Isipäivä - Sovellettu&sävelletty

Isin kanssa.

Pitkänhuiskea tyttö kävelee vierelläsi, etsii hiuspantaa ja meikkaa. Pakkaa treenikassia ja toisinaan päästää suustaan pahan sanan. Nauratte tyhmille vitseille ja reissaatte ympäri maakuntaa pelireissuilla. Teillä on jo paljon yhteisiä juttuja - omia isi&tytär asioita joista me muut emme tiedä.


Vipeltäjäksi nimetty perheen kakkonen esittelee piirrustuksia kun tulet töistä, tahtoo hyppiä selkäsi päällä jos makaat sängyssä ja kiljuu ja riehuu kanssasi mielellään. Pikkuhiljaa suhteestanne on kasvanut vahva ja hassutteleva.

Neiti touhukas -koomisesti selkeä pikku emäntä kolmonen puhelee ja matkii sekä tekee kaiken perässäsi. Hyvät ja huonot. Toistaa ja tietää mitkä on tärkeitä hommia. Kolmosen kohdilla on isä-lapsi suhde ollut helppo ja valmis ihan pikku taimesta saakka. Kokemuksen kautta.

Juuri kävelemään lähtenyt nuorimmainen, pikku eskimo nelonen on aikalailla kaikessa mukana. Nauraa ja kädet ojossa tallustaa vastaan kun tulet töistä - niinkuin muutkin. Osaatte kommunikoida suhteellisen helposti ilman mun tulkintoja.

Neljä eri-ikäistä isänpäivää siis meidän tarinassa. Monta tuulta, hienoja asioita. Meidän isi on vähän sellainen mörökölli, hitaasti lämpiävä suomalainen mies. Mutta tässä raapustellessa tajuan ,että hän on ollut mukana jo neljän lapsen odotuksessa, synnytyksessä ja matkassa kasvuun - tässä on siis pysyvyyttä ja syvyyttä.

Moni muukin lähti nyt isänpäivän kynnyksellä pohtimaan ja lutvimaan isäjuttuja, vaikka meillä ei niin erikoisesti olla korostettu ikinä isänpäivää tai äitienpäivää koska jokainen päivä on niitä - muistuu mieleen silti hienoisella historiallisella tavalla ensimmäinen isänpäivä. Siitä on aikaa tosiaankin jo kaksitoista vuotta. Mä odotin silloin viimeisilläni esikoista, isimiehellä oli matka vasta alkamassa. Aika pitkä ja kivikkoinen oppimäärältään laaja-alainen opinahjo. Vuosissa se isäksi tulemisen odotusaika on kuitenkin saavuttanut päämäärää. Silti mielestäni ikinä ei voi olla ihan valmis vanhempi. Ei äitinä eikä isinä - vaan aina on uutta opittavaa, kehittymistä ja kypsymistä.

Kun me vietetään isänpäivää siihen kuuluu lasten askartelut, piirustukset ja kortit. Kahvia ja jotain herkkuja. Myös jutustelua. "Entä ne joilla ei oo isää?" Kysyy usein joku lapsista... sitten puhutaan. Siitäkin. Aikuisena sen tietää, niinhän se on. Kaikilla ei ole isää. Joiltakin puuttuu joku perheenjäsen yhteisestä juhlasta. Tai lapsettomuus. On erottu tai jokin suru tai sairaus varjostaa tätäkin päivää. Isänpäivä, äitienpäivä, joulu, juhannus..... Päiviä toisten joukossa; mutta lasten kanssa on juteltu, että ihminen tarvitsee etappeja - sellaisia jotain tiettyjä juttuja ja rutiineja. Olkoon se sitten vaikka isänpäivä. Tai lastenpäivä. Ja voihan niitä kalenteripäiviä soveltaa?

Olemassa oleville pappoille, vaareille, kummisedille, veljille, tutuille ja lasta odottaville sekä toivoville, puoli-isille, kaikille hyvää isänpäivää!