Tässä on liki kuukausi mennyt etten ole kirjoittanut. Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon kaikkea, hyvää sekä murheellista. Mutta eniten iloa. Siksipä nyt päätin palata muistoihin kesään jolloin meren tuoksu oli ensimmäinen asia aamulla.
Lokit, ukkoetanat, varvastossut. Asuntovaunu ja me kolme. Mä, esikoinen sekä mies. Hassuinta ,että mies oli siis työkomennuksella jonne sitten tahtoi perheensä mukaan; ja aivan ihanaa olikin. Tosiaan aika "elämäntapa intiaaneina" me esikoisen kanssa ne kesät vietimme karavaani alueella joka oli todella pieni. Aivan metsässä. Ihanassa suojaisassa paikassa jossa meren rantaan pääsi kävelemään kiemurtelevaa polkua. Illan hämärässä mäntyjen juuret piti väistellä ja hypellä.
Ensimmäisenä kesänä esikoinen oli ihana viisivuotias. Toisena kesänä kuusi. Silloin olin itse raskaana. Siellä sitten me tytöt nautittiin.
Oltiin papuja. :) :) Puusauna oli lämmin jokainen ilta. Mereen pääsi aina ellei ollut levää. Kalastettiin. Pyöräiltiin kyläkauppaan joka oli tosi kallis mutta idyllinen.
Viikonloppuisin kun mies oli meidän kanssa käytiin autolla eri satamissa ja paikoissa jonne ei polkupyörällä päässyt. Toki välillä kävimme myös kotona.
Kesällä nyt, tai kesän kynnyksellä kun sataa vettä. Menen usein ulos haistelemaan - saunasta tullessa se tuo mieleen kesän meren rannalla. Tuoksu. Raikkaus. Rauha. Elämä koostuu pienistä ohikiitävistä palasista - niistä rakentuu meidän oma elämä. Nauttikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti