödyistä ei voi ikinä puhua liikaa mutta sivuuttamatta aihetta haluan tänään jutella harrastuksien määrästä - lapsiperheissä. Mikä on liikaa? Mihin vetää raja harrastuksiin kulutetussa ajassa? Kuinka paljon voi olla eri harrastuksia? Miten yhdistää perhe-elämä, työt, koulut ja "muu" harrastuksiin?
Meillä harrastukset astuivat kuvioon kun esikoinen aloitti eskarin. Silloin harrastettiin muutama kerta viikossa. Pikkuhiljaa poniratsastus (omalla tallilla kotipihassa) ja jääkiekko otti isomman siivun arjestamme. Silloin ainokaisena ollut esikoinen sai paljon kavereita ja rohkeutta harrastuksista. Jossain vaiheessa "kokeilussa" oli samaan aikaan jääkiekon lisäksi salibandy ja teatterikurssi. Kun viikossa ei ollut yht`äkkiä enää ainoatakaan "vapaa" iltaa oli aika painaa jarrua. Salibandy jäi lapsen vastusteluista huolimatta tauolle. Kaikessa harrastamisessa lajista riippumatta pitäisi koittaa kuunnella aikuisen silmin "jaksamista" ja sitä milloin on aika "rajoittaa".
Kausiluontoisissa harrastuksissa ainakin meillä kävi niin, että kun jääkiekko kamat "pakattiin kuivumaan" huhtikuun paikkeilla alkoi jalkapallo - lisäksi kesällä usein löytyy myös kiinnostavia leirejä toki ne usein myös kustantaa ison lommon kukkaroon. Meillä ei sitten mennä reissuun jos leireillään - siinä on reissua poikineen. Mitä enemmän vanhemmat voivat olla mukana seuratoiminnassa sitä tutummaksi he tulevat mahdollisten joukkue kavereitten tai muitten harrastustoiminnassa mukana olevien kanssa. Näin ollen "ollaan kavereita" harrastusten ulkopuolellakin ja se on palkitsevaa niin nuorille kuin aikuisillekin.
Esimerkki viikko : jääkiekko, telinevoimistelu/jalkapallo treeneissä on nyt kuluneella kaudella ollut seuraavanlainen : jääkiekko treenit 3 x vko , telinevoimistelu 2 x vko -päälle pelit ja turnaukset. (jalkapalloa ja jääkiekkoa ei meillä ole ollut mahdollisuus pelata samaan aikaan) Jaksaako 11-12 vuotias moista rallia? Meillä on jaksanut ja jos ei jaksaisi se kyllä näkyisi. Koulu menee kohtuullisesti ja se riittää. Tässä asiassa tiedän nostattavani jonkun niskakarvat pystyyn mutta meillä on mietitty, että ei kaikki voi olla kympin oppilaita koulussa mutta jos on hyvä jossain muussa -siinäkin voi rullata saavutuksiin ja pärjätä elämässä silti!
Paljonko tähän kaikkeen menee rahaa? Riippuu paljon mitä harrastaa,kuinka moni perheestä harrastaa sekä missä asuu ja onko varustehankintoja kuinka paljon. Me käytämme paljon "kierrätystä" paitsi joitain varusteita toki on pakko hankkia uusina. Sanotaan vaikka näin, että harrastuksiin käytetyllä summalla vuodessa tekisi ehkä 1-2 lomareissua jonnekin etelään. Myös muista "herkuista" on jouduttu tinkimään joskus (usein!)- isompia remonttejakin on siirretty kun on ollut tiukka jakso raha-asioissa. Meillä töissä käy vain toinen ja kotona olevan tuilla ei makseta muuta kuin perus elämistä kädestä suuhun. Koitamme myös opettaa lapsillemme ettei tie menestykseen tai pärjäämiseen tule siitä huristellaanko hallin pihalle hienolla maasturilla tai onko päällä viimeisintä huutoa olevat varusteet. Toisten arvostaminen ja kunnioittaminen sekä huomioon ottaminen kuuluu perusarvoihin meillä ja myös harrastuksissa.
Tiivistettynä: Lapsi saa harrastuksista paljon. Kun harrastus on perheen yhteistä aikaa se on voimavara. Meilläkin on ollut kausia ja aina välillä on pakko istua alas pöydän ääreen miettimään "Onko tässä järkeä!?" Tähän saakka on ollut. Joskus on "hullua" kun kello soi sunnuntai aamunakin 4.20 ja osa porukkaa lähtee aamupalat mukanaan ajelemaan jonnekin peliin mutta niin kauan kuin siinä pysyy mukana nauru ja huumori -sanoisin ,että se kannattaa. Jokainen tavallaan. Mutta, että joo useamman lajin yhdistelmäkin voi olla OK ja silti kasvaa erittäinkin täyspäisiä lapsia. Se mitä itse vanhempana tietenkin toivoo on se, että harrastus kantaa hedelmää. Jos ei ammattilaisuutta niin ainakin hyvät muistot ja ympäri suomea kantavan kaveri ja tukiverkoston.
TOIVOTTAVASTI SAAMME LISÄÄ JOTAIN MAHDOLLISUUKSIA LAJIKOKEILUIHIN JOSKUS VIELLÄ MYÖS VALTIOLTA TAI KUNNILTA: NIIN ETTÄ KAIKKI LAPSET PÄÄSISIVÄT NAUTTIMAAN URHEILUSTA EIKÄ SE OLISI AINOASTAAN NIILLE MAHDOLLISTA JOILTA LÖYTYY PELIMERKKEJÄ. HARRASTUKSET ALKAVAT OLLA ERITTÄIN HINTAVIA JA VARMASTI VARSINKIN ISOISSA SEUROISSA HINNAT OVAT JO YLI KIPURAJAN JA NÄIN POIS SULKEVAT HARRASTUKSET NORMAALI PALKKAISILTA PERHEILTÄ. TÄSSÄ HYVÄ ASIA POHDITTAVAKSI VAIKKA KUNNALLISPOLITIIKOILLE ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti