Hurmerinnat, J.Karjalainen & Juha Tapio

Juhannusaatto meni uiden,"rillaten",serkuilla ja kotona hääräten.

Juhannuspäiväksi oli lupa meikata,"pukukriiseillä" ja laittaa jalkaan keikkatennarit. 

Otimme miehen kanssa suunnaksi Esakallion tanssilavan. Ennakkolipuissa luki kolme kovaa: Maarit ja Janne Hurmerinta, J.Karjalainen jaaaaaaaa Juuuuuhaaaaa Taaapiiooooo :) :) 

25.6 on siitäkin merkittävä päivä,että mulla ja miehellä tuli nyt 2016 juhannuspäivänä 15 vuotta kihloissa täyteen. 

Silloin, 15vuotta sitten oli kaksi lasta,nuorta ja uhkarohkeaa. Tänään aikalailla kasvaneita. 

Kaiken aikaa yhteen punottu juuria maan alla. ;) 

Kun ranteissa oli liput vaihdettuina rannekkeisiin me suuntasimme jalkamme eturiviin. Tottakai. 

Aikaa oli rupatella - kerätä fiilistä. 

Eskalliolla oli kiva henki. Sellainen vanhanajan tanssilavan sielu jos niin voi sanoa. Baddingin kotipaikka. Ihan kyynel silmässä oli kun vähän historiaa mietti. 

Hurmerintojen Lainaa vaan sai tunteet pintaan. Ja tietenkin Ylioppilas sekä Jäätelökesä. Kaikkihan osaa ne!! :)

Olkihattu päässä esiintyvä J.Karjalainen oli jo kanssa aika wohooooooo vähän niinkö alko laittaa sykettä ylös. Ja käsiä. Ääntä alkoi löytymään 'vieraista'... 

Liskomies - Hän - Villejä lupiineja ; Tarvitaanko enempi sanoja? "No". Mii like. Ja aika moni muu. Ja kansa tykkäsi. 

Nostalgiaa. J.Karjalaista on tullut kuunneltua C-kasetti ajasta alkaen. Telepatiaa.. tähtilampum alla. Olisko tää ollu se mikä soi usein autossa silloisen poika kaverin kaa, nykyisen siipan ... ;) 

Ilta hämärtyy. Alkaa olla hiki. Kaikki on kuumissaan. Oikeesti. 

Kello on yli puolen yön. Edelleen käsien alla eturivin kaide. 

"Paremmat päivät ... alkaneet on" Värährää kajareista. 

Sitten se alkaa. JT:n keikka. Ollaan niin hymy korvissa. Kaikki. Ihanaa. 

"Minä rakastan näitä iltojani kanssa sun kun hetken päässä aamu odottaa... ja nauramme ja silmiemme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa.. oon me taas kuin kaksi lasta ne jotka aikanaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan ....." 

Kello oli reippaat 03.30 kun ajelimme kotiin. Peuroja ja pupuja oli tienpientareet täynnä. Onneksi ajelimme kaikessa rauhassa. Pienet rakkaat lapset nukkui kotona jo sikeässä unessa. Irtiotto aikuisten kesken teki hyvää mutta ihanaa on nauttia juuri tässä näin. Kuten Juha laulaa. "Älä murheita tulevaisuuden älä onnen tai onnettomuuden.. me olemme tässä nyt ja se riittää..." 

Kiitos,kumarrus- Juhannus 2016 taputeltu. Ja 15v kihlajaispäivä vietetty. Kohti uutta - tulevaisuutta - yhteistä.