Pienet ensin - Vaaksanheimolaisia.

Tässä ollaan enemmän ja vähemmän katseltu Onnelia ja Annelia. Ja jos ketään samalla kaavaa tahdon situleerata niin noita kahta pientä tyttöä. Elämä kun menee niin; tai siis pitäisi mennä. "MAAILMAN TULEVAISUUS RIIPPUU SIITÄ MITEN PIENIMPIÄ KOHDELLAAN" : tms. Jos et tiedä keitä on Vaaksanheimot niin suosittelen tutustumaan. Saattaa saada muutaman hyvän elämän ohjeen.

Paljon on maailmalla sitä ja tätä. Kaikkea pitäisi päättää ja järjestää, justeerata ja sumplia. Toisinaan sitä vaan turtuu uutisvirtaa tuomaan asian paljouden alle. Tahtoo nähdä pieniä iloja; naurun hysteriaa ja juoksevia jalkoja leikkien varjossa. Miksi kaikilla on niin kova kiire? Valmiissa maailmassa? Voitaisiinko vähän himmata - hidastaa - katsella ja kuulostella?

En enää vähään aikaan ole paljoa "jalsanut" ottaa kantaa poliittisiin systeemeihin. Mitä se muuttaisi? Kauas kantoinen katse on meille jotenkin annettu. Sitä vaan toivoo viisauden siruja niille isoille käsille joiden pompoteltavana tää pallo on.

"Sillä mikään ei tapahdu ilman tarkoitusta!" :Jos vielä sallinette mun lainata Rouva Ruusupuuta. :) :)