Titanic oli varmaan eka leffa jonka mä Leolta muistan: Se oli Rakkaustarina. Mutta tähän ollaan tultu ,että Leostakin on kasvanut mies. Ja myös rakkaustarina saa uskomattomia ääriviivoja elokuvassa jossa esiintyy valkoisia, intiaaneja, reserviläisiä.. Hevosia, metsää, vuoristoa, suuria putouksia ja villieläimiä.
Jokainen voi elokuvan nimellä googlettaa selvityksen. Mä ajattelin kertoa oman mielipiteen.
Elokuvan alku on hidas tempoista mutta katsoja pääsee heti mukaan elämän haasteisiin aikana jolloin elämisen eteen oli oikeasti tehtävä töitä.
Karkkikaupan irtokarkki pussien rapina lakkasi jo kun ensimmäinen kymmenen minuuttia leffaa oli mennyt.
Intiaanien ja valkoisten taistelu oli veristä. Sai vetää henkeä kun edes osa miehistä selvisi alukseen ja alkoivat matkaa vaarallisilla vesillä.
Taistelu karhun kanssa oli varmasti kaikista raakalaismaisin kohtaus: siinä teki jo välillä mieli katsoa muualle. Kohtaus oli todellakin mies vastaan karhu.
Siitä eteenpäin olikin pelkkää "vastamäkeä", parantumista ja elävältä hautaamista.
Kun on menettänyt kaiken, on valmis tekemään kaiken. Se käy selväksi. Usko siihen että näkee vielä rakkaat uudestaan. Uskomatonta voimaa ja suurta kunniaa.
Vaikka elokuva oli äärimmäisen raaka - oli siinä paljon kaunista. Lisäksi kaikki kohtausten musiikit ja muut meni nappiin.
Leffa oli meillä kauan "Mennään katsomaan" listalla, siitä saakka kun se tuli teatteriin talvella. Ei vaan saatu sopivaa iltaa ennen kuin nyt viime tinkaan.
Suosittelen niille joiden sydäntä lähellä on oikeus, erämaa, luonnon laki ja vanhan ajan meininki. Intiaanit ja intiaanikultuuri.
En voi uskoa, että en ole vieläkään leffaa nähnyt. Harmillisen vähän pääsee elokuvissa pyörähtämään. Jos minä saisin päättää, niin asuisin elokuvateatterissa.
VastaaPoista