Manni-kissan tarina: Pehmolelun tärkeys!

Manni-kissa. Pehmokissa. Alkujaan se oli esikoisemme synttärilahja joskus 2004-2005. Siitä ei kuitenkaan koskaan tullut esikoiselle "sillä tavalla" tärkeä. 

Kakkonen on aina ollut pehmolelujen perään. Eritoten hän jossain vaiheessa ihastui tähän pieneen ja ihanaan kissaan. Se sai nimen "Manni" :) Meillä on poni nimeltä Manni joten nimi on peräisin siltä. Ja koska kakkosella on Dyspraksia eli puhe ei ole ollut koskaan helppoa niin nimi Manni on aina ollut helppo sanoa. Siksi se. 

Manni-kissa on kulkenut kuusivuotiaan kanssa kaikkialle. Kotona, päiväkodissa, ulkona ja reissuissa. Sitä on toisinaan etsitty ennen nukahtamista vaikka mistä. Kerran se oli koko yön hiekkalaatikolla. Silloin oli kova hätä pehmokissasta. 

Risto Räppääjä fanit tietää laulun Alpo kissasta. Kissa katoaa ja Nelli on siitä huolissaan. Meillä sama laulu on laulettu useasti Mannikissalle. 

Manni-kissalla on myös oikeuksia talossa. Se saa olla ruokapöydälläkin. Ja vessassa. Ja suihkussa. On se ollut saunassakin. 

Mannikissa on pehmo joka merkitsee paljon. Sitä ei voi korvata. Siksi ymmärrän hyvin ne katoamisilmoitukset joita välillä näkee kun jonkun pehmo on kadonnut. Manni jos katoaisi niin varmasti etsittäisiin vaikka Inarista Tornioon. ;) 

Alla kuva Manni-kissasta uuden viitan kanssa. Hän on aika arvossaan. :) :) 

Manni-kissan tarinaa kirjoittamassa mukana oli sen kuusivuotias omistaja. :) Millaisia pehmoja teillä? Tärkeitä?